Maistraattikokemuksia eli kuinka minusta tuli virallisesti rouva

Osasin ennustaa jo etukäteen, että tämän viikon puolella en juuri saa enää nukuttua. Toissayönä heräilin neljän maissa, ja tänään jopa vähän aikaisemmin. Reagoin kaikkeen jännittävään (sekä hyvään että huonoon) stressillä, joka nostaa aina verenpaineeni kattoon. Häissä ja naimisiin menemisessä ei ole niinkään jännittänyt sitoutuminen tai "pallon jalkaan saaminen", vaan lähinnä valtava määrä valmisteluita ja huoli kaiken sujumisesta.

Eilen koitti viimein maistraattipäivä, joka oli meille siis yksi päivä muiden joukossa. Halusimme vain hoitaa paperihommat, kun kukaan vihkijä ei halunnut matkustaa juhlapaikallemme vihkiäkseen meidät. Kävin ennen maistraattia opiskelijakampaamossa siistimässä hiusteni latvoja, ja mietin jo etukäteen, että mainitsenko häistä ollenkaan vai en. Kampaamon opiskelijat ovat parhaillaan tosi nuoria ja kokemattomia, joten arvelin voivani aiheuttaa maininnalla paineita. Päätin kumminkin mainita asiasta, jotta opiskelija ei leikkaa esimerkiksi etutukkaani ns. kasvunvaraa, vaan tukasta tulee juuri nyt parhaimmillaan oleva. Leikkaus sujui mallikkaasti, mutta kampaamon valvova opettaja mainitsi minulle ohimennen kyytiä odotellessani, että tieto häistä oli saanut opiskelijan kuulema jännittämään ihan hirveästi, että jos hän pilaakin hiukseni! Voi ei, toivottavasti hänelle ei jäänyt elinikäiset traumat. Onneksi en mennyt sentään mainitsemaan, että olen menossa heti hänen käsittelynsä jälkeen maistraattiin..:)

Menimme maistraattiin hyvissäajoin ennen varattua vihkiaikaa, ja ilmoittauduimme tiskillä. Sieltä meitä pyydettiin menemään vihkihuoneen odotustilaan odottamaan vihkijää. Vihkijä sekä kaksi talon puolesta tulevaa todistajaa saapuivat paikalle koruttomaan vihkitilaan, jonka ainoat koristeet olivat melko elähtäneet tekokukat puhujan pöntössä. Kävimme aluksi läpi henkkareiden tarkastuksen, varmistimme sukunimeni vaihtumisen ja ettei sormuksia vaihdeta seremonian aikana. Maistraatin vihkikaava on todella nopea, luin sen jo etukäteen netistä, mutta itse tilanteessa aika vain hujahti. Olimme paikalla ihan normaaleissa arkivaatteissa ja tosiaan ilman ketään läheisiä, mutta meinasivat kyynelkanavat silti aueta. Vaikka tilaisuus oli koruton, niin vihkijä ei silti ladellut suoraan paperista virkamiesmäisesti, vaan vaikutti oikeasti tykkäävän vihkimispuuhasta. Tuskin tuo maistraatin työtehtävistä vastenmielisin on! Vihkimisen jälkeen vihkijä ja todistajat onnittelivat meidät, saimme vihkitodistuksen sekä ohjeet nimien vaihtamiseksi eri rekistereihin ja lähdimme omille teillemme. Olimme maistraatilla ehkä reilun viisi minuuttia yhteensä, olipa se helppoa ja tehokasta :D Lisäksi vihkimisaikaimme oli varattu kello kolmeen, mutta olimme kolmelta jo matkalla kotiin. Olimme suunnitelleet käyvämme syömässä eräässä tietyssä ravintolassa vihkimisen jälkeen, mutta se oli kiinni. Haimme siis harvinaisen arkiset ruokatarpeet kaupasta, ja suuntasimme kotiin syömään ja jatkamaan häävalmisteluita. Myös nimeni oli vaihtunut Väestörekisterin sivuille samantien, joten pääsin tekemään passihakemusta heti kotiin päästyäni.

Niin, nyt sitä sitten ollaan vaimoa, rouvaa, aviopuolisoa ja eri sukunimistä kuin ennen. Ei kai tätä tajuakaan heti, ainakaan ennen häitä. Tälle päivälle on luvattu syysmyrskyä, joka kyllä puhkuu jo meidänkin leveysasteillamme. Lisäksi aloitin porkkanakakkujen leipomisen lauantaille, eli YLIHUOMISELLE apuaaaaa. Tälle päivälle on reippaasti tehtävää, ja huomenna lähdemmekin jo ajelemaan kohti hääpaikkaa. Palaan siis asiaan häiden jälkeen raportoimaan, miten kaikki meni!

Enää viikko, kääk!

Viikon päästä olemme jo matkalla omiin häihimme, kakut ja kukat mukana. Lähdemme tosiaan hääpaikalle päivää ennen häitä, sillä asumme sen verran kaukana. Tarkoitus olisi ehtiä illan mittaan hoitaa osa koristeluista, ja jättää osa suosiolla aamulle. Kappeliin astelemme vasta neljältä lauantaina, joten aikaa on kyllä lauantainakin. Myös apukäsiä on saatavilla runsaasti.

Tällä viikolla olen käyttänyt luonnollisesti runsaasti aikaa hääjärjestelyihin. Olen tilannut kukat, joissa pääsin kukkakaupassa keikkatöissä olevana tosi halvalla! Suunnittelin kukat myös vuodenaikaan sopiviksi, ja kerään ison osan koristeluun tulevasta elävästä materiaalista luonnosta. Lopulta tilasin vain kolmea rehua: oranssia kallaa, auringonkukkaa ja eukalyptusta. Kalla on ollut oma must have -hääkukkani jo vuosikausia. Myös eukalyptus ja etenkin tietty lajike on saanut sydämeni tykyttämään jo kauan, ja onhan se tällä hetkellä myös erittäin muodikasta (jos nyt sellaista haluaa ajatella). Auringonkukka valikoitui mukaan lähinnä vuodenaikaan sopivuuden takia. Muita etuja olivat myös halpa hinta sekä näyttävyys. Näiden lisäksi haen erinäisistä puskista ainakin mäntyä, orapihlajaa ja mitä nyt sitten keksinkään. Eli improvisoiden mennään!

Lisäksi minun ja mieheni yhteinen projekti on ollut kakkutelineen valmistaminen. Meille tulee kaksi juustokakkua, joille löysin Pinterestiä selaillessa kivan puusta tehdyn telineen mallin. Kävimme eilen sahailemassa sopivia osasia, ja mies on pikkuhiljaa kasaillut niitä yhteen. Hyvä siitä tulee.

Eilinen kului aloitellessa makeiden tarjottavien projektia. Aikamoinen homma se tuntuu olevan, vaikka otin kontolleni "vain" neljä eri laatua. Eilisen hommaksi muotoutuivat lakritsimarengit ja nutellatryffelit, sillä ne säilyvät näinkin aikaisin tehtynä hyvinä. Ainakin näin toivoisin. Marengit jäivät vähän lötköiksi, mutta toisaalta niistä tuli tosi nättejä ja hyvänmakuisia. Joten annettakoon niille ja minulle anteeksi. Konvehdeista en edes yrittänyt tehdä mitään hovikelpoisia, vaan kotikutoisen näköisyys kelpaa niiden osalta varsin hyvin. Erittäin hyvän makuisia nekin! Nutella on ollut ikisuosikkini suklaisissa mauissa, joten ohjeen valinta häidemme tryffeliksi oli erittäin helppoa. Marenkien kanssa sen sijaan puljasin kauan, kunnes kaupassa tuli vastaan lakritsiaromiputeli. Se oli menoa se. Ensi viikon alussa projekti jatkuu herrasväen pikkuleivillä, ja torstaina vuorossa on porkkanakakkusavotta. Torstain työlista näyttää hämmentävän pitkältä, en tiedä miten meinaan ikinä selvitä kaikesta...Jo kakkujen uunissaoloaika on sen verran pitkä, että hirvittää jo valmiiksi.

Suurin häitä edeltävä toimenpide on vielä edessä ensi viikolla, ja se on luonnollisesti maistraattireissu keskiviikkona. Emme halunneet mitään häslinkiä maistraattiin liittyen, koska emme halua sen tuntuvan vielä naimisiinmenolta. Tästä syystä otimme esimerkiksi todistajat talon sisältä emmekä tuttavapiiristä, ja lähdemme liikkeelle ihan arkivaatteissa. Käyn ennen maistraattia siistityttämässä latvojani kampaamossa, ja käymme paperihommien jälkeen vielä semiarkisesti syömässä jossain. Nyt kun olen ajatellut jälkikäteen niin on ihan hyvä, että maistraatti on ennen häitä. Tuntuu, että kaikki paineet kasautuisivat turhaan hääpäivälle. Nyt helpottaa ajatella, että itse vihkiminen on arkinen tilanne, ja sitten häissä itse seremonia on enää mukava pieni rituaali.

Laskin tänään häihimme tulevan valoketjujen määrän, joka on muuten huikea 11! Löysin vanhoja tavaroita läpikäydessäni vielä yhden patterivaloketjun, josta olen irrottanut rikkimenneet koristeet aiemmin. Iski inspiraatiolla, ja tältä ketju näyttää nyt:

Vähän askartelusta ylijääneitä lehtiä (samoja kuin esimerkiksi tiekylteissämme) ja kuumaliimaa, ja siinä se! Näin saa pienellä vaivalla persoonallisen valoketjun ihan perusvalosarjasta. Erittäin hyvä idea, jos omaan teemaan sopivia valoketjuja ei tunnu löytyvän mistään. Nyt vähän harmittaa, etten tajunnut tätä jo vieraiden pöytien koristeita suunnitellessani...Heitin jo loput näistä lehdistä yhteen hääkamalaatikoistamme, jos niille sattuu keksimään vielä hääpaikalla jotain käyttöä.

Dieetillä ennen häitä

Vaikka en ole mikään laihduttajatyyppi, niin ennen häitä olen kontrolloinut syömisiäni ollakseni mahdollisimman edukseni mekossani. Tarkoituksena ei ole olla esimerkiksi hoikimmillani tai muuta, kunhan vaan yritän välttää normaalia suuremman turvonneelta näyttämisen. Muutama aiempi dieettauskokeiluni ovat osoittaneet juuri minulle sopivat ja toimivat keinot siihen, millä saan melko kivuttomasti tiputettua muutaman kilon. Olen kytännyt häitä edeltävän kahden kuukauden ajan erityisesti herkutteluani, joka on minulle ruokavalion suhteen iso ongelma. Syön perusterveellisesti ja olen sinut kroppani kanssa, mutta jatkuva napostelu on vaan niin ärsyttävä ongelma. Etenkin makean suhteen. Vaikka olisin miten pitkään millä hyvänsä ruokakuureilla, niin en pääse eroon makeanhimostani. Kokeiltu on ravintolisiä, puolen tunnin odottamista herkunhimon iskiessä päälle, kaikkia höpöhöpöhedelmiä ja marjoja jotka muka vievät makeanhimon (ei toimi) ja ties mitä. Eipä siinä auta kuin kärvistellä sitten. Olen huomannut herkunhimon iskevän pahiten päivällisen jälkeen, jolloin olen toisinaan sallinut itselleni kuurini aikaan pari palaa tummaa suklaata. Muuten tämän kahden kuukauden ajan olen pyrkinyt syömään normaaliakin terveellisemmin, ja lisäksi jättänyt varsinaiset herkuttelut vain yhdelle päivälle viikossa. Tosin pari kertaa tämä on tarkoittanut ihan oikeita sokeriyliannostuksia, kun maha on mennyt kipeäksi...

Rumaa, mutta hyvää ja TERVEELLISTÄ ruokaa.

Haluaisin jakaa pari hyväksi havaitsemaani vinkkiä siihen, miten voi syödä vähän terveellisemmin ennen häitä. Ehkä tärkein liittyy ylläolevaan kuvaan: syö monipuolisesti ja tasaisin väliajoin. Itse olen todella lihan ystävä, enkä oikeastaan tykkää kasviksista juurikaan. Rehupuoli on sellaista pakkopullaa, jota kyllä arjessa harrastan, koska tiedän sen terveelliseksi. Kun kasviksia lappaa kuitenkin lautaselle monipuolisesti ja eri tavoin valmistettuna (raaka, paistettu, uunissa kypsytetty, keitetty ja mitä näitä on), niin niitä tekee oikeasti mieli syödä. Lisäksi huomasin aluksi suunnittelevani syömisiäni kliseisen kana-ja rahkapainotteiseksi, mutta eihän se niin toimi. Olen vetänyt pitkin näitä kahta kuukautta kaikkea kalasta makkaraan ja proteiinivanukkaasta jugurttiin. Jaksaa taas mussuttaa sitä kanapihviä, kun on saanut välissä kunnon uunilohta. Suunnittelen aina muutenkin ostoslistat tosi tarkkaan, että ruokavaliomme olisi vaihteleva ja monipuolinen.

Toinen vinkkini liittyy sitten tuohon edelliseen kommenttiin, eli suunnitteluun. Kauppaan kannattaa ja pitää ehdottomasti mennä ostoslistan kanssa. Ostoslista puolestaan kannattaa laatia sen mukaan, mitä aikoo kokata. Kun ostaa vain niitä mitä oikeasti tarvitsee, eikä lapa kaupassa väsyneenä ja kyllästyneenä ostoskoriin vaan kaikkia herkkuja, niin jääkaappiin ei tule turhia houkutuksia. Myös hedelmät maistuvat ihan eri tavalla, kun niitä on kotona saatavilla runsaasti ja erilaisia. Suunnittelemalla nälkäkiukkukaan ei pääse yllättämään, ja on aina varannut terveellistä syötävää nälän iskiessä.

Kolmas vinkki on suosikkini, eli salliminen. Itse olen tosiaan pitänyt yhden herkkupäivän viikossa, mutta olen kuullut joidenkin toimivan esimerkiksi yhden pienen herkun päivässä -taktiikalla. Tämä pieni herkku voisi olla vaikkapa mehujää, pari palaa suklaata tai mitä nyt sitten mieli tekeekään. Toisaalta olen itse vetänyt kerran dieettikauden niin, että mässäsin melkein joka päivä jotain herkkuja, mutta laskin kaloreita tosi tarkasti. Ja oikeasti laihduin samalla. Herkkuperseille tämä on myös ihan loistava taktiikka, jos vaan jaksaa kuuliaisesti laskeskella kaiken syömänsä. Totaalikieltäytyminen kostautuu pidemmän päälle, ja etenkin häitä suunnitellessa vaarana on, että iskee kiukku tai kaikki energia menee kielletyn hedelmän miettimiseen. Olen pyrkinyt tällä kuurilla korvaamaan hiilihydraatteja paremmilla vaihtoehdoilla, mutta en todellakaan ole sulkenut pastaa tai perunaa ihan kokonaan pois. Lähinnä tehnyt useammin jotain muuta.

Aion itse vetää nämä tulossa olevat viimeiset pari viikkoa entistä kunnianhimoisemmin. Tuleva viikko kuluu vähäkalorisella ruualla (hurraa pussikeitot), ja ihan viimeinen viikko vedetään vyö vielä astetta kireämmin. Viimeisen viikon tavoite on puhdistaa kroppa ylimääräisestä nesteestä ja kuonasta. Tämä siksi, ettei minua turvottaisi mistään, ja jotta normaalisti melko huono ihoni olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa. Tiedostan suurimman syyn tälle kahden kuukauden kuurille löytyvän ihan oman pääni sisältä: haluan TUNTEA olevani kauneimmillani hääpäivänä. Terveellinen ruoka tuo ihan oikeasti myös terveellisemmän ja paremman olon, joka vaikuttaa kokonaishyvinvointiin ihan uskomattoman paljon. Jos voin hyvin, on minulla mukavampi olla. Mutta valehtelematta kyllä se kaikista paras olo silti tulee vasta, kun on syönyt puoli levyä suklaata...

Olen tänään ruuan miettimisen ohessa tulostellut, leikellyt ja askarrellut häiden paperipuolta. Uskomatonta, miten paljon sitä tulee näinkin pieniin häihin! Toisaalta meillä on aika paljon ohjelmaa, joissa paperia vaaditaan, joten sinänsä ei tullut yllätyksenä. Myös kaikki ohjelappuset sekä ruokien kyltit piti tehdä. 

Valitsin paperilappuihin teemaamme sopivia värejä eli ruskeaa, oranssia ja valkoista. Nämä lippuset eivät todellakaan ole olleet tärkeysjärjestyksessäni ensimmäisiä mietittäviä, pääasia että ne ovat olemassa. Luulisin, ettei ketään tosissaan jaksa kovin kauaa kiinnostaa, minkä näköinen vaikkapa häiden valokuvabingopaperi on. Tästä syystä näihin käytetty energia on todellakin jäänyt vähäiseksi moneen muuhun visuaaliseen tekijään verrattuna.

Häihin on enää alle kaksi viikkoa!!

Meidän polttarit

No huhhuh, nyt on taputeltu sekä minun että sulhasen polttarit vihdoin! Kuukauden välein meidät onnistuttiin yllättämään ihan täysin kesken arkisten hommien, ja rahdattiin juhlimaan. Palasin tänään omista polttareistani, mutta kronologian takia siirtykäämme hetkeksi takaisin kuukauden takaisiin tunnelmiin:

Tiesin miehen polttariaikataulun etukäteen, että voisin keksiä meille siihen jotain muka-menoa. Meille oli muka tulossa minun vanhoja kavereitani illanviettoon, ja miehen tulisi olla paikalla. Hänet yllätettiin kuitenkin perjantaiaamuna suoraan työpaikalta, josta pienempi porukka haki hänet. Olin pakannut miehelle autoon piiloon vaihtovaatetta ja muuta tarpeellista, enkä osannut nukkua kun jännitti hänen puolestaan! Eipä hän mitään ollut aavistellut. Pienellä porukalla oltiin menty laskemaan koskea, mikä oli kuulema tosi kivaa ja kuulostaakin siltä. Polttarit kestivät viikonlopun, ja niitä oli jatkettu sitten isommalla porukalla mökillä sekä baarireissulla. Tämä koskea laskenut ydinporukka oli miehen itse toivomia polttarivieraita, ja mökkibileisiin mukaan tullut sitten häiden ulkopuolista sakkia, joka on miehen vanhaa kaveriporukkaa. Itse olin vähän kyseenalaisissa fiiliksissä kun kuulin suunnitelmista, koska näissähän on aina vaarana, että joku loukkaantuu kun ei saanuthaan häihin kutsua. Noh onneksi kaikilla tuntui olleen kivaa, ja melkoisen krapulainen joukkio tulikin miestä palauttamaan sunnuntaina :D Ohjelman puolesta miestäni oli selkeästi osattu ajatella, ja olisin itsekin järkännyt hänelle jotain vastaavaa.

Sitten ne omat polttarini. Olen ollut monta viikkoa ihan jakomielitautisena tekemässä vaikka mitä salaliittoteorioita polttareideni aikataulusta. Minulle on ihan mahdoton tunne antaa muiden olla kontrollissa, ja olla itse muiden räsynukkena! Tälle viikonlopulle oli sen verran hyvä agenda itse kullakin, että olin eilisaamuna ihan tyytyväisenä lähdössä äitin ja miehen kanssa Ikeaan huonekaluostoksille. No sitten kesken laittautumiseni rynnisti joukko meille tupaan ja ilmoitti, että polttarit alkoivat nyt. Pääsin oikeasti yllättymään, mitä en olisi uskonut! Olin ihan varma, että joku tulisi möläyttämään jotain, tai jättäisivät minulle palasia yhteenlaskettaviksi. Olin toivonut polttareihin vain vähän porukkaa, mutta harmikseni kaikki heistäkään eivät päässeet osallistumaan: eräälle ilta ilman vuoden ikäistä tytärtään olisi ollut liikaa (vaikka oltiin sanottu, että tyttö ilman muuta mukaan tai polttarimiljöö sen mukaan, että hekin voisivat osallistua), ja toinen oli tullut kipeäksi. Tosin myös kaasoni sekä yksi polttarilaisista oli flunssassa, mikä hieman hidasti meidän menoamme. Mutta ei liiaksi.

Lähdimme nelisin ajelemaan mysteerisijaintiin. Varusteeksi minulle oli annettu iso pullo rommikolaa sekä rintapieleen kiinnitettävä emergency kit-taskumatti. Kesken matkan silmäni sidottiin, ja sain messengerissä pian viestin, jossa kerrottiin viikinkijumalten haluavan testata minua. Ensimmäisenä vihjeenä annettiin, että siihen liittyi liito ilmojen halki. Olin ihan varma, että nyt lasketaan köydellä johonkin kanjoniin. Saavuimme määränpäähän, ja sain avata siteen. No eikä helkkari, vastassa oli pienlentokone lentäjineen, joka sattui olemaan yhden polttarilaisen serkku! Kävimme lentämässä asuinpaikkani ja monen muun lokaation yllä puolen tunnin lenkin, jonka jälkeen tämä kaverini kävi vielä serkkunsa kyydissä pienen lenkin. Oli kyllä älyttömän kivaa nähdä tuttuja paikkoja ilmasta! Ja pikkuruinen konekin oli jotenkin tosi symppis.

Lennon jälkeen jatkoimme matkaa, ja sain käteeni tehtävälistan, johon minun tulisi saada illan aikana rukseja. Jotkut olivat erittäin helppoja täyttää, ja osassa piti loppuillasta huijata...Menimme kaverini asunnolle, jossa söimme polttariporukan aiemmin kokkaamia pitsoja ja salaatteja sekä aloitimme muun mässäilyn. Teimme kaverin luona rastin, jossa kaaso pisti minut ja muut polttarilaiset piirtämään minusta ja miehestäni potretit. Mutta toki silmät kiinni. Lopputulosten kanssa naurettiin kippurassa. Pienen välikuoleman jälkeen jatkoimme kaupungille, missä vuoroin joko minut tai koko muukin porukka laitettiin suorittamaan rasteja. Niihin kuului esimerkiksi aarteenmetsästys, kadonneen kaason etsiminen sijainnin paljastavien vihjekuvien perusteella, sekä juoman hakeminen järvestä. Lisäksi täytin koko ajan tehtävälistaani, johon kuului mm. selfie Veljmies-patsaan kanssa ja viikingin bongaaminen. Kaikki tehtävät olivat siis eri viikinkijumalien koetuksia minulle. Poikkesimme yhdelle terassille kierrellessämme, ja sää todellakin suosi! Koska kaksi polttarilaista olivat tosiaankin flunssassa, siirryimme illan viiletessä taas kaverin luo tekemään sisätehtäviä. Niihin kuului mm. salaman heittoa (pahvisilla salamilla) sekä sana-assosiaatiopelissä saatujen sanojen käyttäminen häihin liittyvässä runossa. Näistäkin tuli aivan mainioita. Tehtävät suoritettuani sain diplomin, pienen skumppapullon sekä Tuttu juttu -lautapelin. Loppuillan olimme pyjamabilemeiningeissä rennoissa vaatteissa mussuttaen herkkuja, juoden ja juoruillen. Nukuimme kaverin luona ja minut palautettiin tänään runsaan aamupalan jälkeen kotiin. On kyllä haikea olo, kun polttarit ovat nyt ohi! Toisaalta olo on helpottunut, kun voin nyt suunnitella viikonlopuille vapaasti ihan mitä vain...

En ollut osannut yhtään kuvitella, millaiset polttarit saisin. Olin kyllä näihin tosi tyytyväinen, vaikka flunssat ja osallistujakato vähän hidastivatkin matkantekoa. Selkeästi kannattaa myös hyödyntää omia tuttujaan erilaisten aktiviteettien kanssa, sillä tuttujen kautta tuollaisia lentokoneajeluita saa varmasti kohtuullisemmalla hinnalla kuin muuten. Monelta löytyisi varmasti esimerkiksi tuttuja kokkeja, kampaajia, kauneushoitajia tai mökinomistajia, joilta voisi kysellä polttarimahdollisuuksista. Minusta oli kiva, että häidemme teema oli selkeästi esillä omissa polttareissani, ja että ne oli selkeästi järkätty minun mieltymysteni mukaan: eli ei hassuja vaatteita tai vieraiden ihmisten kontaktointia. Kaikenlaiset kauhutarinat epäonnistuneista polttareista ovat tulleet tutuiksi, mutta onneksi tiesimme luottaa omiin seurueisiimme. Toisena onnistuneena osasena oli kuvien ottamisesta tykkäävä porukka, joten somet ja Wedbox päivittyivät tiheään. En ole vieläkään saanut miehen polttarikuvia kuukauden jälkeen, vaikka olen jo kysellyt peräänkin...Miehille kuvamuistot eivät tunnu olevan tärkeitä, mutta minä haluaisin mielelläni nähdä kuvia hänenkin viikonlopustaan. Kannattaa siis painottaa omalle polttariporukalleen, jos haluaa dokumentointia omista polttareistaan!