Osasin ennustaa jo etukäteen, että tämän viikon puolella en juuri saa enää nukuttua. Toissayönä heräilin neljän maissa, ja tänään jopa vähän aikaisemmin. Reagoin kaikkeen jännittävään (sekä hyvään että huonoon) stressillä, joka nostaa aina verenpaineeni kattoon. Häissä ja naimisiin menemisessä ei ole niinkään jännittänyt sitoutuminen tai "pallon jalkaan saaminen", vaan lähinnä valtava määrä valmisteluita ja huoli kaiken sujumisesta.
Eilen koitti viimein maistraattipäivä, joka oli meille siis yksi päivä muiden joukossa. Halusimme vain hoitaa paperihommat, kun kukaan vihkijä ei halunnut matkustaa juhlapaikallemme vihkiäkseen meidät. Kävin ennen maistraattia opiskelijakampaamossa siistimässä hiusteni latvoja, ja mietin jo etukäteen, että mainitsenko häistä ollenkaan vai en. Kampaamon opiskelijat ovat parhaillaan tosi nuoria ja kokemattomia, joten arvelin voivani aiheuttaa maininnalla paineita. Päätin kumminkin mainita asiasta, jotta opiskelija ei leikkaa esimerkiksi etutukkaani ns. kasvunvaraa, vaan tukasta tulee juuri nyt parhaimmillaan oleva. Leikkaus sujui mallikkaasti, mutta kampaamon valvova opettaja mainitsi minulle ohimennen kyytiä odotellessani, että tieto häistä oli saanut opiskelijan kuulema jännittämään ihan hirveästi, että jos hän pilaakin hiukseni! Voi ei, toivottavasti hänelle ei jäänyt elinikäiset traumat. Onneksi en mennyt sentään mainitsemaan, että olen menossa heti hänen käsittelynsä jälkeen maistraattiin..:)
Menimme maistraattiin hyvissäajoin ennen varattua vihkiaikaa, ja ilmoittauduimme tiskillä. Sieltä meitä pyydettiin menemään vihkihuoneen odotustilaan odottamaan vihkijää. Vihkijä sekä kaksi talon puolesta tulevaa todistajaa saapuivat paikalle koruttomaan vihkitilaan, jonka ainoat koristeet olivat melko elähtäneet tekokukat puhujan pöntössä. Kävimme aluksi läpi henkkareiden tarkastuksen, varmistimme sukunimeni vaihtumisen ja ettei sormuksia vaihdeta seremonian aikana. Maistraatin vihkikaava on todella nopea, luin sen jo etukäteen netistä, mutta itse tilanteessa aika vain hujahti. Olimme paikalla ihan normaaleissa arkivaatteissa ja tosiaan ilman ketään läheisiä, mutta meinasivat kyynelkanavat silti aueta. Vaikka tilaisuus oli koruton, niin vihkijä ei silti ladellut suoraan paperista virkamiesmäisesti, vaan vaikutti oikeasti tykkäävän vihkimispuuhasta. Tuskin tuo maistraatin työtehtävistä vastenmielisin on! Vihkimisen jälkeen vihkijä ja todistajat onnittelivat meidät, saimme vihkitodistuksen sekä ohjeet nimien vaihtamiseksi eri rekistereihin ja lähdimme omille teillemme. Olimme maistraatilla ehkä reilun viisi minuuttia yhteensä, olipa se helppoa ja tehokasta :D Lisäksi vihkimisaikaimme oli varattu kello kolmeen, mutta olimme kolmelta jo matkalla kotiin. Olimme suunnitelleet käyvämme syömässä eräässä tietyssä ravintolassa vihkimisen jälkeen, mutta se oli kiinni. Haimme siis harvinaisen arkiset ruokatarpeet kaupasta, ja suuntasimme kotiin syömään ja jatkamaan häävalmisteluita. Myös nimeni oli vaihtunut Väestörekisterin sivuille samantien, joten pääsin tekemään passihakemusta heti kotiin päästyäni.
Niin, nyt sitä sitten ollaan vaimoa, rouvaa, aviopuolisoa ja eri sukunimistä kuin ennen. Ei kai tätä tajuakaan heti, ainakaan ennen häitä. Tälle päivälle on luvattu syysmyrskyä, joka kyllä puhkuu jo meidänkin leveysasteillamme. Lisäksi aloitin porkkanakakkujen leipomisen lauantaille, eli YLIHUOMISELLE apuaaaaa. Tälle päivälle on reippaasti tehtävää, ja huomenna lähdemmekin jo ajelemaan kohti hääpaikkaa. Palaan siis asiaan häiden jälkeen raportoimaan, miten kaikki meni!
keskiviikko 26. syyskuuta 2018
perjantai 21. syyskuuta 2018
Enää viikko, kääk!
Viikon päästä olemme jo matkalla omiin häihimme, kakut ja kukat mukana. Lähdemme tosiaan hääpaikalle päivää ennen häitä, sillä asumme sen verran kaukana. Tarkoitus olisi ehtiä illan mittaan hoitaa osa koristeluista, ja jättää osa suosiolla aamulle. Kappeliin astelemme vasta neljältä lauantaina, joten aikaa on kyllä lauantainakin. Myös apukäsiä on saatavilla runsaasti.
Tällä viikolla olen käyttänyt luonnollisesti runsaasti aikaa hääjärjestelyihin. Olen tilannut kukat, joissa pääsin kukkakaupassa keikkatöissä olevana tosi halvalla! Suunnittelin kukat myös vuodenaikaan sopiviksi, ja kerään ison osan koristeluun tulevasta elävästä materiaalista luonnosta. Lopulta tilasin vain kolmea rehua: oranssia kallaa, auringonkukkaa ja eukalyptusta. Kalla on ollut oma must have -hääkukkani jo vuosikausia. Myös eukalyptus ja etenkin tietty lajike on saanut sydämeni tykyttämään jo kauan, ja onhan se tällä hetkellä myös erittäin muodikasta (jos nyt sellaista haluaa ajatella). Auringonkukka valikoitui mukaan lähinnä vuodenaikaan sopivuuden takia. Muita etuja olivat myös halpa hinta sekä näyttävyys. Näiden lisäksi haen erinäisistä puskista ainakin mäntyä, orapihlajaa ja mitä nyt sitten keksinkään. Eli improvisoiden mennään!
Lisäksi minun ja mieheni yhteinen projekti on ollut kakkutelineen valmistaminen. Meille tulee kaksi juustokakkua, joille löysin Pinterestiä selaillessa kivan puusta tehdyn telineen mallin. Kävimme eilen sahailemassa sopivia osasia, ja mies on pikkuhiljaa kasaillut niitä yhteen. Hyvä siitä tulee.
Eilinen kului aloitellessa makeiden tarjottavien projektia. Aikamoinen homma se tuntuu olevan, vaikka otin kontolleni "vain" neljä eri laatua. Eilisen hommaksi muotoutuivat lakritsimarengit ja nutellatryffelit, sillä ne säilyvät näinkin aikaisin tehtynä hyvinä. Ainakin näin toivoisin. Marengit jäivät vähän lötköiksi, mutta toisaalta niistä tuli tosi nättejä ja hyvänmakuisia. Joten annettakoon niille ja minulle anteeksi. Konvehdeista en edes yrittänyt tehdä mitään hovikelpoisia, vaan kotikutoisen näköisyys kelpaa niiden osalta varsin hyvin. Erittäin hyvän makuisia nekin! Nutella on ollut ikisuosikkini suklaisissa mauissa, joten ohjeen valinta häidemme tryffeliksi oli erittäin helppoa. Marenkien kanssa sen sijaan puljasin kauan, kunnes kaupassa tuli vastaan lakritsiaromiputeli. Se oli menoa se. Ensi viikon alussa projekti jatkuu herrasväen pikkuleivillä, ja torstaina vuorossa on porkkanakakkusavotta. Torstain työlista näyttää hämmentävän pitkältä, en tiedä miten meinaan ikinä selvitä kaikesta...Jo kakkujen uunissaoloaika on sen verran pitkä, että hirvittää jo valmiiksi.
Suurin häitä edeltävä toimenpide on vielä edessä ensi viikolla, ja se on luonnollisesti maistraattireissu keskiviikkona. Emme halunneet mitään häslinkiä maistraattiin liittyen, koska emme halua sen tuntuvan vielä naimisiinmenolta. Tästä syystä otimme esimerkiksi todistajat talon sisältä emmekä tuttavapiiristä, ja lähdemme liikkeelle ihan arkivaatteissa. Käyn ennen maistraattia siistityttämässä latvojani kampaamossa, ja käymme paperihommien jälkeen vielä semiarkisesti syömässä jossain. Nyt kun olen ajatellut jälkikäteen niin on ihan hyvä, että maistraatti on ennen häitä. Tuntuu, että kaikki paineet kasautuisivat turhaan hääpäivälle. Nyt helpottaa ajatella, että itse vihkiminen on arkinen tilanne, ja sitten häissä itse seremonia on enää mukava pieni rituaali.
Laskin tänään häihimme tulevan valoketjujen määrän, joka on muuten huikea 11! Löysin vanhoja tavaroita läpikäydessäni vielä yhden patterivaloketjun, josta olen irrottanut rikkimenneet koristeet aiemmin. Iski inspiraatiolla, ja tältä ketju näyttää nyt:
Vähän askartelusta ylijääneitä lehtiä (samoja kuin esimerkiksi tiekylteissämme) ja kuumaliimaa, ja siinä se! Näin saa pienellä vaivalla persoonallisen valoketjun ihan perusvalosarjasta. Erittäin hyvä idea, jos omaan teemaan sopivia valoketjuja ei tunnu löytyvän mistään. Nyt vähän harmittaa, etten tajunnut tätä jo vieraiden pöytien koristeita suunnitellessani...Heitin jo loput näistä lehdistä yhteen hääkamalaatikoistamme, jos niille sattuu keksimään vielä hääpaikalla jotain käyttöä.
sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Dieetillä ennen häitä
Vaikka en ole mikään laihduttajatyyppi, niin ennen häitä olen kontrolloinut syömisiäni ollakseni mahdollisimman edukseni mekossani. Tarkoituksena ei ole olla esimerkiksi hoikimmillani tai muuta, kunhan vaan yritän välttää normaalia suuremman turvonneelta näyttämisen. Muutama aiempi dieettauskokeiluni ovat osoittaneet juuri minulle sopivat ja toimivat keinot siihen, millä saan melko kivuttomasti tiputettua muutaman kilon. Olen kytännyt häitä edeltävän kahden kuukauden ajan erityisesti herkutteluani, joka on minulle ruokavalion suhteen iso ongelma. Syön perusterveellisesti ja olen sinut kroppani kanssa, mutta jatkuva napostelu on vaan niin ärsyttävä ongelma. Etenkin makean suhteen. Vaikka olisin miten pitkään millä hyvänsä ruokakuureilla, niin en pääse eroon makeanhimostani. Kokeiltu on ravintolisiä, puolen tunnin odottamista herkunhimon iskiessä päälle, kaikkia höpöhöpöhedelmiä ja marjoja jotka muka vievät makeanhimon (ei toimi) ja ties mitä. Eipä siinä auta kuin kärvistellä sitten. Olen huomannut herkunhimon iskevän pahiten päivällisen jälkeen, jolloin olen toisinaan sallinut itselleni kuurini aikaan pari palaa tummaa suklaata. Muuten tämän kahden kuukauden ajan olen pyrkinyt syömään normaaliakin terveellisemmin, ja lisäksi jättänyt varsinaiset herkuttelut vain yhdelle päivälle viikossa. Tosin pari kertaa tämä on tarkoittanut ihan oikeita sokeriyliannostuksia, kun maha on mennyt kipeäksi...
 |
| Rumaa, mutta hyvää ja TERVEELLISTÄ ruokaa. |
Haluaisin jakaa pari hyväksi havaitsemaani vinkkiä siihen, miten voi syödä vähän terveellisemmin ennen häitä. Ehkä tärkein liittyy ylläolevaan kuvaan: syö monipuolisesti ja tasaisin väliajoin. Itse olen todella lihan ystävä, enkä oikeastaan tykkää kasviksista juurikaan. Rehupuoli on sellaista pakkopullaa, jota kyllä arjessa harrastan, koska tiedän sen terveelliseksi. Kun kasviksia lappaa kuitenkin lautaselle monipuolisesti ja eri tavoin valmistettuna (raaka, paistettu, uunissa kypsytetty, keitetty ja mitä näitä on), niin niitä tekee oikeasti mieli syödä. Lisäksi huomasin aluksi suunnittelevani syömisiäni kliseisen kana-ja rahkapainotteiseksi, mutta eihän se niin toimi. Olen vetänyt pitkin näitä kahta kuukautta kaikkea kalasta makkaraan ja proteiinivanukkaasta jugurttiin. Jaksaa taas mussuttaa sitä kanapihviä, kun on saanut välissä kunnon uunilohta. Suunnittelen aina muutenkin ostoslistat tosi tarkkaan, että ruokavaliomme olisi vaihteleva ja monipuolinen.
Toinen vinkkini liittyy sitten tuohon edelliseen kommenttiin, eli suunnitteluun. Kauppaan kannattaa ja pitää ehdottomasti mennä ostoslistan kanssa. Ostoslista puolestaan kannattaa laatia sen mukaan, mitä aikoo kokata. Kun ostaa vain niitä mitä oikeasti tarvitsee, eikä lapa kaupassa väsyneenä ja kyllästyneenä ostoskoriin vaan kaikkia herkkuja, niin jääkaappiin ei tule turhia houkutuksia. Myös hedelmät maistuvat ihan eri tavalla, kun niitä on kotona saatavilla runsaasti ja erilaisia. Suunnittelemalla nälkäkiukkukaan ei pääse yllättämään, ja on aina varannut terveellistä syötävää nälän iskiessä.
Kolmas vinkki on suosikkini, eli salliminen. Itse olen tosiaan pitänyt yhden herkkupäivän viikossa, mutta olen kuullut joidenkin toimivan esimerkiksi yhden pienen herkun päivässä -taktiikalla. Tämä pieni herkku voisi olla vaikkapa mehujää, pari palaa suklaata tai mitä nyt sitten mieli tekeekään. Toisaalta olen itse vetänyt kerran dieettikauden niin, että mässäsin melkein joka päivä jotain herkkuja, mutta laskin kaloreita tosi tarkasti. Ja oikeasti laihduin samalla. Herkkuperseille tämä on myös ihan loistava taktiikka, jos vaan jaksaa kuuliaisesti laskeskella kaiken syömänsä. Totaalikieltäytyminen kostautuu pidemmän päälle, ja etenkin häitä suunnitellessa vaarana on, että iskee kiukku tai kaikki energia menee kielletyn hedelmän miettimiseen. Olen pyrkinyt tällä kuurilla korvaamaan hiilihydraatteja paremmilla vaihtoehdoilla, mutta en todellakaan ole sulkenut pastaa tai perunaa ihan kokonaan pois. Lähinnä tehnyt useammin jotain muuta.
Aion itse vetää nämä tulossa olevat viimeiset pari viikkoa entistä kunnianhimoisemmin. Tuleva viikko kuluu vähäkalorisella ruualla (hurraa pussikeitot), ja ihan viimeinen viikko vedetään vyö vielä astetta kireämmin. Viimeisen viikon tavoite on puhdistaa kroppa ylimääräisestä nesteestä ja kuonasta. Tämä siksi, ettei minua turvottaisi mistään, ja jotta normaalisti melko huono ihoni olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa. Tiedostan suurimman syyn tälle kahden kuukauden kuurille löytyvän ihan oman pääni sisältä: haluan TUNTEA olevani kauneimmillani hääpäivänä. Terveellinen ruoka tuo ihan oikeasti myös terveellisemmän ja paremman olon, joka vaikuttaa kokonaishyvinvointiin ihan uskomattoman paljon. Jos voin hyvin, on minulla mukavampi olla. Mutta valehtelematta kyllä se kaikista paras olo silti tulee vasta, kun on syönyt puoli levyä suklaata...
Olen tänään ruuan miettimisen ohessa tulostellut, leikellyt ja askarrellut häiden paperipuolta. Uskomatonta, miten paljon sitä tulee näinkin pieniin häihin! Toisaalta meillä on aika paljon ohjelmaa, joissa paperia vaaditaan, joten sinänsä ei tullut yllätyksenä. Myös kaikki ohjelappuset sekä ruokien kyltit piti tehdä.
Valitsin paperilappuihin teemaamme sopivia värejä eli ruskeaa, oranssia ja valkoista. Nämä lippuset eivät todellakaan ole olleet tärkeysjärjestyksessäni ensimmäisiä mietittäviä, pääasia että ne ovat olemassa. Luulisin, ettei ketään tosissaan jaksa kovin kauaa kiinnostaa, minkä näköinen vaikkapa häiden valokuvabingopaperi on. Tästä syystä näihin käytetty energia on todellakin jäänyt vähäiseksi moneen muuhun visuaaliseen tekijään verrattuna.
Häihin on enää alle kaksi viikkoa!!
sunnuntai 2. syyskuuta 2018
Meidän polttarit
No huhhuh, nyt on taputeltu sekä minun että sulhasen polttarit vihdoin! Kuukauden välein meidät onnistuttiin yllättämään ihan täysin kesken arkisten hommien, ja rahdattiin juhlimaan. Palasin tänään omista polttareistani, mutta kronologian takia siirtykäämme hetkeksi takaisin kuukauden takaisiin tunnelmiin:
Tiesin miehen polttariaikataulun etukäteen, että voisin keksiä meille siihen jotain muka-menoa. Meille oli muka tulossa minun vanhoja kavereitani illanviettoon, ja miehen tulisi olla paikalla. Hänet yllätettiin kuitenkin perjantaiaamuna suoraan työpaikalta, josta pienempi porukka haki hänet. Olin pakannut miehelle autoon piiloon vaihtovaatetta ja muuta tarpeellista, enkä osannut nukkua kun jännitti hänen puolestaan! Eipä hän mitään ollut aavistellut. Pienellä porukalla oltiin menty laskemaan koskea, mikä oli kuulema tosi kivaa ja kuulostaakin siltä. Polttarit kestivät viikonlopun, ja niitä oli jatkettu sitten isommalla porukalla mökillä sekä baarireissulla. Tämä koskea laskenut ydinporukka oli miehen itse toivomia polttarivieraita, ja mökkibileisiin mukaan tullut sitten häiden ulkopuolista sakkia, joka on miehen vanhaa kaveriporukkaa. Itse olin vähän kyseenalaisissa fiiliksissä kun kuulin suunnitelmista, koska näissähän on aina vaarana, että joku loukkaantuu kun ei saanuthaan häihin kutsua. Noh onneksi kaikilla tuntui olleen kivaa, ja melkoisen krapulainen joukkio tulikin miestä palauttamaan sunnuntaina :D Ohjelman puolesta miestäni oli selkeästi osattu ajatella, ja olisin itsekin järkännyt hänelle jotain vastaavaa.
Sitten ne omat polttarini. Olen ollut monta viikkoa ihan jakomielitautisena tekemässä vaikka mitä salaliittoteorioita polttareideni aikataulusta. Minulle on ihan mahdoton tunne antaa muiden olla kontrollissa, ja olla itse muiden räsynukkena! Tälle viikonlopulle oli sen verran hyvä agenda itse kullakin, että olin eilisaamuna ihan tyytyväisenä lähdössä äitin ja miehen kanssa Ikeaan huonekaluostoksille. No sitten kesken laittautumiseni rynnisti joukko meille tupaan ja ilmoitti, että polttarit alkoivat nyt. Pääsin oikeasti yllättymään, mitä en olisi uskonut! Olin ihan varma, että joku tulisi möläyttämään jotain, tai jättäisivät minulle palasia yhteenlaskettaviksi. Olin toivonut polttareihin vain vähän porukkaa, mutta harmikseni kaikki heistäkään eivät päässeet osallistumaan: eräälle ilta ilman vuoden ikäistä tytärtään olisi ollut liikaa (vaikka oltiin sanottu, että tyttö ilman muuta mukaan tai polttarimiljöö sen mukaan, että hekin voisivat osallistua), ja toinen oli tullut kipeäksi. Tosin myös kaasoni sekä yksi polttarilaisista oli flunssassa, mikä hieman hidasti meidän menoamme. Mutta ei liiaksi.
Lähdimme nelisin ajelemaan mysteerisijaintiin. Varusteeksi minulle oli annettu iso pullo rommikolaa sekä rintapieleen kiinnitettävä emergency kit-taskumatti. Kesken matkan silmäni sidottiin, ja sain messengerissä pian viestin, jossa kerrottiin viikinkijumalten haluavan testata minua. Ensimmäisenä vihjeenä annettiin, että siihen liittyi liito ilmojen halki. Olin ihan varma, että nyt lasketaan köydellä johonkin kanjoniin. Saavuimme määränpäähän, ja sain avata siteen. No eikä helkkari, vastassa oli pienlentokone lentäjineen, joka sattui olemaan yhden polttarilaisen serkku! Kävimme lentämässä asuinpaikkani ja monen muun lokaation yllä puolen tunnin lenkin, jonka jälkeen tämä kaverini kävi vielä serkkunsa kyydissä pienen lenkin. Oli kyllä älyttömän kivaa nähdä tuttuja paikkoja ilmasta! Ja pikkuruinen konekin oli jotenkin tosi symppis.
Lennon jälkeen jatkoimme matkaa, ja sain käteeni tehtävälistan, johon minun tulisi saada illan aikana rukseja. Jotkut olivat erittäin helppoja täyttää, ja osassa piti loppuillasta huijata...Menimme kaverini asunnolle, jossa söimme polttariporukan aiemmin kokkaamia pitsoja ja salaatteja sekä aloitimme muun mässäilyn. Teimme kaverin luona rastin, jossa kaaso pisti minut ja muut polttarilaiset piirtämään minusta ja miehestäni potretit. Mutta toki silmät kiinni. Lopputulosten kanssa naurettiin kippurassa. Pienen välikuoleman jälkeen jatkoimme kaupungille, missä vuoroin joko minut tai koko muukin porukka laitettiin suorittamaan rasteja. Niihin kuului esimerkiksi aarteenmetsästys, kadonneen kaason etsiminen sijainnin paljastavien vihjekuvien perusteella, sekä juoman hakeminen järvestä. Lisäksi täytin koko ajan tehtävälistaani, johon kuului mm. selfie Veljmies-patsaan kanssa ja viikingin bongaaminen. Kaikki tehtävät olivat siis eri viikinkijumalien koetuksia minulle. Poikkesimme yhdelle terassille kierrellessämme, ja sää todellakin suosi! Koska kaksi polttarilaista olivat tosiaankin flunssassa, siirryimme illan viiletessä taas kaverin luo tekemään sisätehtäviä. Niihin kuului mm. salaman heittoa (pahvisilla salamilla) sekä sana-assosiaatiopelissä saatujen sanojen käyttäminen häihin liittyvässä runossa. Näistäkin tuli aivan mainioita. Tehtävät suoritettuani sain diplomin, pienen skumppapullon sekä Tuttu juttu -lautapelin. Loppuillan olimme pyjamabilemeiningeissä rennoissa vaatteissa mussuttaen herkkuja, juoden ja juoruillen. Nukuimme kaverin luona ja minut palautettiin tänään runsaan aamupalan jälkeen kotiin. On kyllä haikea olo, kun polttarit ovat nyt ohi! Toisaalta olo on helpottunut, kun voin nyt suunnitella viikonlopuille vapaasti ihan mitä vain...
En ollut osannut yhtään kuvitella, millaiset polttarit saisin. Olin kyllä näihin tosi tyytyväinen, vaikka flunssat ja osallistujakato vähän hidastivatkin matkantekoa. Selkeästi kannattaa myös hyödyntää omia tuttujaan erilaisten aktiviteettien kanssa, sillä tuttujen kautta tuollaisia lentokoneajeluita saa varmasti kohtuullisemmalla hinnalla kuin muuten. Monelta löytyisi varmasti esimerkiksi tuttuja kokkeja, kampaajia, kauneushoitajia tai mökinomistajia, joilta voisi kysellä polttarimahdollisuuksista. Minusta oli kiva, että häidemme teema oli selkeästi esillä omissa polttareissani, ja että ne oli selkeästi järkätty minun mieltymysteni mukaan: eli ei hassuja vaatteita tai vieraiden ihmisten kontaktointia. Kaikenlaiset kauhutarinat epäonnistuneista polttareista ovat tulleet tutuiksi, mutta onneksi tiesimme luottaa omiin seurueisiimme. Toisena onnistuneena osasena oli kuvien ottamisesta tykkäävä porukka, joten somet ja Wedbox päivittyivät tiheään. En ole vieläkään saanut miehen polttarikuvia kuukauden jälkeen, vaikka olen jo kysellyt peräänkin...Miehille kuvamuistot eivät tunnu olevan tärkeitä, mutta minä haluaisin mielelläni nähdä kuvia hänenkin viikonlopustaan. Kannattaa siis painottaa omalle polttariporukalleen, jos haluaa dokumentointia omista polttareistaan!
Tiesin miehen polttariaikataulun etukäteen, että voisin keksiä meille siihen jotain muka-menoa. Meille oli muka tulossa minun vanhoja kavereitani illanviettoon, ja miehen tulisi olla paikalla. Hänet yllätettiin kuitenkin perjantaiaamuna suoraan työpaikalta, josta pienempi porukka haki hänet. Olin pakannut miehelle autoon piiloon vaihtovaatetta ja muuta tarpeellista, enkä osannut nukkua kun jännitti hänen puolestaan! Eipä hän mitään ollut aavistellut. Pienellä porukalla oltiin menty laskemaan koskea, mikä oli kuulema tosi kivaa ja kuulostaakin siltä. Polttarit kestivät viikonlopun, ja niitä oli jatkettu sitten isommalla porukalla mökillä sekä baarireissulla. Tämä koskea laskenut ydinporukka oli miehen itse toivomia polttarivieraita, ja mökkibileisiin mukaan tullut sitten häiden ulkopuolista sakkia, joka on miehen vanhaa kaveriporukkaa. Itse olin vähän kyseenalaisissa fiiliksissä kun kuulin suunnitelmista, koska näissähän on aina vaarana, että joku loukkaantuu kun ei saanuthaan häihin kutsua. Noh onneksi kaikilla tuntui olleen kivaa, ja melkoisen krapulainen joukkio tulikin miestä palauttamaan sunnuntaina :D Ohjelman puolesta miestäni oli selkeästi osattu ajatella, ja olisin itsekin järkännyt hänelle jotain vastaavaa.
Sitten ne omat polttarini. Olen ollut monta viikkoa ihan jakomielitautisena tekemässä vaikka mitä salaliittoteorioita polttareideni aikataulusta. Minulle on ihan mahdoton tunne antaa muiden olla kontrollissa, ja olla itse muiden räsynukkena! Tälle viikonlopulle oli sen verran hyvä agenda itse kullakin, että olin eilisaamuna ihan tyytyväisenä lähdössä äitin ja miehen kanssa Ikeaan huonekaluostoksille. No sitten kesken laittautumiseni rynnisti joukko meille tupaan ja ilmoitti, että polttarit alkoivat nyt. Pääsin oikeasti yllättymään, mitä en olisi uskonut! Olin ihan varma, että joku tulisi möläyttämään jotain, tai jättäisivät minulle palasia yhteenlaskettaviksi. Olin toivonut polttareihin vain vähän porukkaa, mutta harmikseni kaikki heistäkään eivät päässeet osallistumaan: eräälle ilta ilman vuoden ikäistä tytärtään olisi ollut liikaa (vaikka oltiin sanottu, että tyttö ilman muuta mukaan tai polttarimiljöö sen mukaan, että hekin voisivat osallistua), ja toinen oli tullut kipeäksi. Tosin myös kaasoni sekä yksi polttarilaisista oli flunssassa, mikä hieman hidasti meidän menoamme. Mutta ei liiaksi.
Lähdimme nelisin ajelemaan mysteerisijaintiin. Varusteeksi minulle oli annettu iso pullo rommikolaa sekä rintapieleen kiinnitettävä emergency kit-taskumatti. Kesken matkan silmäni sidottiin, ja sain messengerissä pian viestin, jossa kerrottiin viikinkijumalten haluavan testata minua. Ensimmäisenä vihjeenä annettiin, että siihen liittyi liito ilmojen halki. Olin ihan varma, että nyt lasketaan köydellä johonkin kanjoniin. Saavuimme määränpäähän, ja sain avata siteen. No eikä helkkari, vastassa oli pienlentokone lentäjineen, joka sattui olemaan yhden polttarilaisen serkku! Kävimme lentämässä asuinpaikkani ja monen muun lokaation yllä puolen tunnin lenkin, jonka jälkeen tämä kaverini kävi vielä serkkunsa kyydissä pienen lenkin. Oli kyllä älyttömän kivaa nähdä tuttuja paikkoja ilmasta! Ja pikkuruinen konekin oli jotenkin tosi symppis.
Lennon jälkeen jatkoimme matkaa, ja sain käteeni tehtävälistan, johon minun tulisi saada illan aikana rukseja. Jotkut olivat erittäin helppoja täyttää, ja osassa piti loppuillasta huijata...Menimme kaverini asunnolle, jossa söimme polttariporukan aiemmin kokkaamia pitsoja ja salaatteja sekä aloitimme muun mässäilyn. Teimme kaverin luona rastin, jossa kaaso pisti minut ja muut polttarilaiset piirtämään minusta ja miehestäni potretit. Mutta toki silmät kiinni. Lopputulosten kanssa naurettiin kippurassa. Pienen välikuoleman jälkeen jatkoimme kaupungille, missä vuoroin joko minut tai koko muukin porukka laitettiin suorittamaan rasteja. Niihin kuului esimerkiksi aarteenmetsästys, kadonneen kaason etsiminen sijainnin paljastavien vihjekuvien perusteella, sekä juoman hakeminen järvestä. Lisäksi täytin koko ajan tehtävälistaani, johon kuului mm. selfie Veljmies-patsaan kanssa ja viikingin bongaaminen. Kaikki tehtävät olivat siis eri viikinkijumalien koetuksia minulle. Poikkesimme yhdelle terassille kierrellessämme, ja sää todellakin suosi! Koska kaksi polttarilaista olivat tosiaankin flunssassa, siirryimme illan viiletessä taas kaverin luo tekemään sisätehtäviä. Niihin kuului mm. salaman heittoa (pahvisilla salamilla) sekä sana-assosiaatiopelissä saatujen sanojen käyttäminen häihin liittyvässä runossa. Näistäkin tuli aivan mainioita. Tehtävät suoritettuani sain diplomin, pienen skumppapullon sekä Tuttu juttu -lautapelin. Loppuillan olimme pyjamabilemeiningeissä rennoissa vaatteissa mussuttaen herkkuja, juoden ja juoruillen. Nukuimme kaverin luona ja minut palautettiin tänään runsaan aamupalan jälkeen kotiin. On kyllä haikea olo, kun polttarit ovat nyt ohi! Toisaalta olo on helpottunut, kun voin nyt suunnitella viikonlopuille vapaasti ihan mitä vain...
En ollut osannut yhtään kuvitella, millaiset polttarit saisin. Olin kyllä näihin tosi tyytyväinen, vaikka flunssat ja osallistujakato vähän hidastivatkin matkantekoa. Selkeästi kannattaa myös hyödyntää omia tuttujaan erilaisten aktiviteettien kanssa, sillä tuttujen kautta tuollaisia lentokoneajeluita saa varmasti kohtuullisemmalla hinnalla kuin muuten. Monelta löytyisi varmasti esimerkiksi tuttuja kokkeja, kampaajia, kauneushoitajia tai mökinomistajia, joilta voisi kysellä polttarimahdollisuuksista. Minusta oli kiva, että häidemme teema oli selkeästi esillä omissa polttareissani, ja että ne oli selkeästi järkätty minun mieltymysteni mukaan: eli ei hassuja vaatteita tai vieraiden ihmisten kontaktointia. Kaikenlaiset kauhutarinat epäonnistuneista polttareista ovat tulleet tutuiksi, mutta onneksi tiesimme luottaa omiin seurueisiimme. Toisena onnistuneena osasena oli kuvien ottamisesta tykkäävä porukka, joten somet ja Wedbox päivittyivät tiheään. En ole vieläkään saanut miehen polttarikuvia kuukauden jälkeen, vaikka olen jo kysellyt peräänkin...Miehille kuvamuistot eivät tunnu olevan tärkeitä, mutta minä haluaisin mielelläni nähdä kuvia hänenkin viikonlopustaan. Kannattaa siis painottaa omalle polttariporukalleen, jos haluaa dokumentointia omista polttareistaan!
keskiviikko 29. elokuuta 2018
Hääkuukausi alkaa ja hiusasiaa
Tänään häihin on enää tasan kuukausi! Mihin tämä aika on oikein kadonnut, etenkin tämä viimeinen puoli vuotta tuntuu menneen hurjaa vauhtia. Kuukausi on ihan älyttömän lyhyt aika, joko saa alkaa panikoimaan. Todellisuudessa kaikki järjestelyt ovat jo tosi hyvässä mallissa, eikä mitään todellista syytä stressiin ole.
Kävin viikonloppuna siskoni luona, ja hän siis on häiden osalta pääni laittautumiseen liittyvistä asioista vastaava henkilö. Eli meikki ja tukka. Kokeilimme koemeikkiä sekä -hiuksia ja otimme aikaa, kauanko niihin menee yhteensä. Iloksemme näihin kului yhteensä aikaa alle puolitoista tuntia, joten häissä laittautumiselle ei tarvinne kaikkinensa varata kuin reilu 2h (toki mieluusti enemmän, mutta mikäli tulee ns. pakkotilanne, niin 2h on riittävä aika). Meikki oli kerrasta hyvä, ainoastaan kulmiin kaipasin vähän luonnollisempaa ilmettä ja huulimeikistä kokeiltiin pari eri versiota olemattomiin huuliini. Itse juhlallisuudet mentäneen lopulta läpi ihan vaan huulikiillossa, sillä se on minulle tuttu tuote.
Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, en tuohon hätään saanut käsiini parempaa kuvausvermettä. Hiuksiin laitettiin siis kaikenmaailman tököttien jälkeen kiharrusraudalla loivat kiharat ihan vain muutamassa osiossa, ja lopputuloksesta tuli erittäin kiva. Itse häihin tupeeraamme tyveä hieman, jotta seppele ja huntu pysyvät päässä paremmin. Kuvassa hiukset ovat siis SEURAAVANA AAMUNA, eli nukutun yön jäljiltä! Väkersin tukan yöksi vieläpä nutturalle, ja kiharat senkun kestivät. Voisi siis kuvitella, että tällä tekniikalla väsätty kampaus kestää ihan saletisti kaikenmaailman juhlinnan, varmaan myös heikon sateenkin. Inhoan itse sellaisia tosi tekemällä tehtyjä juhlakampauksia, ne eivät ole yhtään minua. Luonnollisen näköinen kihara on omaan silmääni paljon kivempi kuin tarkasti aseteltu kampaus. Lisäksi en ole kertaakaan elämässäni käynyt laitattamassa tukkaani mitään kampauksia ammattilaisilla, saa nähdä käynkökään koskaan kun kerran häätkin vedetään kotitekoisena :D
Kuten kuvastakin näkee, hiukseni ovat kasvaneet reippaasti tässä reilun vuoden kasvattelun tuloksena. Aiemmasta postauksesta tasan vuoden takaa näkee, että hiukseni ovat näyttäneet silloin tätä lyhyemmiltä, vaikka ne ovatkin kuvissa suorana. Hius on etenkin selän puolelle aseteltuna jo selkeän pitkä, ja suhteellisen hyväkuntoinen. Hormonaalisen toimintani ihmeelliset muutokset tosin ovat aiheuttaneet sen, että en pysty enää pesemään hiuksiani montaa kertaa putkeen pelkällä kananmunalla - tukka jää välillä rasvaiseksi, ja rasvoittuu nopeammin. Nyt olen pessyt hiusta keltuaisella noin joka toinen kerta, tai kun ei ole tärkeää menoa. Sen hoitavat ominaisuudet ja luonnonmukaisuus ovat kuitenkin niin suuria motivaattoreita, että en osaa luopua munapesuista vielä. Shampoopesuissa käytän Yves Rocherin luonnonmukaista shampoota, ja hoitoaineena näissä pesuissa omenaviinietikkaa. Keltuaisella pestäessä hoitoainetta ei tarvita, koska muna itsessään hoitaa. Näiden lisäksi olen jättänyt muotoilutuotteiden käytön lähestulkoon kokonaan: suihkutan tarvittaessa hiuslakan tilalla sokeri-vesiseosta, ja kuivashampoona on toiminut perunajauho. Hoitonaamiona laitan silloin tällöin yöksi päähäni kookosöljyä, ja sen jälkeen tukan nutturalle odottamaan aamuista pesua. Luonnonmukainen hiustenhoito ei siis tunnu yhtään hankalalta, kun siihen on tottunut! Käyn vielä hääviikolla ainakin muotoiluttamassa otsatukan (ettei se ole kunnon harakanpesä oman kynimiseni jäljiltä), ja leikkautan tarvittaessa myös hieman latvoja.
Olen naureskellut vaimotukille paljonkin. Tuntuu, että joka toiselle morsiamelle hiusten kasvatus häihin on hirveä velvollisuus joka on vain pakko tehdä täydellistä kampausta varten, ja sitten häiden jälkeen hiusta lyhennetään heti huomattavasti. Jotenkin ihan hassua, eikö lyhyempäänkin tukkaan saa kivoja kampauksia? Ja näyttääkö häissä edes itseltään, jos on erilainen tukka kuin yleensä? Itselläni selkeä suunnitelma oli pitää tätä minulle normaalitilaista tukkaa häiden yli, ja päässä kihisseet uudistusideat tulevat toteutukseen vasta sen jälkeen. En ole vielä ihan varma mitä aion tehdä hiuksilleni, mutta ainakin uusi värikokeilu kummittelee mielessä kahden vuoden kokeilemattomuuden jälkeen. Lyhyeksi en varmasti tule leikkaamaan piiiitkään aikaan, ehkä aavistuksenomainen kevennys toisi vähän ilmavuutta tukkaani. Minulle hiukset ovat kuitenkin iso osa ulkonäköäni, enkä tiedä, osaisinko nähdä itseäni hyvännäköisenä kovin lyhyellä letillä.
Kävin viikonloppuna siskoni luona, ja hän siis on häiden osalta pääni laittautumiseen liittyvistä asioista vastaava henkilö. Eli meikki ja tukka. Kokeilimme koemeikkiä sekä -hiuksia ja otimme aikaa, kauanko niihin menee yhteensä. Iloksemme näihin kului yhteensä aikaa alle puolitoista tuntia, joten häissä laittautumiselle ei tarvinne kaikkinensa varata kuin reilu 2h (toki mieluusti enemmän, mutta mikäli tulee ns. pakkotilanne, niin 2h on riittävä aika). Meikki oli kerrasta hyvä, ainoastaan kulmiin kaipasin vähän luonnollisempaa ilmettä ja huulimeikistä kokeiltiin pari eri versiota olemattomiin huuliini. Itse juhlallisuudet mentäneen lopulta läpi ihan vaan huulikiillossa, sillä se on minulle tuttu tuote.
Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, en tuohon hätään saanut käsiini parempaa kuvausvermettä. Hiuksiin laitettiin siis kaikenmaailman tököttien jälkeen kiharrusraudalla loivat kiharat ihan vain muutamassa osiossa, ja lopputuloksesta tuli erittäin kiva. Itse häihin tupeeraamme tyveä hieman, jotta seppele ja huntu pysyvät päässä paremmin. Kuvassa hiukset ovat siis SEURAAVANA AAMUNA, eli nukutun yön jäljiltä! Väkersin tukan yöksi vieläpä nutturalle, ja kiharat senkun kestivät. Voisi siis kuvitella, että tällä tekniikalla väsätty kampaus kestää ihan saletisti kaikenmaailman juhlinnan, varmaan myös heikon sateenkin. Inhoan itse sellaisia tosi tekemällä tehtyjä juhlakampauksia, ne eivät ole yhtään minua. Luonnollisen näköinen kihara on omaan silmääni paljon kivempi kuin tarkasti aseteltu kampaus. Lisäksi en ole kertaakaan elämässäni käynyt laitattamassa tukkaani mitään kampauksia ammattilaisilla, saa nähdä käynkökään koskaan kun kerran häätkin vedetään kotitekoisena :D
Kuten kuvastakin näkee, hiukseni ovat kasvaneet reippaasti tässä reilun vuoden kasvattelun tuloksena. Aiemmasta postauksesta tasan vuoden takaa näkee, että hiukseni ovat näyttäneet silloin tätä lyhyemmiltä, vaikka ne ovatkin kuvissa suorana. Hius on etenkin selän puolelle aseteltuna jo selkeän pitkä, ja suhteellisen hyväkuntoinen. Hormonaalisen toimintani ihmeelliset muutokset tosin ovat aiheuttaneet sen, että en pysty enää pesemään hiuksiani montaa kertaa putkeen pelkällä kananmunalla - tukka jää välillä rasvaiseksi, ja rasvoittuu nopeammin. Nyt olen pessyt hiusta keltuaisella noin joka toinen kerta, tai kun ei ole tärkeää menoa. Sen hoitavat ominaisuudet ja luonnonmukaisuus ovat kuitenkin niin suuria motivaattoreita, että en osaa luopua munapesuista vielä. Shampoopesuissa käytän Yves Rocherin luonnonmukaista shampoota, ja hoitoaineena näissä pesuissa omenaviinietikkaa. Keltuaisella pestäessä hoitoainetta ei tarvita, koska muna itsessään hoitaa. Näiden lisäksi olen jättänyt muotoilutuotteiden käytön lähestulkoon kokonaan: suihkutan tarvittaessa hiuslakan tilalla sokeri-vesiseosta, ja kuivashampoona on toiminut perunajauho. Hoitonaamiona laitan silloin tällöin yöksi päähäni kookosöljyä, ja sen jälkeen tukan nutturalle odottamaan aamuista pesua. Luonnonmukainen hiustenhoito ei siis tunnu yhtään hankalalta, kun siihen on tottunut! Käyn vielä hääviikolla ainakin muotoiluttamassa otsatukan (ettei se ole kunnon harakanpesä oman kynimiseni jäljiltä), ja leikkautan tarvittaessa myös hieman latvoja.
Olen naureskellut vaimotukille paljonkin. Tuntuu, että joka toiselle morsiamelle hiusten kasvatus häihin on hirveä velvollisuus joka on vain pakko tehdä täydellistä kampausta varten, ja sitten häiden jälkeen hiusta lyhennetään heti huomattavasti. Jotenkin ihan hassua, eikö lyhyempäänkin tukkaan saa kivoja kampauksia? Ja näyttääkö häissä edes itseltään, jos on erilainen tukka kuin yleensä? Itselläni selkeä suunnitelma oli pitää tätä minulle normaalitilaista tukkaa häiden yli, ja päässä kihisseet uudistusideat tulevat toteutukseen vasta sen jälkeen. En ole vielä ihan varma mitä aion tehdä hiuksilleni, mutta ainakin uusi värikokeilu kummittelee mielessä kahden vuoden kokeilemattomuuden jälkeen. Lyhyeksi en varmasti tule leikkaamaan piiiitkään aikaan, ehkä aavistuksenomainen kevennys toisi vähän ilmavuutta tukkaani. Minulle hiukset ovat kuitenkin iso osa ulkonäköäni, enkä tiedä, osaisinko nähdä itseäni hyvännäköisenä kovin lyhyellä letillä.
sunnuntai 19. elokuuta 2018
Ensi kuussa mennään!
Järjestelyissä ollaan nyt suhteellisen pitkällä, kun häihin on enää kuukausi ja kymmenen päivää. Isoin osa häihin käytetystä ajasta menee tällä hetkellä siihen, että vastailen vieraiden mietteisiin majoituksesta, kyydeistä ja lahjoista. Eli omasta mielestäni suhteellisen turhaa hommaa, kun häänettisivuillamme on kuitenkin riittävän selkeät ohjeistukset tähän kaikkeen. Esimerkiksi lahjalistan ulkopuolisiin lahjaideoihin tuntuu suhteellisen turhauttavalta vastata, samoin kuin puida kunkin osallistujan kanssa erikseen, kumpi kahdesta majoitusvaihtoehdosta olisi juuri se hänen seurueelleen sopivin. Järjestän jumankauta koko häät suunnilleen yksin, joten voisivatko vieraat hoitaa oman osuutensa ihan kiltisti erittäin runsaasti tarjottujen informaatioiden puitteissa :D Toki esimerkiksi autottomien kimppakyytien järjestely kuuluu minusta minun/meidän hommiimme, mutta kaikki muu ylimääräinen syö vain energiaa nyt ihan sikana. Tuntuu, että kaikille ei mene millään jakeluun se, miten hirveästi joudun tällä hetkellä tekemään ennenkaikkea suunnittelupuolen töitä ihan ilmankin tämmöistä ylimääräistä hommaa (eikä tämä rajoitu niihin, ketkä eivät ole itse koskaan järjestäneet häitä). Se siitä marttyyripurkautumisesta, palataan niihin kivempiin hommiin.
Kävimme eilen kaupungissa aikomuksenamme hankkia sulholle sekä puku että sormus. Edellinen puku oli vielä ihan hyvä, mutta mies halusi hankkia uuden puvun häihin. Edellinen on lisäksi musta, ja hän halusi tummanharmaan tällä kertaa. Onpahan sitten jatkossa kaksi pukua, mistä valita juhliin mennessä. Astelimme suoriltaan Dressmannille, sieltä saa sen verran hyvää palvelua joten muut kaupat eivät oikeastaan edes käyneet mielessä. Myyjä mukaan hyllyjen väliin, kerroimme millainen puku on hakusessa, myyjä vilkaisi mittaillen sulhasen, ojensi sovitettavan puvun ja se osui kerrasta nappiin! Mitäs sitä muualle enää vertailemaan siinä vaiheessa. Mies pukeutuu häissä siis tummanharmaaseen pukuun, burgundiin liiviin ja oranssiin krakaan. Paidan väri on vielä hieman mietinnässä, pitänee sovittaa hänelle nyt kokonaisuutta päälle ja katsoa, mikä väri paidassa olisi paras. Paitoja hänellä kyllä on, joten tuskin lähdemme sellaista ostamaan.
Kihlasormuksen kanssa ongelmaksi muodostui käytössä sen ylenpalttinen leveys: sormus kuulema hiostaa käytössä, ja sormi sen alla on koko ajan märkä. Lisäksi sen melko kulmikkaat kulmat ovat olleet käytössä hankalat. Parempi siis jättää kihla ihan vaan muuhun kuin 24/7 -käyttöön. Uutta sormusta kävimme katsomassa kahdessa myymälässä, ja se oikea löytyi Timanttisilta kahden vaihtoehdon välillä arpoen. Materiaaliksi valikoitui titaani sen kestävyyden (ja halvan hinnan) vuoksi. Väriltään muuten sopivissa valkokultaisissa vaihtoehtojakaan ei olisi designin puolelta ollut niin hyvin, ja leveämmissä sormuksissa hinnatkin karkasivat pilviin. Lopulta valittu sormus maksoi vain 39e, ja mies sai siinä kaiken haluamansa eli pyöritetyt kulmat, sormuksen leveys on sopiva ja siinä on jokin "juju" (kuvaa tulossa myöhemmin, kun sormus haetaan). Sekä puvun että sormuksen hankintaan kului yhteensä ehkä puoli tuntia, eli huomattavasti vähemmän, kuin mihin olimme valmistautuneet. Kerrankin kiva yllätys hääjärjestelyiden helppouden puolella!
Kun häihin on aikaa enää niin vähän, niin ne ovat tosi paljon mielessä. Tuntuu, että stressaan nyt vähän liikaakin kaikkea. Huolenani on kaikkien järjestelyiden onnistumisen lisäksi myös se, että osaanko antaa muille sitten itse juhlapäivänä vastuuta ja tilaa hoitaa omat tonttinsa. Toivoisin kuitenkin osaavani itse jättää järjestelyt muiden kontolle siinä vaiheessa, kun rupean vihdoin laittautumaan seremoniaa varten. Tavoitteenani on kyetä olla tekemättä yhtikäs mitään enää sen jälkeen. Kävimme jokunen aika sitten kaason ja kuvaajan kanssa läpi ihan konkreettisesti paperisesta aikataulusta, että mikä kukin hoitaa ja koskakin. Suosittelen kaikille lämpimästi tämmöisen aikataulun tekoa, koska siitä hääjärjestelyihin osallistuvat näkevät konkreettisesti, milloin heidän pitää olla missäkin! Ainakin minun tekemäni aikataulutus sai kiitosta, ja teimme siihen enää pieniä muutoksia porukalla. Aloitin varsinaiset aikataulut vasta vähän ennen vihkimistä, sitä ennen koristelut sun muut hoidetaan siinä järjestyksessä missä ehditään ja voidaan. En nähnyt järkeä siinä, että ilmoitan etukäteen minuuttiaikataululla, kuka asettelee ulkoroihut ja koska, ja montako minuuttia on varattava pompomien kiinnittämiseen. Aikaa on kuitenkin runsaasti, ja auttavia käsiä tarvittaessa enemmän kuin riittävästi. Ehkä jopa pieneen kaoottisuuteen asti...
Pelkään kuitenkin, että joka toinen häävieras vielä soittelee minulle reittiohjeista, lautan aikatauluista sun muusta ihan turhasta noin tunti ennen lautan lähtöä, kun tähänkin mennessä homma tuntuu niin hirveän hankalalta tiettyjen ihmisten puolella...Toivottavasti kaikki ymmärtäisivät olla stressaamatta minua vielä viime minuuteilla, vaan ottaisivat yhteyttä suosiolla muihin vastuuhenkilöihin. Jotenkin en vaan tässä vaiheessa osaa luottaa tähän lainkaan, vaan olen varma, että minulle jää vielä hääpuku päällä tehtäväksi jotain ihan typeriä juttuja.
Kävimme eilen kaupungissa aikomuksenamme hankkia sulholle sekä puku että sormus. Edellinen puku oli vielä ihan hyvä, mutta mies halusi hankkia uuden puvun häihin. Edellinen on lisäksi musta, ja hän halusi tummanharmaan tällä kertaa. Onpahan sitten jatkossa kaksi pukua, mistä valita juhliin mennessä. Astelimme suoriltaan Dressmannille, sieltä saa sen verran hyvää palvelua joten muut kaupat eivät oikeastaan edes käyneet mielessä. Myyjä mukaan hyllyjen väliin, kerroimme millainen puku on hakusessa, myyjä vilkaisi mittaillen sulhasen, ojensi sovitettavan puvun ja se osui kerrasta nappiin! Mitäs sitä muualle enää vertailemaan siinä vaiheessa. Mies pukeutuu häissä siis tummanharmaaseen pukuun, burgundiin liiviin ja oranssiin krakaan. Paidan väri on vielä hieman mietinnässä, pitänee sovittaa hänelle nyt kokonaisuutta päälle ja katsoa, mikä väri paidassa olisi paras. Paitoja hänellä kyllä on, joten tuskin lähdemme sellaista ostamaan.
Kihlasormuksen kanssa ongelmaksi muodostui käytössä sen ylenpalttinen leveys: sormus kuulema hiostaa käytössä, ja sormi sen alla on koko ajan märkä. Lisäksi sen melko kulmikkaat kulmat ovat olleet käytössä hankalat. Parempi siis jättää kihla ihan vaan muuhun kuin 24/7 -käyttöön. Uutta sormusta kävimme katsomassa kahdessa myymälässä, ja se oikea löytyi Timanttisilta kahden vaihtoehdon välillä arpoen. Materiaaliksi valikoitui titaani sen kestävyyden (ja halvan hinnan) vuoksi. Väriltään muuten sopivissa valkokultaisissa vaihtoehtojakaan ei olisi designin puolelta ollut niin hyvin, ja leveämmissä sormuksissa hinnatkin karkasivat pilviin. Lopulta valittu sormus maksoi vain 39e, ja mies sai siinä kaiken haluamansa eli pyöritetyt kulmat, sormuksen leveys on sopiva ja siinä on jokin "juju" (kuvaa tulossa myöhemmin, kun sormus haetaan). Sekä puvun että sormuksen hankintaan kului yhteensä ehkä puoli tuntia, eli huomattavasti vähemmän, kuin mihin olimme valmistautuneet. Kerrankin kiva yllätys hääjärjestelyiden helppouden puolella!
Kun häihin on aikaa enää niin vähän, niin ne ovat tosi paljon mielessä. Tuntuu, että stressaan nyt vähän liikaakin kaikkea. Huolenani on kaikkien järjestelyiden onnistumisen lisäksi myös se, että osaanko antaa muille sitten itse juhlapäivänä vastuuta ja tilaa hoitaa omat tonttinsa. Toivoisin kuitenkin osaavani itse jättää järjestelyt muiden kontolle siinä vaiheessa, kun rupean vihdoin laittautumaan seremoniaa varten. Tavoitteenani on kyetä olla tekemättä yhtikäs mitään enää sen jälkeen. Kävimme jokunen aika sitten kaason ja kuvaajan kanssa läpi ihan konkreettisesti paperisesta aikataulusta, että mikä kukin hoitaa ja koskakin. Suosittelen kaikille lämpimästi tämmöisen aikataulun tekoa, koska siitä hääjärjestelyihin osallistuvat näkevät konkreettisesti, milloin heidän pitää olla missäkin! Ainakin minun tekemäni aikataulutus sai kiitosta, ja teimme siihen enää pieniä muutoksia porukalla. Aloitin varsinaiset aikataulut vasta vähän ennen vihkimistä, sitä ennen koristelut sun muut hoidetaan siinä järjestyksessä missä ehditään ja voidaan. En nähnyt järkeä siinä, että ilmoitan etukäteen minuuttiaikataululla, kuka asettelee ulkoroihut ja koska, ja montako minuuttia on varattava pompomien kiinnittämiseen. Aikaa on kuitenkin runsaasti, ja auttavia käsiä tarvittaessa enemmän kuin riittävästi. Ehkä jopa pieneen kaoottisuuteen asti...
Pelkään kuitenkin, että joka toinen häävieras vielä soittelee minulle reittiohjeista, lautan aikatauluista sun muusta ihan turhasta noin tunti ennen lautan lähtöä, kun tähänkin mennessä homma tuntuu niin hirveän hankalalta tiettyjen ihmisten puolella...Toivottavasti kaikki ymmärtäisivät olla stressaamatta minua vielä viime minuuteilla, vaan ottaisivat yhteyttä suosiolla muihin vastuuhenkilöihin. Jotenkin en vaan tässä vaiheessa osaa luottaa tähän lainkaan, vaan olen varma, että minulle jää vielä hääpuku päällä tehtäväksi jotain ihan typeriä juttuja.
tiistai 17. heinäkuuta 2018
Lihominen, laihtuminen, turpoaminen ja muut kehon muutokset häiden kynnyksellä
Pohjustukseksi: olen aina ollut sitä ihmistyyppiä, jonka elopaino pysyy suhteellisen tasaisena. Mitä nyt on noussut hitaan tasaisesti. Tästä syystä uskalsin ostaa hääpukuni jo reilua vuotta ennen häitä. Oletuksena on ollut myös pieni kuntokuuri häiden kynnyksellä, jolloin olisi tarkoitus poistaa kropasta ylimääräinen neste ja hieman kiinteytyä. Puvun kanssa ei ole tullut ongelmia, se mahtuu aivan hyvin päälle. Ongelman tuottivat kengät.
Ostin unelmieni kengät talvella, ja sisäänajoin ja pyrin venyttämään niitä hieman. Koko oli nafti, mutta jalkaani sopiva. Koitti kevät, eikä edes ollut vielä lämmin, kun huomasin jalkojeni olevan päivittäin aivan turvoksissa, aamusta iltaan. Luulin tämän johtuvan uudesta työstä, jossa kävelyä ja jalkojen päällä oloa tuli todella paljon. Mutta niinhän siinä kävi, että turvotusta on jatkunut tänne asti. Syynä voi tietysti olla joku väliaikainenkin kropallinen häiriö, mutta kun häihin on enää reilu 2kk aikaa, niin en ota riskiä jalkaani mahtumattomista kengistä. Niinhän siinä sitten kävi, että uutta kenkäkierrosta alle. Ärsytti jo etukäteen tuohon hommaan rupeaminen: viimeksihän tutkin iltakausia kenkäkauppojen tarjontaa ja kävin eri liikkeissä sovittelemassa, ennen sen oikean popoparin löytymistä. Lisäksi tuskaa aiheuttavat nyt ylimääräiset kengät, joille ei tunnu löytyvän ottajaa.
Ihmettelin suuresti, kun jo Zalandon sivuilla oli useampikin kenkäpari, jotka olisin hyvinkin huolinut häihini tanssimaan! Tarjonta tuntuu olevan nyt huomattavasti parempaa kuin mitä se oli vielä talvella, ainakin mitä tulee hakemieni värien ja kengän korkeuden suhteen. Lopulta napsin ostoskoriin RUUSUKULTAISET (<3), 8cm korolla varustetut melko simppelit tekonahkakengät. Vaikka alunperin ideana oli nimenomaan jotkut överit ja kreisit kengät, niin yllätyin päädyttyäni lopulta näinkin traditionaalisen näköisiin monoihin. Väri tosin on niin tätä aikaa, että nämä ovat melkolailla jopa trendikkäät kengät.
Jännitin paketin saapumista, ja onneksi meillä oli vieraita kun sovitin kenkiä jalkaani ensimmäistä kertaa. Olisin muuten varmaan hihkunut onnesta. Onpa hyvän oloiset kengät! Nämä ovat sen verran muuttuvat kokonsa puolesta jalkapöydän päällä kulkevan remmin ansiosta, että koko säilyy taatusti oikeana vielä ainakin sen reilun 2kk. En ole mikään korkeiden korkojen ystävä, ja näiden 8cm menee ihan omilla äärirajoillani mukavan kävelemisen suhteen. Korkeus on kuitenkin vielä hyvä mekkoni kanssa, ja toki pituus samalla hoikentaa olemustani. Olen joka tapauksessa vaihtamassa kakkoskenkiin illan biletyksen ajaksi, joten nämä menevät juhlallisuuksien läpi oikein mainiosti. Lisäksi olen erityisen tyytyväinen väristä, sillä en oikein ole saanut ruusukultaa tungettua hääkoristeisiimme. Alkuperäisenä tarkoituksena oli siis kuljettaa ruusukultaa teemavärinä oman vihkisormukseni takia, mutta nyt kyseisen värin rinnalle on hipsinyt niin kultaa kuin ripaus kupariakin. Noh, nytpä se ruusukulta nostaa jälleen hieman päätään.
Olen kyllä kenkiini erittäin tyytyväinen! Nähtäväksi jää, raaskinko pitää näitä häiden jälkeen lainkaan, vai nousevatko nämä johonkin hyllylle koristeeksi. Sisäänajovaihehan tästä alkaa jo toiseen otteeseen, mutta toivottavasti tämä on nyt viimeinen...
Hääryhmissä pyöriessä ja naimisiin menneiden ihmisten kanssa jutellessa keholliset muutokset tuntuvat olevan aika yleinen syy joutua hankkimaan hääkamppeita, etenkin mekkoa, uudelleen. Nykyiset melko vartaloa nuolevat mekot ovat takuulla tässä suhteessa hankalampia kuin vaikkapa kasarin kunnon kermakakkuviritelmät. Etenkin merenneitomalli on kyllä melkoisen kinkkinen erilaisten vartalon muhkuroiden ja muiden suhteen, se ei anna hirveästi anteeksi kehon epätäydellisyyksiä. Toisaalta onneksi nykyisin ei ole synti kierrättää hääpukua (tai muitakaan tamineita) useissa häissä tai ostaa toisen vanhaa, se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämä toki mahdollistaa myös itselle sittenkin sopimattomien tavaroiden kierron, ettei niiden tarvitse jäädä kaappeihin lojumaan. Taloudellisena morsiamena haluan ehdottomasti kaiken itselle tarpeettoman häiden jälkeen mahdollisimman pian eteenpäin, ihan jo siitäkin syystä, että muoti ja tyyli muuttuvat häissäkin jatkuvasti. Onko esimerkiksi ruusukultaisilla koristeilla kysyntää enää parin vuoden päästä?
Tajusin muuten tänään kenkiä ja hääpukua mallatessa miten tyytyväinen olen, kun häämme eivät ole näillä helteillä! Mekkoni on suhteellisen paksua materiaalia, ja oikein tunnen puku päällä kesähäihin tulevanakin viikonloppuna astelevien miesten tuskanhien tänne asti. Helle asettaa raaminsa myös ruokien ja vaikkapa karkkibuffetin suklaiden säilyvyydelle aivan eri tavalla kuin viileä syyssää. Kyllä syyshäät vaan sopivat meille erittäin hyvin.
Ostin unelmieni kengät talvella, ja sisäänajoin ja pyrin venyttämään niitä hieman. Koko oli nafti, mutta jalkaani sopiva. Koitti kevät, eikä edes ollut vielä lämmin, kun huomasin jalkojeni olevan päivittäin aivan turvoksissa, aamusta iltaan. Luulin tämän johtuvan uudesta työstä, jossa kävelyä ja jalkojen päällä oloa tuli todella paljon. Mutta niinhän siinä kävi, että turvotusta on jatkunut tänne asti. Syynä voi tietysti olla joku väliaikainenkin kropallinen häiriö, mutta kun häihin on enää reilu 2kk aikaa, niin en ota riskiä jalkaani mahtumattomista kengistä. Niinhän siinä sitten kävi, että uutta kenkäkierrosta alle. Ärsytti jo etukäteen tuohon hommaan rupeaminen: viimeksihän tutkin iltakausia kenkäkauppojen tarjontaa ja kävin eri liikkeissä sovittelemassa, ennen sen oikean popoparin löytymistä. Lisäksi tuskaa aiheuttavat nyt ylimääräiset kengät, joille ei tunnu löytyvän ottajaa.
Ihmettelin suuresti, kun jo Zalandon sivuilla oli useampikin kenkäpari, jotka olisin hyvinkin huolinut häihini tanssimaan! Tarjonta tuntuu olevan nyt huomattavasti parempaa kuin mitä se oli vielä talvella, ainakin mitä tulee hakemieni värien ja kengän korkeuden suhteen. Lopulta napsin ostoskoriin RUUSUKULTAISET (<3), 8cm korolla varustetut melko simppelit tekonahkakengät. Vaikka alunperin ideana oli nimenomaan jotkut överit ja kreisit kengät, niin yllätyin päädyttyäni lopulta näinkin traditionaalisen näköisiin monoihin. Väri tosin on niin tätä aikaa, että nämä ovat melkolailla jopa trendikkäät kengät.
Jännitin paketin saapumista, ja onneksi meillä oli vieraita kun sovitin kenkiä jalkaani ensimmäistä kertaa. Olisin muuten varmaan hihkunut onnesta. Onpa hyvän oloiset kengät! Nämä ovat sen verran muuttuvat kokonsa puolesta jalkapöydän päällä kulkevan remmin ansiosta, että koko säilyy taatusti oikeana vielä ainakin sen reilun 2kk. En ole mikään korkeiden korkojen ystävä, ja näiden 8cm menee ihan omilla äärirajoillani mukavan kävelemisen suhteen. Korkeus on kuitenkin vielä hyvä mekkoni kanssa, ja toki pituus samalla hoikentaa olemustani. Olen joka tapauksessa vaihtamassa kakkoskenkiin illan biletyksen ajaksi, joten nämä menevät juhlallisuuksien läpi oikein mainiosti. Lisäksi olen erityisen tyytyväinen väristä, sillä en oikein ole saanut ruusukultaa tungettua hääkoristeisiimme. Alkuperäisenä tarkoituksena oli siis kuljettaa ruusukultaa teemavärinä oman vihkisormukseni takia, mutta nyt kyseisen värin rinnalle on hipsinyt niin kultaa kuin ripaus kupariakin. Noh, nytpä se ruusukulta nostaa jälleen hieman päätään.
Olen kyllä kenkiini erittäin tyytyväinen! Nähtäväksi jää, raaskinko pitää näitä häiden jälkeen lainkaan, vai nousevatko nämä johonkin hyllylle koristeeksi. Sisäänajovaihehan tästä alkaa jo toiseen otteeseen, mutta toivottavasti tämä on nyt viimeinen...
Hääryhmissä pyöriessä ja naimisiin menneiden ihmisten kanssa jutellessa keholliset muutokset tuntuvat olevan aika yleinen syy joutua hankkimaan hääkamppeita, etenkin mekkoa, uudelleen. Nykyiset melko vartaloa nuolevat mekot ovat takuulla tässä suhteessa hankalampia kuin vaikkapa kasarin kunnon kermakakkuviritelmät. Etenkin merenneitomalli on kyllä melkoisen kinkkinen erilaisten vartalon muhkuroiden ja muiden suhteen, se ei anna hirveästi anteeksi kehon epätäydellisyyksiä. Toisaalta onneksi nykyisin ei ole synti kierrättää hääpukua (tai muitakaan tamineita) useissa häissä tai ostaa toisen vanhaa, se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämä toki mahdollistaa myös itselle sittenkin sopimattomien tavaroiden kierron, ettei niiden tarvitse jäädä kaappeihin lojumaan. Taloudellisena morsiamena haluan ehdottomasti kaiken itselle tarpeettoman häiden jälkeen mahdollisimman pian eteenpäin, ihan jo siitäkin syystä, että muoti ja tyyli muuttuvat häissäkin jatkuvasti. Onko esimerkiksi ruusukultaisilla koristeilla kysyntää enää parin vuoden päästä?
Tajusin muuten tänään kenkiä ja hääpukua mallatessa miten tyytyväinen olen, kun häämme eivät ole näillä helteillä! Mekkoni on suhteellisen paksua materiaalia, ja oikein tunnen puku päällä kesähäihin tulevanakin viikonloppuna astelevien miesten tuskanhien tänne asti. Helle asettaa raaminsa myös ruokien ja vaikkapa karkkibuffetin suklaiden säilyvyydelle aivan eri tavalla kuin viileä syyssää. Kyllä syyshäät vaan sopivat meille erittäin hyvin.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2018
Tiekyltit ja DIY-kehys lapsuuskuville
Vietin tänään päivää askarrellen hääjuttuja. Siinä missä muiden häihin olen osallistunut helkkarimoisella yksityiskohtien pilkulleen suunnittelulla, niin omissani näköjään menen vähän minne fiilis kulloinkin johdattelee. Toisaalta olen ehdottomasti sitä mieltä, että hetkellinen inspiraatio toimii näissä luovissa jutuissa kaikesta parhaiten, ja lopputulos on yleensä parempi kuin tarkkojen raamien mukaan mentäessä. Go with the flow on luovuuden kanssa siitä hyvä asenne, että omia alkuperäisiä ideoitaan voi aina lennossa parannella, jolloin lopputulos paranee väkisin. Tietysti tämä toimii vain niissä olosuhteissa, kun askarteluun ei ole varattava juuri tiettyä määrää kutakin materiaalia, vaan voi hyödyntää laajempaa arsenaalia.
Tarkoista raameista puheenollen. Halusin häihimme esille sekä minun että mieheni lapsuuskuvia, ja niihin piti tietenkin saada jonkinlainen esillepano. Koska saatavillani on vanhaa lautaa, niin kehyksen tekeminen itse muodostui helpoimmaksi vaihtoehdoksi. Valitsin tarkoituksella kulunutta punaiseksi maalattua lautaa, jotta lopputulos erottuisi puunvärisellä juhlapaikalla muusta tilasta. Hioin laudat kevyesti ja sahasin ne, ja tuleva puolisoni naulasi ne taustapuolelta yhteen. Eipä askartelu juuri tämän helpommaksi mene. Pyörittelin päässä vaikka millaisia visioita kehysten koristeluun, mutta loppujen lopuksi alkuperäisten ideoiden sommittelu puulle ei näyttänyt yhtä hyvältä kuin päässäni. Päädyin lopulta kuumaliimaamaan kehyksiin vaahteraköynnöksen lisäksi tekoruusua ja männynkäpyjä. Sain myös elämäni ensimmäisen oikeasti kivuliaan kuumaliimapalovamman kahteen sormeeni, vaikka käytän kuumaliimaa arjessani yhtenään. Mutta tässä se nähdään, heti kun itselle tekee...Kehyksestä tuli oikeastaan parempi kuin ajattelin, ja se sopii häidemme visuaaliseen ilmeeseen kuin nakutettu. Vaikkakin alunperin olin sitä mieltä, että ei missään nimessä tekokukkia mihinkään :D Kehykseen kiinnitetään vielä pellavanarua, johon kuvat ripustetaan pyykkipojilla. Sijoituspaikaksi häämestoilla päätynee jälkiruokapöytä, sillä muita järkeviä paikkoja näin isolle koristeelle en ainakaan käynnillämme keksinyt.
Toinen mistä en tehnyt kovin tarkkoja suunnitelmia etukäteen olivat tiekyltit. Opasteet ovat kuitenkin sananmukaisesti ohimenevä koriste, jota ei katsota sen pidempään. Riittää, että on jotain kertomassa oikean suunnan, ja että se jokin on tarpeeksi selkeä. Sahasin asuintalostamme puretusta, harmahtavan siniseksi maalatusta laudasta sopivat pätkät, maalasin jollain jämämaalilla nimikirjaimemme ja kuumaliimasin kankaiset vaahteranlehdet. Meidän näköistämme, helppoa ja häiden teemaa esille tuovaa. Kirjaimet olisivat toki voineet olla ohuemmatkin, mutta näkyvätpähän nyt ainakin, vaikka hääpäivä olisi sumuinen.
Tarkoista raameista puheenollen. Halusin häihimme esille sekä minun että mieheni lapsuuskuvia, ja niihin piti tietenkin saada jonkinlainen esillepano. Koska saatavillani on vanhaa lautaa, niin kehyksen tekeminen itse muodostui helpoimmaksi vaihtoehdoksi. Valitsin tarkoituksella kulunutta punaiseksi maalattua lautaa, jotta lopputulos erottuisi puunvärisellä juhlapaikalla muusta tilasta. Hioin laudat kevyesti ja sahasin ne, ja tuleva puolisoni naulasi ne taustapuolelta yhteen. Eipä askartelu juuri tämän helpommaksi mene. Pyörittelin päässä vaikka millaisia visioita kehysten koristeluun, mutta loppujen lopuksi alkuperäisten ideoiden sommittelu puulle ei näyttänyt yhtä hyvältä kuin päässäni. Päädyin lopulta kuumaliimaamaan kehyksiin vaahteraköynnöksen lisäksi tekoruusua ja männynkäpyjä. Sain myös elämäni ensimmäisen oikeasti kivuliaan kuumaliimapalovamman kahteen sormeeni, vaikka käytän kuumaliimaa arjessani yhtenään. Mutta tässä se nähdään, heti kun itselle tekee...Kehyksestä tuli oikeastaan parempi kuin ajattelin, ja se sopii häidemme visuaaliseen ilmeeseen kuin nakutettu. Vaikkakin alunperin olin sitä mieltä, että ei missään nimessä tekokukkia mihinkään :D Kehykseen kiinnitetään vielä pellavanarua, johon kuvat ripustetaan pyykkipojilla. Sijoituspaikaksi häämestoilla päätynee jälkiruokapöytä, sillä muita järkeviä paikkoja näin isolle koristeelle en ainakaan käynnillämme keksinyt.
Toinen mistä en tehnyt kovin tarkkoja suunnitelmia etukäteen olivat tiekyltit. Opasteet ovat kuitenkin sananmukaisesti ohimenevä koriste, jota ei katsota sen pidempään. Riittää, että on jotain kertomassa oikean suunnan, ja että se jokin on tarpeeksi selkeä. Sahasin asuintalostamme puretusta, harmahtavan siniseksi maalatusta laudasta sopivat pätkät, maalasin jollain jämämaalilla nimikirjaimemme ja kuumaliimasin kankaiset vaahteranlehdet. Meidän näköistämme, helppoa ja häiden teemaa esille tuovaa. Kirjaimet olisivat toki voineet olla ohuemmatkin, mutta näkyvätpähän nyt ainakin, vaikka hääpäivä olisi sumuinen.
Näistä puuttuu tietysti vielä "jalat", mutta ne nyt iskee äkkiä jostain rimasta. Olisi hirveä hinku askarrella häihin vielä vaikka mitä! Tässä vaiheessa ei vaan oikein ole enää mitään, mitä pystyisin tekemään: jäljelläolevat askartelut liittyvät eläviin kasveihin, joten ne jäävät viimetippaan. Myös ohjelmalippuset pöytiin odottavat tulostusta vielä jonkun aikaa, kunnes ohjelma lyödään lopullisesti lukkoon.
tiistai 3. heinäkuuta 2018
Palaverissa hääpaikalla
Yhteydenpitomme hääpaikkaan on sujunut nyt neljässä eri erässä: ensin varauksen teko melkein kahta vuotta ennen juhlia sekä alustava menuusta ja muusta sopiminen, sitten vuoden kuluttua siitä hääpäivän siirtäminen viikolla. Kolmas kerta kului sopiessa kesälomareissumme nopean palaverin aikataulut, ja neljäs kerta oli eilen pidetty palaveri juhlatilassa paikanpäällä. Edellisen kerran kävimme siellä siis kaksi vuotta sitten, tietämättä että päädymme menemään siellä naimisiin joskus. Vaikka muistimme edelleen tosi hyvin kaiken mitä siellä oli, niin olimme silti kyllä mykistyneitä siitä, miten mahtava tuo mesta oikeasti on.
Palaverissa kävimme lyhyesti läpi vielä puuttuvia asioita. Mailitse olimme siis käsitelleet pääruuan, joten nyt mietimme kahvitusta sekä yöpalaa (joka tulee osalti illallisen tähteistä, osalti meidän tekeleistämme). Lisäksi sovimme hääpaikalla yöpyvien aamusaunasta, pöytien paikoista sekä baarin toiminnasta. Meillä alkoholitarjoilu tulee hoitumaan niin, että käytössä on vieraille puoliksi open bar: tarjoamme ns. hanajuomat eli oluen, lonkeron ja siiderin, ja muut juomat vieraat saavat halutessaan ostaa paikan päältä. Tiedän, että joukossa on viinin ja erikoisoluen juojia, mutta näiden juomien sisällyttäminen tarjottaviin olisi nostanut juomabudjettiamme ihan liikaa. Toisaalta kaikki näistä halukkaista voivat pihille päälle sattuessaan juoda kyllä myös niitä ilmaisia juomia, mutta kaikilla lienee varaa ostaakin haluamansa erikoisemmat litkut. Lisäksi sovimme baarimikon poistuvan iltayhdeksältä, jotta saamme olla vain omalla porukalla. Tämän jälkeen kulutetut juomat laskutetaan meiltä sen mukaan, paljonko niitä on kulunut. Mielestämme tämä on hyvä systeemi, sillä en halua vieraita ihmisiä norkoilemaan paikalla enää myöhäisillasta, kun varsinaiset bileet ovat alkaneet.
Palaveri sujui tosi sutjakasti läpi, sillä olin kerännyt tärkeät kysymykset listaksi. Netistä ja Facebookin hääryhmistä löytää hyviä listoja, joiden kanssa kannattaa marssia keskustelemaan hääpaikalle. Kannattaa ottaa mitta mukaan mikäli tarvitsee tietoa pöytäkoristeiden sijoittelusta. Me emme kokeneet tälle tarvetta, sillä meille ei tule mitään kaitaliinoja, ja koristeisiin otan muutenkin ylimääräistä luonnonmateriaalia varuiksi. Itse otin myös reilusti kuvia muistin tueksi, vaikka paikasta löytyykin kuvia netistä. Huomasin tarvitsevani mm. yhden kranssin, jota en aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Eli kannattaa tutkailla hääpaikkaa ihan ajan kanssa ja miettiä siellä hääpäivän kulkua. Päätimme myös jättää omalta osaltamme vessakorit ottamatta niiden turhuuden takia: aika harvoissa häissä niitä loppupeleissä kukaan edes käyttää, muuten kuin piilopullojen osalta. Mikäli aikoo ottaa hääkuvat lähellä tuota juhlapaikkaa, niin suosittelen myös katsastamaan muutaman sopivan lokaation jo ennalta. Ettei sitten tule kiire kuvien kanssa. Samaan tapaan tiekylttien määrää on hyvä laskea juhlapaikalle saavuttaessa ja pohtia, monestako eri suunnasta vieraat sitä lähestyvät. Nykyään kyltit ovat varmaan navigaattorien myötä tosin jo vähän turhia, mutta onhan se kiva huomioida vieraiden paikanpäälle löytäminen simppelein kyltein. Meille olennaista oli myös katsastaa pistorasioiden sijainnit musiikkivehkeiden sekä irtovalaistuksen takia.
Olo on tosi tyytyväinen nyt kun kaikki pienetkin yksityiskohdat alkavat olla vähitellen selvillä. Toisaalta, eihän tässä ole enää välissä kokonaisista kuukausista kuin elokuu, ja sitten onkin jo meidän hääkuukautemme!
 |
| "Vihki"kappelimme |
Palaverissa kävimme lyhyesti läpi vielä puuttuvia asioita. Mailitse olimme siis käsitelleet pääruuan, joten nyt mietimme kahvitusta sekä yöpalaa (joka tulee osalti illallisen tähteistä, osalti meidän tekeleistämme). Lisäksi sovimme hääpaikalla yöpyvien aamusaunasta, pöytien paikoista sekä baarin toiminnasta. Meillä alkoholitarjoilu tulee hoitumaan niin, että käytössä on vieraille puoliksi open bar: tarjoamme ns. hanajuomat eli oluen, lonkeron ja siiderin, ja muut juomat vieraat saavat halutessaan ostaa paikan päältä. Tiedän, että joukossa on viinin ja erikoisoluen juojia, mutta näiden juomien sisällyttäminen tarjottaviin olisi nostanut juomabudjettiamme ihan liikaa. Toisaalta kaikki näistä halukkaista voivat pihille päälle sattuessaan juoda kyllä myös niitä ilmaisia juomia, mutta kaikilla lienee varaa ostaakin haluamansa erikoisemmat litkut. Lisäksi sovimme baarimikon poistuvan iltayhdeksältä, jotta saamme olla vain omalla porukalla. Tämän jälkeen kulutetut juomat laskutetaan meiltä sen mukaan, paljonko niitä on kulunut. Mielestämme tämä on hyvä systeemi, sillä en halua vieraita ihmisiä norkoilemaan paikalla enää myöhäisillasta, kun varsinaiset bileet ovat alkaneet.
Palaveri sujui tosi sutjakasti läpi, sillä olin kerännyt tärkeät kysymykset listaksi. Netistä ja Facebookin hääryhmistä löytää hyviä listoja, joiden kanssa kannattaa marssia keskustelemaan hääpaikalle. Kannattaa ottaa mitta mukaan mikäli tarvitsee tietoa pöytäkoristeiden sijoittelusta. Me emme kokeneet tälle tarvetta, sillä meille ei tule mitään kaitaliinoja, ja koristeisiin otan muutenkin ylimääräistä luonnonmateriaalia varuiksi. Itse otin myös reilusti kuvia muistin tueksi, vaikka paikasta löytyykin kuvia netistä. Huomasin tarvitsevani mm. yhden kranssin, jota en aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Eli kannattaa tutkailla hääpaikkaa ihan ajan kanssa ja miettiä siellä hääpäivän kulkua. Päätimme myös jättää omalta osaltamme vessakorit ottamatta niiden turhuuden takia: aika harvoissa häissä niitä loppupeleissä kukaan edes käyttää, muuten kuin piilopullojen osalta. Mikäli aikoo ottaa hääkuvat lähellä tuota juhlapaikkaa, niin suosittelen myös katsastamaan muutaman sopivan lokaation jo ennalta. Ettei sitten tule kiire kuvien kanssa. Samaan tapaan tiekylttien määrää on hyvä laskea juhlapaikalle saavuttaessa ja pohtia, monestako eri suunnasta vieraat sitä lähestyvät. Nykyään kyltit ovat varmaan navigaattorien myötä tosin jo vähän turhia, mutta onhan se kiva huomioida vieraiden paikanpäälle löytäminen simppelein kyltein. Meille olennaista oli myös katsastaa pistorasioiden sijainnit musiikkivehkeiden sekä irtovalaistuksen takia.
Olo on tosi tyytyväinen nyt kun kaikki pienetkin yksityiskohdat alkavat olla vähitellen selvillä. Toisaalta, eihän tässä ole enää välissä kokonaisista kuukausista kuin elokuu, ja sitten onkin jo meidän hääkuukautemme!
sunnuntai 10. kesäkuuta 2018
Häiden jälkeisen haikeuden torjuminen
Enää kaksi täyttä kuukautta välissä, ja sitten koittaa meidän hääkuukautemme. Kihlausaika tuntuu toisaalta sujuneen nopeasti, ja toisaalta hitaasti. Hääsesongin ollessa tämän vuoden osalta vähitellen käynnistymässä huomaan juuri naimisiin menneiden parien retoriikassa toistuvana ilmiönä sen, miten häiden jälkeen tulee vähän tyhjä olo. Ymmärrän tunteen niin hyvin jo etukäteen! Vaikka itse en ole niitä, jotka kuvittelivat itsensä jo pikkutyttönä sitten joskus ihanaan prinsessahäämekkoon, niin kyllä yli puolentoista vuoden suunnittelurupeaman yhtäkkinen päättyminen, naimisissa oleminen ja yleinen ohi on -fiilis kummittelevat jo taustalla. Häistä jää periaatteessa käteen vain sormus ja aviopuoliso (eikä välttämättä tässä järjestyksessä), ja kaikki muu onkin sitten tallennettuna lähinnä valokuviin ja muistoihin. On älyttömästi keinoja, millä häiden jälkeiseen harmaaseen arkeen palaamista voi hieman pyrkiä helpottamaan. Nämäkin tuntuvat sellaisilta, joita alkaa oikeasti miettimään vasta häiden konkreettisesti lähestyessä, jos silloinkaan. Hääjärjestelyiden alkuvaiheessa miettii lähinnä itse juhlien järjestelyä, mutta vähitellen sitä tulee mietittyä sen happy endingin taakse. Tässä joitain asioita, mitkä helpottanevat meidän osaltamme häiden jälkeistä masennusta. Osa on vasta harkinnan asteella, ja osa jo done-listalla.
- Häämatka. Iso osa naimisiin menevistä lähtee piakkoin häiden jälkeen häämatkalle. Meillä ajankohta on reilu viikko häiden jälkeen. Tässä ajassa ehtii hieman totutella takaisin arkeen, mutta samalla voi jo alkaa pakkaamaan ja fiilistelemään tulevaa reissua lämpimään. Reissussa on sitten viikko aikaa vain olla, ja muistella häitä.
- Vaimomekko. Jälleen eräs asia, mille aluksi nauroin. Mutta onhan se kiva pistää erityinen uusi mekko päälle häämatkalle. Saatan käyttää vaimomekkoani jo häissä kakkosmekkona, jos pitkä kolttu alkaa ahdistaa/ se likaantuu. Mekostani lisää täällä.
- Mätsäävät T-paidat. Tämä on vielä harkinnan asteella, mutta alan lämmetä ajatukselle koko ajan enemmän. Mutsis on -blogin Emilia miehineen olivat häitä seuraavana päivänä sekä häämatkallaan pukeutuneet mätsääviin paitoihin, mikä muistutti minua ilmiön olemassaolosta. Olisihan se kiva pistää tiimipaidat päälle juuri häämatkalle lähtiessä, ikään kuin harjoituksena tuleviin mätsääviin tuulipukuihin...
- Korun teettäminen hääkimpun kukasta. Koska teen kimppuni itse, niin siihen liittyy paljon enemmän tunnetta kuin varmaan valtaosalle morsiamista. Surettaa jo etukäteen joutua katsomaan kimppuni lakastumista. Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta korun teettämisestä kimppuni kukista tai niiden osista, ja laitoinkin sähköpostia eräälle niitä valmistavalle firmalle. Palaan asiaan blogissa myöhemmin, mikäli päädyn teettämään korun. Tämä olisi tosi kiva muisto häistä. Koko kimpunkin voi toki tallettaa erilaisin keinoin, mutta omat kukkani eivät tule kestämään ainakaan kuivattamista kovin hyvin. Lisäksi kokonainen kimppu on jo reilusti tilaakin vievä esine. Ehkä kokeilen myös kuivattaa kimppuni osia, ja vaikka kehystän ne nätisti seinälle.
- Tatuoinnit. Kuka tietää, ehkä palaamme häämatkaltamme joidenkin pienten teemaan liittyvien leimojen kera...
- Hääkrääsän uusiokäyttö. Itse en pistä hääpukuani myyntiin häiden jälkeen, ensinnäkin koska kyseessä ovat jo sen kolmannet häät. Toisekseen pidän mekostani niin paljon, että haluan säilyttää sen muistona sekä itselleni että jälkipolville. Häihin tehdyt hankintamme tavaran osalta ovat niin halpoja, että en usko meidän myyvän juuri mitään niistä häiden jälkeen - hirveä homma ja muutamia kolikoita käteen. Kakkukoristeet päätyvät hyllyn päälle, hääsateenvarjo on oikeasti käyttöön sopiva ja korut kivan arkisia. Myös miehen puku hankitaan jatkokäyttö mielessä (se on siis edelleen puuttuvien asioiden listalla). Toki kaikki mitä voi ja kannattaa hyödyntää jotenkin tulee myös hyödynnettyä, sillä mitäänhän ei tulisi suotta heittää roskiin.
Eihän häiden ohimenemisen pitäisi lähtökohtaisesti olla mikään masennuksen paikka, sillä siitähän se auvoisa avioliitto vasta alkaa. Tuntuu, että monille nimenomaan häät ovat se tavoite, jota pidemmälle ei sitten mietitä. Itse olen ajatellut naimisiinmenon olevan nimenomaan se meidän tiukemmin tiimiksi tekevä tilaisuus, vähintäänkin paperilla ja virallisissa dokumenteissa. Niin tai näin, mutta jos pienillä keinoilla saa harmaan arjen kouran tarttumisen estettyä hieman pidemmäksi aikaa, niin käytän kyllä ehdottomasti niitä keinoja!
- Häämatka. Iso osa naimisiin menevistä lähtee piakkoin häiden jälkeen häämatkalle. Meillä ajankohta on reilu viikko häiden jälkeen. Tässä ajassa ehtii hieman totutella takaisin arkeen, mutta samalla voi jo alkaa pakkaamaan ja fiilistelemään tulevaa reissua lämpimään. Reissussa on sitten viikko aikaa vain olla, ja muistella häitä.
- Vaimomekko. Jälleen eräs asia, mille aluksi nauroin. Mutta onhan se kiva pistää erityinen uusi mekko päälle häämatkalle. Saatan käyttää vaimomekkoani jo häissä kakkosmekkona, jos pitkä kolttu alkaa ahdistaa/ se likaantuu. Mekostani lisää täällä.
- Mätsäävät T-paidat. Tämä on vielä harkinnan asteella, mutta alan lämmetä ajatukselle koko ajan enemmän. Mutsis on -blogin Emilia miehineen olivat häitä seuraavana päivänä sekä häämatkallaan pukeutuneet mätsääviin paitoihin, mikä muistutti minua ilmiön olemassaolosta. Olisihan se kiva pistää tiimipaidat päälle juuri häämatkalle lähtiessä, ikään kuin harjoituksena tuleviin mätsääviin tuulipukuihin...
- Korun teettäminen hääkimpun kukasta. Koska teen kimppuni itse, niin siihen liittyy paljon enemmän tunnetta kuin varmaan valtaosalle morsiamista. Surettaa jo etukäteen joutua katsomaan kimppuni lakastumista. Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta korun teettämisestä kimppuni kukista tai niiden osista, ja laitoinkin sähköpostia eräälle niitä valmistavalle firmalle. Palaan asiaan blogissa myöhemmin, mikäli päädyn teettämään korun. Tämä olisi tosi kiva muisto häistä. Koko kimpunkin voi toki tallettaa erilaisin keinoin, mutta omat kukkani eivät tule kestämään ainakaan kuivattamista kovin hyvin. Lisäksi kokonainen kimppu on jo reilusti tilaakin vievä esine. Ehkä kokeilen myös kuivattaa kimppuni osia, ja vaikka kehystän ne nätisti seinälle.
- Tatuoinnit. Kuka tietää, ehkä palaamme häämatkaltamme joidenkin pienten teemaan liittyvien leimojen kera...
- Hääkrääsän uusiokäyttö. Itse en pistä hääpukuani myyntiin häiden jälkeen, ensinnäkin koska kyseessä ovat jo sen kolmannet häät. Toisekseen pidän mekostani niin paljon, että haluan säilyttää sen muistona sekä itselleni että jälkipolville. Häihin tehdyt hankintamme tavaran osalta ovat niin halpoja, että en usko meidän myyvän juuri mitään niistä häiden jälkeen - hirveä homma ja muutamia kolikoita käteen. Kakkukoristeet päätyvät hyllyn päälle, hääsateenvarjo on oikeasti käyttöön sopiva ja korut kivan arkisia. Myös miehen puku hankitaan jatkokäyttö mielessä (se on siis edelleen puuttuvien asioiden listalla). Toki kaikki mitä voi ja kannattaa hyödyntää jotenkin tulee myös hyödynnettyä, sillä mitäänhän ei tulisi suotta heittää roskiin.
Eihän häiden ohimenemisen pitäisi lähtökohtaisesti olla mikään masennuksen paikka, sillä siitähän se auvoisa avioliitto vasta alkaa. Tuntuu, että monille nimenomaan häät ovat se tavoite, jota pidemmälle ei sitten mietitä. Itse olen ajatellut naimisiinmenon olevan nimenomaan se meidän tiukemmin tiimiksi tekevä tilaisuus, vähintäänkin paperilla ja virallisissa dokumenteissa. Niin tai näin, mutta jos pienillä keinoilla saa harmaan arjen kouran tarttumisen estettyä hieman pidemmäksi aikaa, niin käytän kyllä ehdottomasti niitä keinoja!
torstai 7. kesäkuuta 2018
Vieraiden ottamat hääkuvat - uhka vai mahdollisuus?
Hääfoorumeilla on ollut rönsyilevää keskustelua siitä, onko ok, että vieraat ottavat häissä kuvia. Osan mielestä puhelimen kautta häitä tähyilevä vierasparvi pilaa hienon hetken. Toisia taas harmittaa, jos vieraat postaavat sosiaalisen median kanaviin kuvia hääparista ja juhlista jo ennen, kuin pari on itse saanut postata sinne haluamansa kuvat. Ideana tässä on kai se, että omasta naimisiinmenosta haluttaisiin ilmoittaa somessa omalla tavalla, juuri niillä halutuilla kuvilla. Toiset eivät puolestaan halua nähdä mitään suttuisia puhelinkuvia, kun kerran palkattu kuvaaja ottaa ammattimaiset kuvat joka tapauksessa.
Itselleni ja miehelleni vieraiden häistä ottamat kuvat eivät todellakaan ole ongelma. Päinvastoin, haluan kannustaa vieraitamme kuvaamaan! Rakastan valokuvia ja vaikka meille tulee hääkuvaaja, niin haluan myös niitä rennompia, spontaaneja räpsyjä, joista näemme itse omat juhlamme vieraan näkökulmasta. Eräänä ohjelmanumerona meille onkin tulossa valokuvabingo, jossa pitää tallentaa tiettyjä asioita tai tilanteita, ja nopein tietysti palkitaan. Olen pohtinut omaa häähashtagia, mutta toisaalta läheskään kaikki vieraista eivät ole Instagramissa. Lisäksi Instaan ladatut kuvat jäävät kokemusteni mukaan aika vähäisiksi, etenkään kun meidän häihimme ei tule mitään someaktiiveja vieraita. Insta on lisäksi sellainen palvelu, jossa monella on aika korkea kynnys julkaista mitään omasta kuvafiidistä poikkeavaa. Tällöin kuvien laatu on väkisinkin siloiteltu, ja filtterien läpi vedetty. Törmäsin tänään appiin nimeltä Wedbox, joka tuntuu vastaavan moneen kysymykseen ja kuvien jakamisen ongelmaan.
Wedboxiin luodaan omat häät muutamalla helpolla painalluksella. Sovellus on saatavilla suomeksi, joten vanhemmiltakin käyttäjiltä käyttäminen onnistunee luontevasti. Häiden järjestäjä voi lähettää sovelluksen kautta kutsun omaan, yksityiseen hääkansioon Facebookin, sähköpostin tai tekstiviestin kautta. Kuvat eivät siis ole missään vaiheessa julkisia, vaan sinne voi ihan huoletta ladata ne vähän nolommatkin kuvat - ne jäävät vain häissä olleen porukan nähtäväksi. Sovellus luo myös uniikin salasanan, jota voi jakaa vieraille vaikkapa häissä jonkin kyltin muodossa. Ladattuaan sovelluksen vieraat voivat siis alkaa jakamaan kuvia, jotka sovellus järjestelee automaattisesti kansioihin (ilmeisesti?). Tämä mahdollistaa sen, että vieraat voivat nähdä jo ennen häitä haluamaansa kuva- tai videomateriaalia esimerkiksi polttareista, koristeluista, koekampauksista tai askarteluhetkistä. Hääpari toki päättää, mitä haluaa sovelluksessa jakaa ennen häitä. Mielestäni sovellus vaikuttaa sopivan helpon vuorovaikutukselliselta olematta liikaa sellaista "hehe olen supersosiaalinen tekniikkaguru" -sontaa, mihin monet nykyiset sovellukset mielessäni kaatuvat. Ladattuani meidän juhliimme mahdollisimman vammaisen profiilikuvan meistä ja lisättyäni vielä yhden kuvan kasvamassa olevista hääkukista jätän sovelluksen odottamaan linkin saaneiden vieraiden latauksia. Kynnyksen kuvien lataamiselle ei luulisi olevan liian korkealla näiden omien kuvieni jälkeen :D Uskoisin lisäksi, että häiden nuorelle porukalle sovellus tuo kivaa lisätekemistä hiljaisempiin hetkiin, jolloin nyt saa ihan "luvan kanssa" tuijottaa puhelinta. Pääsenpä itsekin helpommalla, kun heti häiden jälkeisenä aamuna ei ole kymmentä "lähetätkö jotain kivoja kuvia eiliseltä" -viestiä odottamassa lukemistaan...
Itselleni ja miehelleni vieraiden häistä ottamat kuvat eivät todellakaan ole ongelma. Päinvastoin, haluan kannustaa vieraitamme kuvaamaan! Rakastan valokuvia ja vaikka meille tulee hääkuvaaja, niin haluan myös niitä rennompia, spontaaneja räpsyjä, joista näemme itse omat juhlamme vieraan näkökulmasta. Eräänä ohjelmanumerona meille onkin tulossa valokuvabingo, jossa pitää tallentaa tiettyjä asioita tai tilanteita, ja nopein tietysti palkitaan. Olen pohtinut omaa häähashtagia, mutta toisaalta läheskään kaikki vieraista eivät ole Instagramissa. Lisäksi Instaan ladatut kuvat jäävät kokemusteni mukaan aika vähäisiksi, etenkään kun meidän häihimme ei tule mitään someaktiiveja vieraita. Insta on lisäksi sellainen palvelu, jossa monella on aika korkea kynnys julkaista mitään omasta kuvafiidistä poikkeavaa. Tällöin kuvien laatu on väkisinkin siloiteltu, ja filtterien läpi vedetty. Törmäsin tänään appiin nimeltä Wedbox, joka tuntuu vastaavan moneen kysymykseen ja kuvien jakamisen ongelmaan.
Wedboxiin luodaan omat häät muutamalla helpolla painalluksella. Sovellus on saatavilla suomeksi, joten vanhemmiltakin käyttäjiltä käyttäminen onnistunee luontevasti. Häiden järjestäjä voi lähettää sovelluksen kautta kutsun omaan, yksityiseen hääkansioon Facebookin, sähköpostin tai tekstiviestin kautta. Kuvat eivät siis ole missään vaiheessa julkisia, vaan sinne voi ihan huoletta ladata ne vähän nolommatkin kuvat - ne jäävät vain häissä olleen porukan nähtäväksi. Sovellus luo myös uniikin salasanan, jota voi jakaa vieraille vaikkapa häissä jonkin kyltin muodossa. Ladattuaan sovelluksen vieraat voivat siis alkaa jakamaan kuvia, jotka sovellus järjestelee automaattisesti kansioihin (ilmeisesti?). Tämä mahdollistaa sen, että vieraat voivat nähdä jo ennen häitä haluamaansa kuva- tai videomateriaalia esimerkiksi polttareista, koristeluista, koekampauksista tai askarteluhetkistä. Hääpari toki päättää, mitä haluaa sovelluksessa jakaa ennen häitä. Mielestäni sovellus vaikuttaa sopivan helpon vuorovaikutukselliselta olematta liikaa sellaista "hehe olen supersosiaalinen tekniikkaguru" -sontaa, mihin monet nykyiset sovellukset mielessäni kaatuvat. Ladattuani meidän juhliimme mahdollisimman vammaisen profiilikuvan meistä ja lisättyäni vielä yhden kuvan kasvamassa olevista hääkukista jätän sovelluksen odottamaan linkin saaneiden vieraiden latauksia. Kynnyksen kuvien lataamiselle ei luulisi olevan liian korkealla näiden omien kuvieni jälkeen :D Uskoisin lisäksi, että häiden nuorelle porukalle sovellus tuo kivaa lisätekemistä hiljaisempiin hetkiin, jolloin nyt saa ihan "luvan kanssa" tuijottaa puhelinta. Pääsenpä itsekin helpommalla, kun heti häiden jälkeisenä aamuna ei ole kymmentä "lähetätkö jotain kivoja kuvia eiliseltä" -viestiä odottamassa lukemistaan...
perjantai 11. toukokuuta 2018
Kun kaikki alkaa olla valmista...
Olemme siitä ihmeellisessä tilanteessa häiden kanssa, että about kaikki on nyt hoidossa! Kävin tänään sovittamassa viimein omaa häälookkiani kokonaisuutena, kun kaikki osaset ovat viimein saapuneet. Kaikki istui hyvin yhteen, vaikkakin vyö asun palasena jäi sittenkin pois suunnitelmista - mekko näyttikin paremmalta ilman sitä. Sukkanauhavyötä odotan vielä stay-uppieni kaveriksi, ja sitten kelistä riippuen joko käytän niitä tai en. Jos tulee oikein lämmin syyspäivä, niin tuskin edes tarvitsen lämmikettä koipiini.
Tällä hetkellä selkein yksittäinen puuttuja ja pienoisen stressin aiheuttaja on vihkijä. Piti tästäkin tulla niin vaikeaa. Soittelin maistraattiin jo talvella, jossa kerrotiin, että vihkijää omalle juhlapaikalle voi kysellä 2.5 kun kesälomat sun muut ovat selvillä. Siellä päässä otettiin myös päivämäärämme ylös. No kuinka ollakaan, soittelin heti 2.5 ja maistraatista sanottiin, että kesän ja syksyn vihkit on sovittu aina tuohon meidän päiväämme edeltävään viikonloppuun asti. Että teidän viikonloppunne selviää sitten ehkä heinäkuun alussa. Voi v**** että sapetti ja sapettaa edelleen! No, seuraavaksi soitin käräjäoikeuteen, josta otettiin meidän päivä ylös. Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa vihittävien pyynnöt kerätään kunkin päivän päätteeksi listaksi, joka lähtee laitoksen henkilökunnalle mailina. Sieltä voi sitten kukin napata itseään miellyttävät vihkimisreissut halutessaan, ja vihittäville soitellaan vielä iltapäivällä jos tärppäsi. Sanomattakin selvää, että eipä meille halukkaita löytynyt. Ja minun kun annettiin molemmissa lafkoissa etukäteen ymmärtää, että kyllä vihkijä järjestyy ja on ihan läpihuutojuttuja tämmöiset! Ajattelin vielä kokeilla onneani tuplasoittelemalla, mutta näillä näkymin jännäämme siis sinne heinäkuulle asti. Ei haittaa kahta ahdistujaluonnetta yhtään. Hätävarana menemme siis juhlia edeltävänä päivänä maistraattiin vetämään paperityöt pois alta, ja bestman vetää meille jonkunlaisen seremonian häihin. Haluaisin kuitenkin niin kovasti vihkijän juhlapaikalle, onhan se ihan eri juttu mennä siinä hetkessä naimisiin ihan virallisestikin.
Seuraavat puuttuja-muuttujat ovat sulhasen puku ja sormus. Puku tilattiin jo kerran Zalandolta, se oli hieno mutta auttamattoman iso kooltaan. Uusi on lähdössä tilaukseen. Sormustakin voisi kyllä mennä katselemaan jo vähitellen, mutta ei tuolla sulholla tunnu sen kanssa kiire olevan. Uskon tosin itsekin, että sopiva löytynee helposti.
Niin, nyt tosiaan mietin vain sitä, että mihin puran hääjärjestelyviettini tässä syyskuun lopulle asti! Kun kaikki voitava on tehty, niin aika peukaloiden pyörittelyksi tämä homma menee. Enkä voi alkaa edes puhtaaksikirjoitella ja tulostella mitään infolippusia juhlapaikalle, kun tosiaan vielä muutamat isommat seikat ovat auki. Ehkä rupean seuraavaksi puuhaamaan oman rusketukseni ja vaikka kyykkäyksen parissa, jotta näytän parhaalta mahdolliselta versiolta itsestäni hääpuvussani!
Tällä hetkellä selkein yksittäinen puuttuja ja pienoisen stressin aiheuttaja on vihkijä. Piti tästäkin tulla niin vaikeaa. Soittelin maistraattiin jo talvella, jossa kerrotiin, että vihkijää omalle juhlapaikalle voi kysellä 2.5 kun kesälomat sun muut ovat selvillä. Siellä päässä otettiin myös päivämäärämme ylös. No kuinka ollakaan, soittelin heti 2.5 ja maistraatista sanottiin, että kesän ja syksyn vihkit on sovittu aina tuohon meidän päiväämme edeltävään viikonloppuun asti. Että teidän viikonloppunne selviää sitten ehkä heinäkuun alussa. Voi v**** että sapetti ja sapettaa edelleen! No, seuraavaksi soitin käräjäoikeuteen, josta otettiin meidän päivä ylös. Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa vihittävien pyynnöt kerätään kunkin päivän päätteeksi listaksi, joka lähtee laitoksen henkilökunnalle mailina. Sieltä voi sitten kukin napata itseään miellyttävät vihkimisreissut halutessaan, ja vihittäville soitellaan vielä iltapäivällä jos tärppäsi. Sanomattakin selvää, että eipä meille halukkaita löytynyt. Ja minun kun annettiin molemmissa lafkoissa etukäteen ymmärtää, että kyllä vihkijä järjestyy ja on ihan läpihuutojuttuja tämmöiset! Ajattelin vielä kokeilla onneani tuplasoittelemalla, mutta näillä näkymin jännäämme siis sinne heinäkuulle asti. Ei haittaa kahta ahdistujaluonnetta yhtään. Hätävarana menemme siis juhlia edeltävänä päivänä maistraattiin vetämään paperityöt pois alta, ja bestman vetää meille jonkunlaisen seremonian häihin. Haluaisin kuitenkin niin kovasti vihkijän juhlapaikalle, onhan se ihan eri juttu mennä siinä hetkessä naimisiin ihan virallisestikin.
Seuraavat puuttuja-muuttujat ovat sulhasen puku ja sormus. Puku tilattiin jo kerran Zalandolta, se oli hieno mutta auttamattoman iso kooltaan. Uusi on lähdössä tilaukseen. Sormustakin voisi kyllä mennä katselemaan jo vähitellen, mutta ei tuolla sulholla tunnu sen kanssa kiire olevan. Uskon tosin itsekin, että sopiva löytynee helposti.
Niin, nyt tosiaan mietin vain sitä, että mihin puran hääjärjestelyviettini tässä syyskuun lopulle asti! Kun kaikki voitava on tehty, niin aika peukaloiden pyörittelyksi tämä homma menee. Enkä voi alkaa edes puhtaaksikirjoitella ja tulostella mitään infolippusia juhlapaikalle, kun tosiaan vielä muutamat isommat seikat ovat auki. Ehkä rupean seuraavaksi puuhaamaan oman rusketukseni ja vaikka kyykkäyksen parissa, jotta näytän parhaalta mahdolliselta versiolta itsestäni hääpuvussani!
lauantai 21. huhtikuuta 2018
Kaason ja bestmanien rooli häissämme
Nykyisin tuntuu olevan trendinä se, että kaasoja, morsiusneitoja, bestmaneja sun muita on häissä ihan pilvin pimein. Liekö perua amerikkalaisesta hääkulttuurista, jossa (ainakin elokuvien perusteella) suunnilleen serkun kummin marsukin on mukana häätohinoissa. Noh, luonnollisesti emme kokeneet omalta osaltamme tätä luontevaksi ratkaisuksi.
Häihimme tulee siis yksi kaaso sekä 1½ bestmania. Puolikas siitä, että oma 12-vuotias kummipoikani tulee mukaan seremoniaan luovuttamaan sormukset. Lisäksi toivomme, että hän olisi vihkimisen jälkeen jakamassa tähtisadetikkuja saattelukujaan. Kaasoni valinta oli minulle erityisen helppoa, sillä en omista kovin montaa naispuolista kaveria. Valitsin siten sen, jonka olen tuntenut vuosia, ja jonka kanssa olemme eniten samanhenkisiä. Mieheni sen sijaan arpoi aika kauan bestmaninsa kohdalla, ei siksi, että tarjolla oli vain huonoja vaihtoehtoja. Hänen kaveritilanteensa vaan on ollut sen verran eläväistä muuttojen myötä, että kaveruuksien punnitseminen on suhteellisen hankalaa. Bestman on kuitenkin nyt se tyyppi, kenet minäkin tunnen suhteellisen hyvin, ja jonka nurkissa sulho jopa asui hetken edellisen parisuhteensa loputtua. Lisäksi bestman on äärettömän puhelias ja "seremoniamestarityyppiä", joten hän on kuin luotu hommaan!
Meillä minä olen ollut siis pääsääntöisesti vastuullinen häiden järjestelyistä aina hankintoihin, ylimpään päätäntävaltaan sekä maileihin ja puheluihin nähden. Sulhanen osallistuu lähinnä valitsemalla minun ennakolta poimimistani vaihtoehdoista mieluisimman. Ehkä tilanne olisi eri, jos häät olisi järjestetty tiukalla aikataululla. Tällöin lisäkäsille olisi ollut tarvetta, mutta nyt olen päässyt tekemään kaikessa rauhassa kaiken. Tähän mennessä kaasolle ja bestmanille annetut tehtävät ovat käytännössä olemattomat, ja hyvä niin. Minusta ei ole toisten, omissa elämissään kiireisten ihmisten asia järjestää meidän häitämme. On ihan riittävä panostus, että he ottavat vetovastuun itse juhlallisuuksissa, jotta me saamme nauttia rauhassa. Eilen pyysin kaasoa laatimaan meille kysymykset kenkäleikkiin, ja bestman itse ehdotti puheen kirjoittamista. Olen myös kysynyt pariin otteeseen kaason mielipidettä joistain häihin liittyvistä seikoista. Lisäksi pidimme tosiaan aikaisemmin yhden istunnon, jossa kaikki pääsivät tutustumaan toisiinsa. Tässä ovat siis kaason ja bestmanin tähän mennessä häitämme varten tekemät asiat, eikä lisää ole luultavasti tulossa ennen häitä kovinkaan runsaasti. Toisaalta olen jakanut tehtäviä myös siskolleni, joka on vastannut mm. ilmoittautumisista halukkaiden pitämään ohjelmaan. Nämä jäävät meiltä pimentoon aina häihin saakka. Ja niin, toki meille varmaan ollaan järkkäämässä myös ne polttarit jossain vaiheessa!
Mutta siis huvittuneena katson esimerkiksi Facebookin hääryhmien panikointeja siinä, miten meni välit poikki kaason kanssa, bestman kiukuttelee, joku ei suostu laittamaan oikeanväristä mekkoa ja mitä vielä. Toisaalta tässäkin tuon "palvelun ostaminen" on varmaan se, joka antaa sitten vähän lupaakin määräillä ja pompotella - moni tuntuu hankkivan kaasoille ja bestmaneille vaikka mitä kaiverrettua korua ja taskumattia, tekee herkkukoreja, maksaa kampauksia, pukuja ja meikkejä, kuin palkolliselle konsanaan. Me sovimme, että heidän osallistumisensa järjestelyyn toimii itsessään häälahjana, ja me maksamme heidän yöpymisensä hääpaikalla. Bestmaneille tulee meidän puolestamme krakat, lisäksi kaikille tulee samanlaiset vaahteranlehtipinssit tunnuksiksi. Tarjosin kaasolle mahdollisuutta kaasorannekkeisiin, kukkiin jne, mutta hän ei halunnut niitä. Tässä ovat nuo asiat, mitä maksoimme valmiiksi. Kaasoa olen tiedottanut häiden teemaväreistä ja sanonut, että hankkii jotain sopivaksi kokemaansa/pistää jotain kaapista löytyvää. Tuntuisi jotenkin oudolta maksaa toisten vaatteita, ja käsittääkseni kaasollekin tämä järjestely oli täysin ok. Ehkä muistamme kaasoa ja bestmania vielä jotenkin pienesti, jos muistamme :) Toisaalta häät ovat jo itsessään iso kustannus, joten ihan hirveän monen ihmisen paapominen tuntuu ihan turhalta menoerältä. Uskoisin, että näissä hommissa mennään yleensä vastavuoroisuuden periaatteella - ja vaikka me emme itse olisi koskaan näiden kavereiden häissä kaasoina ja bestmaneina, niin luonnollinen vaihdanta toimii kyllä silti kiertäen. Toki meidän tapauksessamme kyse on pienistä häistä, eli isommassa mittakaavassa askarreltavista kutsukorteista, paikkakorteista jne voisi oikeasti olla jo useampaa käsiparia vaativa määrä töitä. Tai jos emme kaikki asuisi ihan eri puolilla Suomea, ja yhteiset askartelu-ja suunnittelusessiot olisi jokseenkin järkevää järkätä.
Häihimme tulee siis yksi kaaso sekä 1½ bestmania. Puolikas siitä, että oma 12-vuotias kummipoikani tulee mukaan seremoniaan luovuttamaan sormukset. Lisäksi toivomme, että hän olisi vihkimisen jälkeen jakamassa tähtisadetikkuja saattelukujaan. Kaasoni valinta oli minulle erityisen helppoa, sillä en omista kovin montaa naispuolista kaveria. Valitsin siten sen, jonka olen tuntenut vuosia, ja jonka kanssa olemme eniten samanhenkisiä. Mieheni sen sijaan arpoi aika kauan bestmaninsa kohdalla, ei siksi, että tarjolla oli vain huonoja vaihtoehtoja. Hänen kaveritilanteensa vaan on ollut sen verran eläväistä muuttojen myötä, että kaveruuksien punnitseminen on suhteellisen hankalaa. Bestman on kuitenkin nyt se tyyppi, kenet minäkin tunnen suhteellisen hyvin, ja jonka nurkissa sulho jopa asui hetken edellisen parisuhteensa loputtua. Lisäksi bestman on äärettömän puhelias ja "seremoniamestarityyppiä", joten hän on kuin luotu hommaan!
Meillä minä olen ollut siis pääsääntöisesti vastuullinen häiden järjestelyistä aina hankintoihin, ylimpään päätäntävaltaan sekä maileihin ja puheluihin nähden. Sulhanen osallistuu lähinnä valitsemalla minun ennakolta poimimistani vaihtoehdoista mieluisimman. Ehkä tilanne olisi eri, jos häät olisi järjestetty tiukalla aikataululla. Tällöin lisäkäsille olisi ollut tarvetta, mutta nyt olen päässyt tekemään kaikessa rauhassa kaiken. Tähän mennessä kaasolle ja bestmanille annetut tehtävät ovat käytännössä olemattomat, ja hyvä niin. Minusta ei ole toisten, omissa elämissään kiireisten ihmisten asia järjestää meidän häitämme. On ihan riittävä panostus, että he ottavat vetovastuun itse juhlallisuuksissa, jotta me saamme nauttia rauhassa. Eilen pyysin kaasoa laatimaan meille kysymykset kenkäleikkiin, ja bestman itse ehdotti puheen kirjoittamista. Olen myös kysynyt pariin otteeseen kaason mielipidettä joistain häihin liittyvistä seikoista. Lisäksi pidimme tosiaan aikaisemmin yhden istunnon, jossa kaikki pääsivät tutustumaan toisiinsa. Tässä ovat siis kaason ja bestmanin tähän mennessä häitämme varten tekemät asiat, eikä lisää ole luultavasti tulossa ennen häitä kovinkaan runsaasti. Toisaalta olen jakanut tehtäviä myös siskolleni, joka on vastannut mm. ilmoittautumisista halukkaiden pitämään ohjelmaan. Nämä jäävät meiltä pimentoon aina häihin saakka. Ja niin, toki meille varmaan ollaan järkkäämässä myös ne polttarit jossain vaiheessa!
Mutta siis huvittuneena katson esimerkiksi Facebookin hääryhmien panikointeja siinä, miten meni välit poikki kaason kanssa, bestman kiukuttelee, joku ei suostu laittamaan oikeanväristä mekkoa ja mitä vielä. Toisaalta tässäkin tuon "palvelun ostaminen" on varmaan se, joka antaa sitten vähän lupaakin määräillä ja pompotella - moni tuntuu hankkivan kaasoille ja bestmaneille vaikka mitä kaiverrettua korua ja taskumattia, tekee herkkukoreja, maksaa kampauksia, pukuja ja meikkejä, kuin palkolliselle konsanaan. Me sovimme, että heidän osallistumisensa järjestelyyn toimii itsessään häälahjana, ja me maksamme heidän yöpymisensä hääpaikalla. Bestmaneille tulee meidän puolestamme krakat, lisäksi kaikille tulee samanlaiset vaahteranlehtipinssit tunnuksiksi. Tarjosin kaasolle mahdollisuutta kaasorannekkeisiin, kukkiin jne, mutta hän ei halunnut niitä. Tässä ovat nuo asiat, mitä maksoimme valmiiksi. Kaasoa olen tiedottanut häiden teemaväreistä ja sanonut, että hankkii jotain sopivaksi kokemaansa/pistää jotain kaapista löytyvää. Tuntuisi jotenkin oudolta maksaa toisten vaatteita, ja käsittääkseni kaasollekin tämä järjestely oli täysin ok. Ehkä muistamme kaasoa ja bestmania vielä jotenkin pienesti, jos muistamme :) Toisaalta häät ovat jo itsessään iso kustannus, joten ihan hirveän monen ihmisen paapominen tuntuu ihan turhalta menoerältä. Uskoisin, että näissä hommissa mennään yleensä vastavuoroisuuden periaatteella - ja vaikka me emme itse olisi koskaan näiden kavereiden häissä kaasoina ja bestmaneina, niin luonnollinen vaihdanta toimii kyllä silti kiertäen. Toki meidän tapauksessamme kyse on pienistä häistä, eli isommassa mittakaavassa askarreltavista kutsukorteista, paikkakorteista jne voisi oikeasti olla jo useampaa käsiparia vaativa määrä töitä. Tai jos emme kaikki asuisi ihan eri puolilla Suomea, ja yhteiset askartelu-ja suunnittelusessiot olisi jokseenkin järkevää järkätä.
perjantai 6. huhtikuuta 2018
Meidän custom made -kakkukoristeet
Kakkukoristeen hankinta oli taas niitä hommia, jotka teoriassa tuntuivat viiden minuutin läpihuutojutuilta, mutta johon todellisuudessa saa aikaa käytettyä aivan hulluna. Meille ongelmaksi muodostui tylsyys: perinteinen hääparikoriste on ehdoton no no, koska emme edes näytä miltään arjalaisilta peruspulliaisilta. Sitten nämä kaikki hupsunhauskat pallo jalassa -tyyppiset ratkaisut, joissa nainen raahaa miestä alttarille pleikkarin, jalkapallon ja ties minkä parista. En edes aloita kirjoittamaan siitä, miten emme halua omissa häissämme luoda mitään pirttihirmu-kaapinpaikanmäärittäjä-kaulinheiluu -vaimokuvaa minusta, ja toisaalta mieskään ei ole mikään naimisiin pakotettu osapuoli.
Mietimme monenlaisia vaihtoehtoja, ja loppusuoralle joku silhuettikuva muoville oli harkinnassa. Ongelmana oli, että nekin olivat aika pliisuja vaihtoehtojensa puolesta. Itse tilasin jo melkein sellaisen missä oli hääpari ja heitä katseleva koira (meillä on siis corgi). Mies ei kuitenkaan lämmennyt sillekään kunnolla. Ja entäs jos ehdimme hankkia ennen häitä vielä lisää eläimiä, mikä ei todellakaan ole poissuljettua. Tässä vaiheessa suuntasimme katseemme kaikenmaailman figuureihin, jotka voisivat kuvastaa meitä. Äitini ja isäni yhteisillä viisikymppisillä kakunkoristeina toimivat Muumimamma ja Muumipappa suoraan Muumitalo-leikkisetistä, se oli erittäin kiva idea silloin. Marvelin supersankarit, erilaiset eläinhahmot, legot, kaikki käytiin häiden osalta läpi, mutta mikään ei tuntunut tarpeeksi omalta.
 |
| Nämä nyt suositut tekstikoristeetkaan eivät tuntuneet meidän jutulta. Kakun koristelu muuten on aivan ihana! |
Googlailun kautta kaikista lähimmäksi osuivat valmiit viikinkihahmot, joissa ongelmaksi muodostui useaan otteeseen joko figuurien hinta tai postimaksujen suuruus ulkomailta tilattaessa. Tai sitten tuote oli loppu verkkokaupasta. Lopulta bongasin Etsystä tyypin, kenellä oli myynnissä tosi söpö viikinkifiguuri. Tiedustelin häneltä mahdollisuutta saada custom made -hahmot meidän väreissämme ja lookeissamme. Myyjä oli heti erittäin yhteistyöhaluinen, ja selkeästi halusi tehdä meille viikinkihahmot. Pallottelimme hetken viestejä, ja lopulta saimme tilauksen tehtyä. Posti toi eilen hahmot kotiin, ja voi pojat että olemme tyytyväisiä! Maksoimme hahmoista posteineen yhteensä alle 20e, eli mielestäni erittäinkin sopuhinta (jopa alihinta?) käsityönä tehdyistä koristeista. Nämä ovat jotenkin tosi symppiksen näköisiä, ja sopivan rentoja ja kotikutoisia tyyliltään. Pääsevät ehdottomasti johonkin hyllylle häiden jälkeen koristeeksi. Suosittelen lämpimästä tuota kyseistä Etsy-myyjää, hän tekee varmasti mielellään muitakin kakunkoristehahmoja kuin viikinkejä!
Halusimme sittenkin muistaa myös koiraamme kakkukoristeissa figuurin muodossa. Yksittäisiä hahmoja voi lisätä koristekavalkaadiin, mikäli eläinkuntamme tästä vielä laajenee ennen juhlia. Aliexpress toimitti erittäin corgimaisesti pötköttävän mini-Jackimme parissa viikossa.
Nyt meillä on erittäin hienot kakunkoristeet, jotka kustansivat yhteensä alle 25e. Enää tarvitsee suunnitella muut kakunkoristeet näiden ympärille. Onneksi Pinterest-kansioni pursuaa jo kakkukoristeideoita...
torstai 29. maaliskuuta 2018
Tasan puoli vuotta rouvuuteen ja tämän hetken to do -lista
Siitä päätöksestä, että me mennään naimisiin vuonna 2018 on tultu pitkälle. Aika on kulunut hääsuunnittelun kannalta yllättävän nopeasti, ja tänään aikaa h-hetkeen on enää tasan puoli vuotta. Mihin tuo aika on mennyt! Olen silti tosi tyytyväinen siitä, että päätimme mennä naimisiin vasta yli puolentoista vuoden päästä kihloihin menemisestä. Häät olisi saanut järjestettyä huomattavasti nopeammalla aikataululla, mutta on ollut kiva makustella ja fiilistellä kaikessa rauhassa.
Mitä sitten tähän mennessä on tehty? Helpointa lienee kerrata se, mitä vielä on tekemättä. Lista ei ole kovin pitkä verrattuna siihen, miten paljon on jo hoidettu ja miten paljon puolessa vuodessa ehtii. Viimeisimmät hoidetut asiat ovat miehen puvun tilaaminen Zalandolta. Sen lisäksi Aliexpress palveli meitä kaikenlaisen pienen sälän, kuten koristeiden, sukkanauhan, karkkikippojen ja sateenvarjon muodossa. Tuossa tilausköntsässä pitäisi nyt olla about kaikki se satunnainen pikku kama, mitä tähän mennessä ei ole vielä tilattu. Tässä vielä se puutelista kumminkin:
 |
| Hirveän vaikeaa näin kevään kynnyksellä fiilistellä syksyisiä koristeita :D Toivottavasti se fiilis löytyy, kun lumet sulavat ja pääsee vihdoin kävelemään talven ruskettamaan metsään. |
Mitä sitten tähän mennessä on tehty? Helpointa lienee kerrata se, mitä vielä on tekemättä. Lista ei ole kovin pitkä verrattuna siihen, miten paljon on jo hoidettu ja miten paljon puolessa vuodessa ehtii. Viimeisimmät hoidetut asiat ovat miehen puvun tilaaminen Zalandolta. Sen lisäksi Aliexpress palveli meitä kaikenlaisen pienen sälän, kuten koristeiden, sukkanauhan, karkkikippojen ja sateenvarjon muodossa. Tuossa tilausköntsässä pitäisi nyt olla about kaikki se satunnainen pikku kama, mitä tähän mennessä ei ole vielä tilattu. Tässä vielä se puutelista kumminkin:
- yöpalamahdollisuuksien tiedustelu hääpaikalta, itse tuotavien tarjottavien ja kertisten hankinta.
- sopivan kynsilakan löytäminen - ruusukultaisia budjettilakkoja ei tunnu olevan missään!
- kukat. Tilaan todennäköisesti netistä ne leikot, mitä en kasvata itse. Seppeleen, kimppujen ja vieheiden sidonta jää häitä edeltävälle illalle.
- trubaduurin hankinta. Ollut miehen vastuulla koska kysyttävä tyyppi on hänen tuttunsa, joten tähän en itse puutu :D
- leivonta yms. Teen hieman pikkutarjottavia itse, nämä jäävät hääviikolle.
- pari päivää ennen häitä haen metsästä männyn oksia, varpuja ja mitä nyt keksin.
- pitäisi etsiä vieraskirja jostain. Käytämme varmaankin minun vanhaani, jossa on jo monien muiden juhlien onnentoivotukset. Kukaan ei kuitenkaan kirjoita paljoa, joten miksi hankkia kokonainen kirja.
- karkkibuffetin kuppien kaivelu, tähän tarpeeseen oma ja äitini astiakaapit riittänevät.
- vihkijän hankinta (mahdollista vasta 2.5)
- paperityöt kuten esteellisyyksien tutkinta.
- bestmanin ja kaason kanssa töiden jaosta sopiminen.
- kuvaajan kanssa tykkäämiemme esimerkkikuvien läpikäynti.
- häätanssin harjoittelu ja biisin lopullinen päättäminen (tällä hetkellä on kaksi vaihtoehtoa)
- "alttarilta" poistumisen musiikin päättäminen.
- koemeikki ja -tukka siskoni kanssa.
- loput palkinnoista hääohjelmiin hankittava.
- opastekyltit juhlapaikalle, tämä on varmaan minun heiniäni.
- huomenlahjan hankinta. Ideatasolla hoidettu jo.
- miehen vihkisormus. Haluaa uuden, sillä kihla on käytössä todettu liian leveäksi - sormi hikoaa sormuksen alla. Tulee olemaan luultavasti helppo homma, sormuksia on jo katseltu.
- miehen vihkisormus. Haluaa uuden, sillä kihla on käytössä todettu liian leveäksi - sormi hikoaa sormuksen alla. Tulee olemaan luultavasti helppo homma, sormuksia on jo katseltu.
Vaikka pidän itseäni fiksuna ihmisenä, niin en todellakaan tajunnut suunnitteluhommaan lähtiessäni, miten paljon eri asioita tulee hoitaa häitä varten. Emmekä todellakaan ole edes mitään perfektionisteja, vaan osaamme aika nopeasti pistää pisteen kunkin päätöksen kohdalle sopivan vaihtoehdon osuessa kohdalle. Nyt kutsujen mentyä vastaanottajilleen ja porukan alkaessa vähitellen ilmoitella meille tulemisestaan on kiva huomata, että muutkin kuin itse ovat innoissaan häistämme! Kun on itse suunnitellut juhlia jo yli vuoden, niin tehdyt päätökset alkavat vahvistua erittäin hyviksi muiden palautteen perusteella. Toki tiedän, ettei häävieraita kiinnosta kovin pitkälle esimerkiksi pöytäkoristeet, mutta on kiva tehdä asioita viimeisen päälle ihan meidän itsemme takia. Oli kyllä hyvä ratkaisu lähettää kutsut yli puoli vuotta ennen häitä, sillä tiedän vieraiden joukosta löytyvän itseni tapaisia tyyppejä, jotka tykkäävät kun on aikaa varautua.
lauantai 10. maaliskuuta 2018
Karkkibuffan suunnittelua
Oli alusta asti selvää, että halusimme jonkinmoisen karkkibuffetin häihimme. Viimeisimmissä kaksissa vierailemissamme häissä on ollut sellainen, ja mielestäni se toimii erittäin hyvin vieraiden viihdykkeeksi. Karkit ovat mutkattoman helppoja tarjottavia, jotka eivät vaadi erityisjärjestelyitä ja jotka maistuvat about kaikille.
Vielä hetki sitten mietin, että tekisin melkein kaikki karkkibuffetin tarjottavista itse. Tulin sittemmin järkiini. Häissä on muutenkin tarpeeksi järjestelyä, mutta että rupeaisin itse pipertämään vielä tarjottaviakin...Lisäksi itse tehden karkkeihin ja herkkuihin saa tärvääntymään melkolailla rahaa. Asia oli itse asiassa helppo päättää, kun minä ja moni muu morsian bongasimme Halpa-Hallin tämän viikonlopun irtokarkkitarjouksen 3,90 euroa kilolta. Tosi edullista! Kun karkit sai vieläpä tilattua omalta kotisohvalta sopivissa kahden kilon laatikoissa ja noutaa myymälästä, niin eipä tarvinnut kauaa miettiä tilataanko vai ei. Loppujen lopuksi pistin äsken tilaukseen neljä kappaletta näitä kahden kilon rasioita. Suosituksena tuntuu olevan, että karkkia pitäisi varata n. 200g per häävieras. Tämä tuntui kokemuspohjani mukaan aika hyvältä määrältä, sillä tuo lukema vastaa pientä karkkipussillista. Osahan vetää aivan varmasti lähemmäs puoli kiloa, kun taas osa ei syö lainkaan. Melkoisen makealle persoa väestöä on joka tapauksessa tulossa :) Karkkien säilyvyydessä ei muovilaatikoiden ansioista luulisi tulevan ongelmia, vaikka häihin on vielä puolisen vuotta aikaa. Lisäksi valkkasimme sellaisia karkkeja, joissa päiväystä näytti (ainakin kuvien perusteella) olevan vielä pitkälle.
Ajattelin tehdä karkkitarjoilujen oheen myös muutamia syötäviä makeita naposteltavia itse, niiden laadut ovat vielä makustelun (tahallinen kielikuva!) alla. Pitänee vääntää jossain vaiheessa koe-eriä tarjottavista jotta varmistan, että osaan tehdä ne myös h-hetkellä. Ja että ne ovat hyviä. Harkitsen myös jotain suolaista naposteltavaa taittamaan makeaa, jokin juustoinen keksi voisi toimia. En halua tarjottavistamme missään nimessä mitään tylsiä, vaan ne saavat olla reilusti meidän tyylisiämme. Myös irtokarkkivalinnat muotoutuivat omien karkkilemppariemme pohjalta niin, että tarjolla on vähän joka sorttista karkkia.
Ainakin tämänhetkisten suunnitelmien valossa aion hyödyntää herkkukippoina mahdollisimman paljon minulta tai läheisiltä löytyviä sopivia lasisia astioita. En halua hankkia mitään ylimääräisiä kippoja juhlia varten, vaan uskon hieman erilaisten kulhojen tuovan oman rennon lookkinsa jälkiruokapöytään. Laitan luultavasti jonkinlaista valoketjua kiemurtelemaan kippojen väliin, että niiden läpi loistaisi valo kivasti. Karkkien pöytiinviemistä varten hankimme luultavasti pikkuisia paperipusseja, jotka ovat sekä helppoja käyttää että edullisia.
Päädyimme myös loppujen lopuksi tilaamaan kakkumme valmiina, ihan hääpaikan ja kotimme välisen etäisyyden vuoksi. Tilasin kaksi juustokakkua, jotka koristelen itse hääpaikalla. Kakku ei ole missään vaiheessa ollut mikään ykkösprioriteemmimme, joten sen kanssa emme ole hirveästi vaivanneet aivosolujamme. Tänään laitoin vireille myös custom made -kakkukoristeemme tilauksen, tulee muuten olemaan ihan super! Perinteiset hääparikoristeet tai mitkään lätkät eivät vain tuntuneet omalta, ja selailin valehtelematta useita tunteja nettiä vaikka millaisten figuurien toivossa. Sopivat viikinkifiguurit olisivat tulleet laatuunsa nähden liian kalliiksi, ja kaikki custom made tuntui maksavan sekin liikaa. Meillä on corgi, joten mietimme myös corgifiguurien tai muiden eläinten käyttöä. Tässä tapauksessa ehdin itse innostumaan kaikesta, mutta mies tykästyi vasta näihin meille nyt tuleviin koristeisiin. Parasta on, että saamme koristeisiin meidän omaa näköämme, ja ne jäävät sitten häistä pysyväksi muistoksi. Hintakin jäi alle parinkympin. Palaan asiaan omalla postauksellaan, kunhan Etsystä bongattu tekijä saa koristeemme valmiiksi :)
Tuntuupa älyttömän hyvältä, kun suunnittelutyöt etenevät jo näin pitkällä! Aloitan ensi kuussa uudessa työpaikassa, joten olen nyt ottanut pientä kiriä järjestelyiden suhteen. Tiedän elämäni ruuhkavuosien alkavan tuossa kesän korvilla, joten nyt on hyvä hetki hoitaa niin paljon asioita pois alta kuin ikinä mahdollista. Kutsukortit tuntuvat menneen valtaosin perille, ja ensimmäisiä ilmoittautumisiakin on alkanut sadella. Myös häitä varten kasvattamani kukat ovat nostaneet ensimmäiset sirkkalehtensä mullan pinnalle :D Jatkuvista hääpainajaisista huolimatta hommat tuntuvat edistyvän kuin huomaamatta.
Vielä hetki sitten mietin, että tekisin melkein kaikki karkkibuffetin tarjottavista itse. Tulin sittemmin järkiini. Häissä on muutenkin tarpeeksi järjestelyä, mutta että rupeaisin itse pipertämään vielä tarjottaviakin...Lisäksi itse tehden karkkeihin ja herkkuihin saa tärvääntymään melkolailla rahaa. Asia oli itse asiassa helppo päättää, kun minä ja moni muu morsian bongasimme Halpa-Hallin tämän viikonlopun irtokarkkitarjouksen 3,90 euroa kilolta. Tosi edullista! Kun karkit sai vieläpä tilattua omalta kotisohvalta sopivissa kahden kilon laatikoissa ja noutaa myymälästä, niin eipä tarvinnut kauaa miettiä tilataanko vai ei. Loppujen lopuksi pistin äsken tilaukseen neljä kappaletta näitä kahden kilon rasioita. Suosituksena tuntuu olevan, että karkkia pitäisi varata n. 200g per häävieras. Tämä tuntui kokemuspohjani mukaan aika hyvältä määrältä, sillä tuo lukema vastaa pientä karkkipussillista. Osahan vetää aivan varmasti lähemmäs puoli kiloa, kun taas osa ei syö lainkaan. Melkoisen makealle persoa väestöä on joka tapauksessa tulossa :) Karkkien säilyvyydessä ei muovilaatikoiden ansioista luulisi tulevan ongelmia, vaikka häihin on vielä puolisen vuotta aikaa. Lisäksi valkkasimme sellaisia karkkeja, joissa päiväystä näytti (ainakin kuvien perusteella) olevan vielä pitkälle.
 |
| Haaveilen siitä, että saisin mieheni tekemään häihimme jonkun simppelimmän version tästä tarjottavia varten. |
Ainakin tämänhetkisten suunnitelmien valossa aion hyödyntää herkkukippoina mahdollisimman paljon minulta tai läheisiltä löytyviä sopivia lasisia astioita. En halua hankkia mitään ylimääräisiä kippoja juhlia varten, vaan uskon hieman erilaisten kulhojen tuovan oman rennon lookkinsa jälkiruokapöytään. Laitan luultavasti jonkinlaista valoketjua kiemurtelemaan kippojen väliin, että niiden läpi loistaisi valo kivasti. Karkkien pöytiinviemistä varten hankimme luultavasti pikkuisia paperipusseja, jotka ovat sekä helppoja käyttää että edullisia.
Päädyimme myös loppujen lopuksi tilaamaan kakkumme valmiina, ihan hääpaikan ja kotimme välisen etäisyyden vuoksi. Tilasin kaksi juustokakkua, jotka koristelen itse hääpaikalla. Kakku ei ole missään vaiheessa ollut mikään ykkösprioriteemmimme, joten sen kanssa emme ole hirveästi vaivanneet aivosolujamme. Tänään laitoin vireille myös custom made -kakkukoristeemme tilauksen, tulee muuten olemaan ihan super! Perinteiset hääparikoristeet tai mitkään lätkät eivät vain tuntuneet omalta, ja selailin valehtelematta useita tunteja nettiä vaikka millaisten figuurien toivossa. Sopivat viikinkifiguurit olisivat tulleet laatuunsa nähden liian kalliiksi, ja kaikki custom made tuntui maksavan sekin liikaa. Meillä on corgi, joten mietimme myös corgifiguurien tai muiden eläinten käyttöä. Tässä tapauksessa ehdin itse innostumaan kaikesta, mutta mies tykästyi vasta näihin meille nyt tuleviin koristeisiin. Parasta on, että saamme koristeisiin meidän omaa näköämme, ja ne jäävät sitten häistä pysyväksi muistoksi. Hintakin jäi alle parinkympin. Palaan asiaan omalla postauksellaan, kunhan Etsystä bongattu tekijä saa koristeemme valmiiksi :)
Tuntuupa älyttömän hyvältä, kun suunnittelutyöt etenevät jo näin pitkällä! Aloitan ensi kuussa uudessa työpaikassa, joten olen nyt ottanut pientä kiriä järjestelyiden suhteen. Tiedän elämäni ruuhkavuosien alkavan tuossa kesän korvilla, joten nyt on hyvä hetki hoitaa niin paljon asioita pois alta kuin ikinä mahdollista. Kutsukortit tuntuvat menneen valtaosin perille, ja ensimmäisiä ilmoittautumisiakin on alkanut sadella. Myös häitä varten kasvattamani kukat ovat nostaneet ensimmäiset sirkkalehtensä mullan pinnalle :D Jatkuvista hääpainajaisista huolimatta hommat tuntuvat edistyvän kuin huomaamatta.
torstai 22. helmikuuta 2018
Materialismionnea eli shaali ja huntu, vihdoin
Jos joku hankinta häiden suhteen oli hankala, niin huntu. Kerron nyt teille sellaisen hankintaprosessin että oksat pois.
Tilasin Aliexpressistä nätin hunnun jo syksyllä, olisiko ollut elo-tai syyskuussa. Saapumisessa kesti ja kesti ikuisuuden verran, kunnes sen saapumisesta Suomeen tuli viesti. Seurasin kuumeisesti sen matkaa, ja vihdoin sen piti olla saapunut kotikuntaani. Suunnilleen kyttäsin postinjakajan saapumista seuraavana aamuna. Ja sen seuraavana. Pakettia ei kuulunut, vaikka Postin seurannan mukaan sen piti olla jo jaettu minulle. Odotin pari päivää, kunnes otin yhteyttä Postiin. Siellä selviteltiin asiaa monta päivää, otettiin minuun yhteyttä useaan otteeseen ja lopulta todettiin, että ei tiedetä paketin olinpaikkaa. Luultavasti se jaettiin jollekin muulle, joka päätti pitää sen itsellään (häpeä!). Noh, koska tämä oli selkeästi Postin eikä lähettäjän vika, niin hain Postilta vahingonkorvausta. He laittoivat minulle hunnun hinnan tulemaan, lisäksi sain pari arkkia postimerkkejä. Samoilla merkeillä meidän hääkutsujakin on muuten pian lähdössä postiin :D
Toinen yritys, sama huntu samalta myyjältä. Taas tulossa kesti paljon oletettua pidempään, ja otin jo moneen kertaan yhteyttä myyjään. Tämä kehotti vain odottamaan vielä 10 päivää. Tänään tuo 10 päivää ja monta kuukautta hunnun odottelua loppui, ja otin yhteyttä vaatiakseni rahojani takaisin. No kappas, sieltä se huntu sitten kolahti postilaatikkoon! Eikun nopeasti perumaan korvausvaatimustani.
Huntuni maksoi noin kahdeksan euroa, ja on juuri sellainen kuin oletin sen olevan. Ihan jumalattoman pitkä muuten tuo kolme metriä, jotenkin en hahmottanut sen olevan noin pitkä. Pitää vielä testata tätä mekkoni kanssa, toivottavasti tuo kirkkaan valkoinen ei riitele sen värin kanssa. Siinä tapauksessa joudun hankkimaan uuden ja myymään tuon pois. Mutta että eipä ollut tähän mennessä helppo hankinta tuo, jonka piti olla juuri yksi niitä iiseimpiä hommia häissä.
Toista oli shaalin hankinta. Aliexpress palveli minua jälleen, kun klikkasin tämän alle kympin maksaneen shaalin ostoskoriini. Se saapui luokseni about kahdessa viikossa, ja oli juuri sitä mitä piti. Tämä ei mahdu kyllä kovin leveäharteisille, mutta itse kapeine hartioineni olen juuri sopivan kokoinen shaaliin. Mutta siitäkin oli kyllä etukäteen tieto tuotteen kommenttikentässä, jotka luen tämmöisten tilausten kohdalla tarkkaan. Väri vääristyy kuvassa, sen myyntinimike oli beige, mutta kyllä se on lähinnä sellainen harmahtavan vaaleanruskea. Sisällä on pehmeä vuori, joka tuntuu hyvältä ihoa vasten. Shaali vaikuttaa myös tosi lämpimältä, joten näissä pakkasissa tekisi mieli alkaa jo ottamaan sitä käyttöön..:D Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen hankintaani! Näin sitä saa kaikkea kivaa häihin ihan murto-osalla siitä hinnasta, mitä Suomessa saisi pulittaa. Toki kotimaista työtä olisi kiva tukea, mutta siihen meillä ei tällä kertaa ole varaa.
Tilasin Aliexpressistä nätin hunnun jo syksyllä, olisiko ollut elo-tai syyskuussa. Saapumisessa kesti ja kesti ikuisuuden verran, kunnes sen saapumisesta Suomeen tuli viesti. Seurasin kuumeisesti sen matkaa, ja vihdoin sen piti olla saapunut kotikuntaani. Suunnilleen kyttäsin postinjakajan saapumista seuraavana aamuna. Ja sen seuraavana. Pakettia ei kuulunut, vaikka Postin seurannan mukaan sen piti olla jo jaettu minulle. Odotin pari päivää, kunnes otin yhteyttä Postiin. Siellä selviteltiin asiaa monta päivää, otettiin minuun yhteyttä useaan otteeseen ja lopulta todettiin, että ei tiedetä paketin olinpaikkaa. Luultavasti se jaettiin jollekin muulle, joka päätti pitää sen itsellään (häpeä!). Noh, koska tämä oli selkeästi Postin eikä lähettäjän vika, niin hain Postilta vahingonkorvausta. He laittoivat minulle hunnun hinnan tulemaan, lisäksi sain pari arkkia postimerkkejä. Samoilla merkeillä meidän hääkutsujakin on muuten pian lähdössä postiin :D
Toinen yritys, sama huntu samalta myyjältä. Taas tulossa kesti paljon oletettua pidempään, ja otin jo moneen kertaan yhteyttä myyjään. Tämä kehotti vain odottamaan vielä 10 päivää. Tänään tuo 10 päivää ja monta kuukautta hunnun odottelua loppui, ja otin yhteyttä vaatiakseni rahojani takaisin. No kappas, sieltä se huntu sitten kolahti postilaatikkoon! Eikun nopeasti perumaan korvausvaatimustani.
Huntuni maksoi noin kahdeksan euroa, ja on juuri sellainen kuin oletin sen olevan. Ihan jumalattoman pitkä muuten tuo kolme metriä, jotenkin en hahmottanut sen olevan noin pitkä. Pitää vielä testata tätä mekkoni kanssa, toivottavasti tuo kirkkaan valkoinen ei riitele sen värin kanssa. Siinä tapauksessa joudun hankkimaan uuden ja myymään tuon pois. Mutta että eipä ollut tähän mennessä helppo hankinta tuo, jonka piti olla juuri yksi niitä iiseimpiä hommia häissä.
Toista oli shaalin hankinta. Aliexpress palveli minua jälleen, kun klikkasin tämän alle kympin maksaneen shaalin ostoskoriini. Se saapui luokseni about kahdessa viikossa, ja oli juuri sitä mitä piti. Tämä ei mahdu kyllä kovin leveäharteisille, mutta itse kapeine hartioineni olen juuri sopivan kokoinen shaaliin. Mutta siitäkin oli kyllä etukäteen tieto tuotteen kommenttikentässä, jotka luen tämmöisten tilausten kohdalla tarkkaan. Väri vääristyy kuvassa, sen myyntinimike oli beige, mutta kyllä se on lähinnä sellainen harmahtavan vaaleanruskea. Sisällä on pehmeä vuori, joka tuntuu hyvältä ihoa vasten. Shaali vaikuttaa myös tosi lämpimältä, joten näissä pakkasissa tekisi mieli alkaa jo ottamaan sitä käyttöön..:D Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen hankintaani! Näin sitä saa kaikkea kivaa häihin ihan murto-osalla siitä hinnasta, mitä Suomessa saisi pulittaa. Toki kotimaista työtä olisi kiva tukea, mutta siihen meillä ei tällä kertaa ole varaa.
tiistai 20. helmikuuta 2018
Kutsulistan muodostamisen vaikeudesta
Valehtelisin jos väittäisin, että häiden kutsulistan laatiminen on jotenkin simppeli homma. Sen jälkeen kun päätimme pitää suhteellisen pienet häät (alle 40 henkilöä), niin rönsyilyyn ei todellakaan ole ollut varaa. Isommissa häissä voidaan toki kutsua vaikka kaikki tutut ihmiset, mutta noin alle 25 henkilöä kummankin parin puolelta on suhteellisen pieni määrä. Karsimme väkeä jo suunnitteluvaiheessa pieneksi ihan jo budjetin, juhlapaikan koon ja sen takia, että haluaisimme ehtiä juttelemaan juhlissa kaikkien kanssa. En halua hääpäivänäni kokea paineita tai kiirettä siitä syystä, että joku vieraista olisi jäänyt jututtamatta. Tässä joitain kysymyksiä, mitä olemme joutuneet pohtimaan kutsulistan suhteen, sekä joidenkin osalta jopa vastauksia:
- Ketkä kavereista saavat kutsun? Rajasimme tämän itse suurpiirteisesti niin, että jos kunkin henkilön kohdalla täytyy miettiä, kutsuako tämä häihin vai ei, niin silloin emme kutsu. Se on mielestäni aika kattava sääntö yleensäkin kutsuttujen suhteen. Jos pitää miettiä, niin silloin tämän henkilön poissaolo ei tee juhlasta sen huonompaa. Itse en tunteillut nostalgiaperusteisesti karsiessani, eli vanhatkin kaverit karsiutuivat pois, mikäli en ole ollut heidän kanssaan riittävän tiiviissä yhteyksissä lähivuosina. Monien kavereiden kohdalla tulee myös painetta siitä, että jonkun kaverin kutsuessa pitäisi joku toinenkin "saman porukan" tyyppi kutsua. Tästä syystä sekä kaveripiirini miespainottuneisuudesta johtuen minulle on ilmeisesti tulossa myös pienet polttarit, mutta se ei minua todellakaan harmita. Jokaisen kutsutun kaverin (ja muun henkilön) kohdalla pitää myös ajatella, että yksi kutsuttu kaveri = kaksi nimeä vieraslistaan, mikäli tällä on avec. Kolmen kaverin kutsuminen toisi helposti kuusi tyyppiä häihin.
- Entä sukulaiset? Me kutsuimme vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset sekä kummit. Jätimme esimerkiksi serkut kutsuttujen ulkopuolelle, sillä emme ole heidän kanssaan niin läheisissä tekemisissä. Osa näistä serkuista on tosin aikanaan kutsunut meidät/toisen meistä häihinsä ja olemme olleet niissä vieraina, mutta en pidä vastavuoroista kutsumista minään pakottavana periaatteena. Miksi kutsuisin siis sellaisen serkun, jonka kanssa olen ollut hyvin vähän tekemisissä vain sen takia, että hän on aikanaan kutsunut minut vain osana serkkuparvea? Tällöin minulle pikkaisen läheisempi serkku jäisi kutsumatta kokonaan. Toisaalta kaikkien serkkujen ja heidän puolisoidensa kutsuminen toisi vieraslistalle heti parikymmentä henkeä lisää, ei kiitos. Serkkujen sijaan omalla puolellani on pikkuserkkuja sekä muutama muu kaukaisempi sukulainen, kenen kanssa olen jatkuvasti tekemisissä, joten kutsun heidät. Toisaalta tulevan mieheni isä ei ole tämän elämässä mukana kuin aivan satunnaisin viestein, eivätkä välit ole lämpimät. Vastustan ehdottomasti näinkin biologisesti läheisten ihmisten pakkokutsumista, mikäli siitä tulee itselle huono fiilis. Etenkin oman lapsensa pienenä hylännyt vanhempi saa jäädä minun puolestani kutsulistan ulkopuolelle.
- Perheiden sisäinen rajaaminen, ketkä mistäkin osoitteesta kutsutaan? Me karsimme lapset pois automaatiolla kutsuttujen joukosta, sillä haluamme aikuisten häät. Kirjoitamme kutsukuoriin kutsuttujen perheenjäsenten nimet, ja huomautamme hääsivustollamme, että kutsu koskee vain kutsussa nimeltä mainittuja henkilöitä. Luulisi menevän perille. Monessa tutussa perheessä osa lapsista asuu vielä kotona, kun taas heidän sisaruksensa asuvat jo omillaan. Toisaalla aikuiset lapset asuvat kotona. Ei tuntunut järkevältä tehdä rajanvetoja esimerkiksi täysikäisyyden tai kotona asumisen perusteella, sillä silloin oltaisiin aikamoisen sillisalaatin äärellä. Ja vieraslista paisuisi jälleen helposti. Lisäksi yhdenkään näiden tapausten "lapsi" ei ole meille kovin läheinen, joten emme kutsuisi muutenkaan.
- Avecien kutsuminen? Huhhuh, tämän kanssa on ollut suurimpia "tunnontuskia"! Periaatteessa emme haluaisi häihin aveceina kuin vakiparien puoliskoja, sillä ihannetapauksessa kaikki häidemme vieraista olisivat molemmille entuudestaan tuttuja. Toivoisimme kovasti joko tutustuvamme suhteellisen tuoreisiin kumppaneihin ennen häitä, tai että vierailla olisi ymmärrystä jättää ns. ei-vakikumppanit kotiin. Tietysti häätkin ovat hyvä aika tutustua kavereiden uusiin kumppaneihin, mikäli he oikeasti ovat mielestään jo vakavassa suhteessa. Muutamille kavereille, jotka eivät ole kutsujen lähettämisen aikana parisuhteessa, saavat avecittoman kutsun. Amerikkalaisissa hääelokuvissa häihin tuodaan jopa joitain ihan satunnaisia deittejä, enkä tykkää tästä kulttuurista yhtään. Meille tärkeä päivä, johon kutsumme pelkät läheiset, ei mielestäni vaadi hirveästi ylimääräisiä tuntemattomia ihmisiä. Ajattelen tätä myös vieraan näkökulmasta: olen itsekin saanut avecina kutsun mielestäni tarpeettoman aikaisessa vaiheessa parisuhdettani. Tällöin on minulle kiusallista mennä juhliin, joissa en tunne muita kuin oman kumppanini. Tämä asettaa myös tuolle parille tutulle puoliskolle omat paineensa siitä, että täytyy pitää seuraa toiselle koko ajan, jolloin omien tuttujen parissa vietetty aika jää ehkä pienemmäksi. Myös sukulaisten utelut tyyliin "no jokos te olette seuraavat?" voivat olla erityisen kiusallisia uudessa suhteessa. Toisaalta en morsiamena haluaisi jo pian häiden jälkeen katsella hääkuviani ja todeta, että tuo ja tuo pari ovatkin jo eronneet, mikähän tuonkin seurustelukumppanin nimi edes oli? Suurin osa meiltä lähtevistä kutsuista sisältääkin kaksi nimeä, eikä niinsanotusti avoimia avec-kutsuja lähde kuin muutama.
Tuleva mieheni sai oman puolen kutsulistansa valmiiksi ihan pari päivää sitten, kun taas itse hoidin omat lukkoonlyöntini jokunen aika sitten. Poikaystäväni kutsujen rajausta hankaloitti vanha kaveriporukka vanhalla kotipaikkakunnalla, joiden kanssa ei kuitenkaan ole oltu hirveästi tekemisissä vuosiin. Toivon kovasti tilaamiemme sinettitarpeiden saapuvan lähipäivinä, sillä viemme ensimmäiset kutsut perhejuhlien yhteydessä jo tulevana viikonloppuna. Postimaksujen nousseiden hintojen takia postittelut tekee mieli jättää ihan minimiin, ja onhan se nyt kiva antaa kutsut ihan henkilökohtaisesti. Vaikka ilman sinettiä. Sitten jäädäänkin vain odottelemaan sitä säätöä, minkä kutsutut saavat aikaan ilmoittautumistensa kanssa..! Sormet ristiin, että etenkin lapsettomat kutsut eivät herätä sen suurempaa närää kenessäkään, ja ettei turhia herneen nenään vetämisiä pääse muutenkaan tapahtumaan...
- Ketkä kavereista saavat kutsun? Rajasimme tämän itse suurpiirteisesti niin, että jos kunkin henkilön kohdalla täytyy miettiä, kutsuako tämä häihin vai ei, niin silloin emme kutsu. Se on mielestäni aika kattava sääntö yleensäkin kutsuttujen suhteen. Jos pitää miettiä, niin silloin tämän henkilön poissaolo ei tee juhlasta sen huonompaa. Itse en tunteillut nostalgiaperusteisesti karsiessani, eli vanhatkin kaverit karsiutuivat pois, mikäli en ole ollut heidän kanssaan riittävän tiiviissä yhteyksissä lähivuosina. Monien kavereiden kohdalla tulee myös painetta siitä, että jonkun kaverin kutsuessa pitäisi joku toinenkin "saman porukan" tyyppi kutsua. Tästä syystä sekä kaveripiirini miespainottuneisuudesta johtuen minulle on ilmeisesti tulossa myös pienet polttarit, mutta se ei minua todellakaan harmita. Jokaisen kutsutun kaverin (ja muun henkilön) kohdalla pitää myös ajatella, että yksi kutsuttu kaveri = kaksi nimeä vieraslistaan, mikäli tällä on avec. Kolmen kaverin kutsuminen toisi helposti kuusi tyyppiä häihin.
 |
| Meidän kutsuihimme tuli kuin tulikin ns. ylimääräistä tekstiä. Luin kirjaa vanhoista suomalaisista loitsuista, ja tämä iski meihin molempiin. Toisella sivulla on samaan malliin oranssille paperille kirjoitettu varsinainen kutsuteksti. |
- Perheiden sisäinen rajaaminen, ketkä mistäkin osoitteesta kutsutaan? Me karsimme lapset pois automaatiolla kutsuttujen joukosta, sillä haluamme aikuisten häät. Kirjoitamme kutsukuoriin kutsuttujen perheenjäsenten nimet, ja huomautamme hääsivustollamme, että kutsu koskee vain kutsussa nimeltä mainittuja henkilöitä. Luulisi menevän perille. Monessa tutussa perheessä osa lapsista asuu vielä kotona, kun taas heidän sisaruksensa asuvat jo omillaan. Toisaalla aikuiset lapset asuvat kotona. Ei tuntunut järkevältä tehdä rajanvetoja esimerkiksi täysikäisyyden tai kotona asumisen perusteella, sillä silloin oltaisiin aikamoisen sillisalaatin äärellä. Ja vieraslista paisuisi jälleen helposti. Lisäksi yhdenkään näiden tapausten "lapsi" ei ole meille kovin läheinen, joten emme kutsuisi muutenkaan.
- Avecien kutsuminen? Huhhuh, tämän kanssa on ollut suurimpia "tunnontuskia"! Periaatteessa emme haluaisi häihin aveceina kuin vakiparien puoliskoja, sillä ihannetapauksessa kaikki häidemme vieraista olisivat molemmille entuudestaan tuttuja. Toivoisimme kovasti joko tutustuvamme suhteellisen tuoreisiin kumppaneihin ennen häitä, tai että vierailla olisi ymmärrystä jättää ns. ei-vakikumppanit kotiin. Tietysti häätkin ovat hyvä aika tutustua kavereiden uusiin kumppaneihin, mikäli he oikeasti ovat mielestään jo vakavassa suhteessa. Muutamille kavereille, jotka eivät ole kutsujen lähettämisen aikana parisuhteessa, saavat avecittoman kutsun. Amerikkalaisissa hääelokuvissa häihin tuodaan jopa joitain ihan satunnaisia deittejä, enkä tykkää tästä kulttuurista yhtään. Meille tärkeä päivä, johon kutsumme pelkät läheiset, ei mielestäni vaadi hirveästi ylimääräisiä tuntemattomia ihmisiä. Ajattelen tätä myös vieraan näkökulmasta: olen itsekin saanut avecina kutsun mielestäni tarpeettoman aikaisessa vaiheessa parisuhdettani. Tällöin on minulle kiusallista mennä juhliin, joissa en tunne muita kuin oman kumppanini. Tämä asettaa myös tuolle parille tutulle puoliskolle omat paineensa siitä, että täytyy pitää seuraa toiselle koko ajan, jolloin omien tuttujen parissa vietetty aika jää ehkä pienemmäksi. Myös sukulaisten utelut tyyliin "no jokos te olette seuraavat?" voivat olla erityisen kiusallisia uudessa suhteessa. Toisaalta en morsiamena haluaisi jo pian häiden jälkeen katsella hääkuviani ja todeta, että tuo ja tuo pari ovatkin jo eronneet, mikähän tuonkin seurustelukumppanin nimi edes oli? Suurin osa meiltä lähtevistä kutsuista sisältääkin kaksi nimeä, eikä niinsanotusti avoimia avec-kutsuja lähde kuin muutama.
Tuleva mieheni sai oman puolen kutsulistansa valmiiksi ihan pari päivää sitten, kun taas itse hoidin omat lukkoonlyöntini jokunen aika sitten. Poikaystäväni kutsujen rajausta hankaloitti vanha kaveriporukka vanhalla kotipaikkakunnalla, joiden kanssa ei kuitenkaan ole oltu hirveästi tekemisissä vuosiin. Toivon kovasti tilaamiemme sinettitarpeiden saapuvan lähipäivinä, sillä viemme ensimmäiset kutsut perhejuhlien yhteydessä jo tulevana viikonloppuna. Postimaksujen nousseiden hintojen takia postittelut tekee mieli jättää ihan minimiin, ja onhan se nyt kiva antaa kutsut ihan henkilökohtaisesti. Vaikka ilman sinettiä. Sitten jäädäänkin vain odottelemaan sitä säätöä, minkä kutsutut saavat aikaan ilmoittautumistensa kanssa..! Sormet ristiin, että etenkin lapsettomat kutsut eivät herätä sen suurempaa närää kenessäkään, ja ettei turhia herneen nenään vetämisiä pääse muutenkaan tapahtumaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)