Maistraattikokemuksia eli kuinka minusta tuli virallisesti rouva

Osasin ennustaa jo etukäteen, että tämän viikon puolella en juuri saa enää nukuttua. Toissayönä heräilin neljän maissa, ja tänään jopa vähän aikaisemmin. Reagoin kaikkeen jännittävään (sekä hyvään että huonoon) stressillä, joka nostaa aina verenpaineeni kattoon. Häissä ja naimisiin menemisessä ei ole niinkään jännittänyt sitoutuminen tai "pallon jalkaan saaminen", vaan lähinnä valtava määrä valmisteluita ja huoli kaiken sujumisesta.

Eilen koitti viimein maistraattipäivä, joka oli meille siis yksi päivä muiden joukossa. Halusimme vain hoitaa paperihommat, kun kukaan vihkijä ei halunnut matkustaa juhlapaikallemme vihkiäkseen meidät. Kävin ennen maistraattia opiskelijakampaamossa siistimässä hiusteni latvoja, ja mietin jo etukäteen, että mainitsenko häistä ollenkaan vai en. Kampaamon opiskelijat ovat parhaillaan tosi nuoria ja kokemattomia, joten arvelin voivani aiheuttaa maininnalla paineita. Päätin kumminkin mainita asiasta, jotta opiskelija ei leikkaa esimerkiksi etutukkaani ns. kasvunvaraa, vaan tukasta tulee juuri nyt parhaimmillaan oleva. Leikkaus sujui mallikkaasti, mutta kampaamon valvova opettaja mainitsi minulle ohimennen kyytiä odotellessani, että tieto häistä oli saanut opiskelijan kuulema jännittämään ihan hirveästi, että jos hän pilaakin hiukseni! Voi ei, toivottavasti hänelle ei jäänyt elinikäiset traumat. Onneksi en mennyt sentään mainitsemaan, että olen menossa heti hänen käsittelynsä jälkeen maistraattiin..:)

Menimme maistraattiin hyvissäajoin ennen varattua vihkiaikaa, ja ilmoittauduimme tiskillä. Sieltä meitä pyydettiin menemään vihkihuoneen odotustilaan odottamaan vihkijää. Vihkijä sekä kaksi talon puolesta tulevaa todistajaa saapuivat paikalle koruttomaan vihkitilaan, jonka ainoat koristeet olivat melko elähtäneet tekokukat puhujan pöntössä. Kävimme aluksi läpi henkkareiden tarkastuksen, varmistimme sukunimeni vaihtumisen ja ettei sormuksia vaihdeta seremonian aikana. Maistraatin vihkikaava on todella nopea, luin sen jo etukäteen netistä, mutta itse tilanteessa aika vain hujahti. Olimme paikalla ihan normaaleissa arkivaatteissa ja tosiaan ilman ketään läheisiä, mutta meinasivat kyynelkanavat silti aueta. Vaikka tilaisuus oli koruton, niin vihkijä ei silti ladellut suoraan paperista virkamiesmäisesti, vaan vaikutti oikeasti tykkäävän vihkimispuuhasta. Tuskin tuo maistraatin työtehtävistä vastenmielisin on! Vihkimisen jälkeen vihkijä ja todistajat onnittelivat meidät, saimme vihkitodistuksen sekä ohjeet nimien vaihtamiseksi eri rekistereihin ja lähdimme omille teillemme. Olimme maistraatilla ehkä reilun viisi minuuttia yhteensä, olipa se helppoa ja tehokasta :D Lisäksi vihkimisaikaimme oli varattu kello kolmeen, mutta olimme kolmelta jo matkalla kotiin. Olimme suunnitelleet käyvämme syömässä eräässä tietyssä ravintolassa vihkimisen jälkeen, mutta se oli kiinni. Haimme siis harvinaisen arkiset ruokatarpeet kaupasta, ja suuntasimme kotiin syömään ja jatkamaan häävalmisteluita. Myös nimeni oli vaihtunut Väestörekisterin sivuille samantien, joten pääsin tekemään passihakemusta heti kotiin päästyäni.

Niin, nyt sitä sitten ollaan vaimoa, rouvaa, aviopuolisoa ja eri sukunimistä kuin ennen. Ei kai tätä tajuakaan heti, ainakaan ennen häitä. Tälle päivälle on luvattu syysmyrskyä, joka kyllä puhkuu jo meidänkin leveysasteillamme. Lisäksi aloitin porkkanakakkujen leipomisen lauantaille, eli YLIHUOMISELLE apuaaaaa. Tälle päivälle on reippaasti tehtävää, ja huomenna lähdemmekin jo ajelemaan kohti hääpaikkaa. Palaan siis asiaan häiden jälkeen raportoimaan, miten kaikki meni!