Häävieraan roolissa

Kyllä sitä huomaa katselevansa toisten häissä ollessa ihan eri silmällä kaikkia valintoja, kun on omatkin bileet tulossa. Olimme siis tosiaan viikonloppuna poikaystäväni serkun häissä Satakunnassa, perinteisten maalaishäiden kaavalla mentiin eli vihkiminen kirkossa ja sitten työväentalolle juhlimaan. Sää oli harmillisesti todella kylmä ja vettä tihkutti kuuroittain, joten kivannäköinen pihapiiri jäi hyödyntämättä oleskelun suhteen.

Häissä oli teemavärinä vaalea lila, jota oli käytetty kuuliaisesti jokaisessa siihen sopivassa paikassa. Nykyajan perinteistä mukana oli ainakin karkkibuffet, photobooth hassunen hattuine ja laseineen sekä polaroid-kameroineen (kuvat menivät suoraan vieraskirjaan, johon vieraat saivat tarinoida oman kuvansa kohdalle) sekä pieni karkki-ja mietelauselahja jokaiselle vieraalle. Vanhemmista perinteistä mukaan olivat päässeet sulhasenryöstö, kimpunheitto sekä sukkanauhan heitto. Myös parin häävalssi, kakunleikkauksen yhteydessä polkaiseminen sekä vanhanajan tanssimusiikkia soittanut hääbändi löytyivät ohjelmanumeroista. Muuna ohjelmana ja "tykötarpeina" mainittakoot polttarikirja morsiamen polttareista, "nouskaa seisomaan jos olette sulhasen serkkuja" jne -leikki ja "kumpi teistä määrää kaapin paikan/siivoaa useammin/" -leikki (toteutettuna Barbeilla).

Hyvä huomio lapsihäitä järjestäville: häiden karkkibuffet avattiin jo hyvissäajoin, ja lapsille annettiin pussilliset karkkia. Tämä esti varmasti heidän kitinänsä ja vähensi heidän muun viihdyttämisensä tarvetta. Lapsivieraat katosivat kyllä nukkumaan ihan huomaamattani ennen varsinaisen biletyksen alkua, mikä palveli varmasti jokaista vierasta.

Kivana yksityiskohtana teetetyt lautasliinat.

Kaikilla vaikutti olevan näissä häissä kivaa. Huomionarvoisena seikkana omaan häihini poimin ainakin sen, että vieraille pitäisi keksiä odotusajoiksi jotain tekemistä - nyt vieraille tuli hieman liikaa ns. turhaa aikaa, kun odoteltiin ruokaa, ohjelmaa ja milloin mitäkin, eikä sen takia uskallettu poistua juhlatilasta esimerkiksi vessaan tai tupakalle. Vaikkapa taustalla soiva musiikki olisi tehnyt ihmeitä näihin hetkiin, nyt se oli ilmeisesti unohdettu. Kiinnitin huomiota myös kahden kaason työmäärään, he tuntuivat juoksevan koko ajan hoitamassa jotain tärkeää. Onnistuneemmalla delegoinnilla tai järjestelyllä ennen juhlia kaasotkin olisivat saaneet ottaa rennommin, minkä yritän varmasti itse omissa häissä ottaa huomioon. Toivon kaason ja bestmanien olevan lähinnä tärkeänä apuna, ei suinkaan työjuhtina.

Eräänä huomiona haluaisin muistuttaa myös, että tämmöisissä hieman isommissa kuin parinkymmenen hengen häissä kannattaa kiinnittää huomiota vieraiden jonottamiseen. Näissä häissä oli ehkä kahdeksisenkymmentä vierasta, joiden jonottaminen ensin onnittelujonoon, seuraavaksi suolaiselle buffetille ja sitten kakulle otti aikaa runsaasti. Vieraat ohjattiin jonoon pöytäkunnittain, ja omani oli perinteisesti aina se viimeinen pöytä joka pääsi jonoon. Tätä järjestystä voisi vaihtaa välillä ihan tasa-arvon nimissä :) Onneksi jonot etenivät kuitenkin suhteellisen sujuvasti.

Nyt tiedossa ei sitten olekaan yhtään hääjuhlaa ennen omia. Saa nähdä, ehtivätkö jotkut lähipiirissä naimisiin vielä ennen meitä. Olisi kiva päästä häihin vielä ainakin ensi kesänä ennen omia juhlia!

Hääpuku hankittu!

Kuinkas siinä kävikään sitten viimeisimmän postauksen...sain hankittua yllättäen unelmieni häämekon! Joskus näemmä aikaisin liikkeellä olo palkitaan ruhtinaallisesti, niin tälläkin kertaa. Kyttäilin siis Facebookin hääkirpputori-ryhmää sekä tori.fi:iä ahkerasti. Tuntui, että jokainen myyntiin tuleva hyvännäköinen häämekko oli väärää kokoa, todella hinnakas tai hirveän kaukana. Vihdoin tärppäsi: mekko Kuopiossa, myyjän antamat mitat vaikuttivat sopivilta itselleni ja hintapyyntö oli kohtuullinen. Sovin sovituksen jo seuraavalle päivälle eli eiliselle.

En odottanut mitään järkyttäviä tunteenpurkauksia hääpukua sovittaessani, enkä sellaisia saanutkaan. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettenkö olisi ihastunut mekkooni heti. Makutuomarina mukana ollut äitini sen sijaan kävi lähellä vollottamista :D Mekko oli kaikkea sitä, mitä viimeisimmässä mekkopostauksessa toivoin sen olevan. Kaikista huvittavinta on se, että mitoiltaan se oli kuin minulle tehty. Tämä on erikoista siitä, että olen suht kurvikas ja lyhyt tapaus, mutta niin oli edellinenkin mekkoa käyttänyt morsian, jonka mittoihin se oli korjausommeltu. En joudu muokkaamaan mekkoani mitenkään. Istuvuutta parantaisi ainoastaan muutaman kilon pudotus, minkä aioin joka tapauksessa tehdä pienoisella kuntokuurilla häitä edeltävinä parina kuukautena. Maistuu ne herkutkin häissä sitten vähän erilaiselle, kun ei ole nykyiseen tapaan niitä päivittäin mässäillyt.

Luonnollisesti pidän mekkoni salassa vielä häihin asti, mutta pientä esimakua saanee sneak peek-kuvasta:

Kun mekko on hankittu, voin vihdoin huokaista syvään :) Nyt kaikki häiden olennaisimmat isot jutut on varmistuneet ja voin alkaa niihin pieniin yksityiskohtiin panostamisen pikkuhiljaa. Puvun hankinta oli tehtävä ennen esimerkiksi kenkien ja asusteiden miettimistä, joten ne lienevät listalla seuraavana. Nyt yritän nauttia järjestelyistä ajan kanssa :)

Häämekkopohdintaa, osa 2

Kesä sai taas aktivoitumaan häiden mietinnän osalta. Näiden juhlien sesonkiaika kun on vielä kiivaana käynnissä, niin häähumulta ei voi parhaimmallakaan tahdolla välttyä. Lisäksi juhliimme on enää inasen reilu vuosi aikaa, joten ehkä suunnitelmia voisi alkaa vähitellen pistää toteen :)

Suvussamme on ollut kahdetkin häät ihan tässä viime viikkojen sisällä. En kuitenkaan ole niin läheinen juhlakalujen kanssa, että olisin saanut kutsua. Näin kuitenkin sukuloimassa ollessani kuvia molemmista häistä, jotka näyttivät molemmat omalla tavallaan hienoilta - tyylikästä merenrantatunnelmaa sekä maaseuturomantiikkaa. Kumpikaan ei ihan omaa tyyliäni, mutta kyseisille pareille ne sopivat todella hyvin. Olen itse menossa ensi viikonloppuna tulevan mieheni serkun häihin, jotka pidetään työväentalolla. Luvassa siis taas hieman erilaista meininkiä, postailen kyllä kuvia ja tunnelmia sitten jälkikäteen!

Sitten siihen mekkoon. Olen viime viikkoina vihdoin alkanut käydä läpi hääpukuliikkeitä, Pinterestiä ja muita netin syövereitä selvittääkseni, mistä ja millaista kolttua lähden hankkimaan. Aiemminhan unelmamekkoni haitari oli hyvin laaja, mutta nyt olen saanut jonkinlaisen yleiskuvan siitä, mihin valintani luultavasti osuu. Lyhkäisyydessään tämä on unelmieni mekko: merenneitomallinen, jossa on pienet hihat, materiaali vaaleaa pitsiä, pieni laahus ja joko avoin selkäosa tai napitus.

Olen haaveillut joko shampanjan tai vaalean roosan värisestä hääpuvusta, mutta myös valkoinen mekko saattaa päätyä päälleni. Materiaalin suhteen olen melko varma pitsin ystävä, ja melko kurvikkaana uskon merenneitomallin pukevan minua parhaiten. Miksi peittää muotojaan, kun voi kerrankin "esitellä" niitä :) Pienet hihat tekevät unelmamekostani kuitenkin sopivan peittävän, sillä en nyt halua ihan mikään seksimorsiankaan olla.

Häämekoissa tuntuu tällä hetkellä olevan selkeitä trendejä. Uskoisin oman mekkotyyppini edustavan sopivasti sekä nykyaikaista häämekkoa että aikaa kestävää mallia, jota kehtaa katsella kuvissa vielä vuosikymmentenkin jälkeen ilman järkyttävää häpeää. En halua näyttää ihan samalta kuin kaikki muut morsiamet, mutta en toisaalta olla myöskään ihan jälkeenjäänyt kasarimallin morsio. Pääasia, että mekko on näköiseni ja mieleinen.

Koska tilaan suuren osan ostoksistani nykyään netistä, olen haaveillut mekon tilaamisesta ulkomailta. Uskallus puuttuu silti: halvat kiinakopiot mekoissa kun saattavat olla ihan sutta ja sekundaa, ja itse en todellakaan aio mennä naimisiin missään vähän sinnepäin olevassa riesussa. Toisaalta en myöskään kaipaa mitään merkkivaatetta, vaan minulle riittäisi ihan perustason mekko. Sitä käytetään kumminkin vain se yksi kerta. Olen tällä hetkellä vieläpä työtön, joten ihan miljoonia en todellakaan ole valmis sijoittamaan mekkooni, vaan toivon selviäväni muutamilla satasilla. Tämän takia olen alkanut katsoa käytettyjä hääpukuja Facebookista ja tori.fi:stä. Luultavasti teen alkuvuodesta siskoni kanssa mekkometsästysreissun Tallinnaan, josta edullisten mekkojen luulisi löytyvän. 

Käytetyt mekot tuntuvat olevan kasvava tapa häämaailmassa. Itse siis harkitsen käytettyä mekkoa, mutta toisaalta en ole välttämättä valmis laittamaan mekkoa enää sen jälkeen kiertoon - luulen, että haluan säästää mekkoni muistona. Onhan se nyt ihana kaivaa kaapista esiin vuosien jälkeen ja ihastella :) Ekologista ja järkevää olisi toki myydä hääpuku eteenpäin, mutta edes tällä Konmarin aikakaudella en saata olla siihen valmis. Katsotaan sitten kun puku löytyy ja kun häät ovat ohi! Tällä hetkellä mekon puuttuminen rassaa minua jonkun verran, vaikka häihin onkin yli vuosi aikaa. Hätähousu sisälläni on kumminkin herännyt, eikä luultavasti lepää ennen kuin mekko on hallussa. Olen kuitenkin positiivisilla fiiliksillä siitä, että löydän sen oikean (mekon, ei miehen) syksyn ja talven aikana! Tuntuu muuten tosi kivalta, kun annoin itselleni vihdoin luvan alkaa fiilistellä tulevia häitä. Elämässäni on tulossa talven mittaan monia isoja asioita, plus lempijuhlani joulu, joten nyt on oivallinen hetki suunnitella häitä ennen sitten varsinaista suunnittelukautta ensi kesänä. Jos suuntaviivat piirtyisivät nyt melko selkeiksi, niin sitten tarvitsisi enää toteuttaa suunnitelmat. Introverttinä kontrollifriikkinä haluaisin mieluiten kaiken olevan tiedossa jo hyvissä ajoin, ja muotoilla jokaisen mahdollisen skenaarion mieleeni, jotta tiedän mitä tulee tapahtumaan. Onneksi voin jo suunnitella, vaikka toteutuksen aika on myöhemmin...