Hääkuukausi alkaa ja hiusasiaa

Tänään häihin on enää tasan kuukausi! Mihin tämä aika on oikein kadonnut, etenkin tämä viimeinen puoli vuotta tuntuu menneen hurjaa vauhtia. Kuukausi on ihan älyttömän lyhyt aika, joko saa alkaa panikoimaan. Todellisuudessa kaikki järjestelyt ovat jo tosi hyvässä mallissa, eikä mitään todellista syytä stressiin ole.

Kävin viikonloppuna siskoni luona, ja hän siis on häiden osalta pääni laittautumiseen liittyvistä asioista vastaava henkilö. Eli meikki ja tukka. Kokeilimme koemeikkiä sekä -hiuksia ja otimme aikaa, kauanko niihin menee yhteensä. Iloksemme näihin kului yhteensä aikaa alle puolitoista tuntia, joten häissä laittautumiselle ei tarvinne kaikkinensa varata kuin reilu 2h (toki mieluusti enemmän, mutta mikäli tulee ns. pakkotilanne, niin 2h on riittävä aika). Meikki oli kerrasta hyvä, ainoastaan kulmiin kaipasin vähän luonnollisempaa ilmettä ja huulimeikistä kokeiltiin pari eri versiota olemattomiin huuliini. Itse juhlallisuudet mentäneen lopulta läpi ihan vaan huulikiillossa, sillä se on minulle tuttu tuote.

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, en tuohon hätään saanut käsiini parempaa kuvausvermettä. Hiuksiin laitettiin siis kaikenmaailman tököttien jälkeen kiharrusraudalla loivat kiharat ihan vain muutamassa osiossa, ja lopputuloksesta tuli erittäin kiva. Itse häihin tupeeraamme tyveä hieman, jotta seppele ja huntu pysyvät päässä paremmin. Kuvassa hiukset ovat siis SEURAAVANA AAMUNA, eli nukutun yön jäljiltä! Väkersin tukan yöksi vieläpä nutturalle, ja kiharat senkun kestivät. Voisi siis kuvitella, että tällä tekniikalla väsätty kampaus kestää ihan saletisti kaikenmaailman juhlinnan, varmaan myös heikon sateenkin. Inhoan itse sellaisia tosi tekemällä tehtyjä juhlakampauksia, ne eivät ole yhtään minua. Luonnollisen näköinen kihara on omaan silmääni paljon kivempi kuin tarkasti aseteltu kampaus. Lisäksi en ole kertaakaan elämässäni käynyt laitattamassa tukkaani mitään kampauksia ammattilaisilla, saa nähdä käynkökään koskaan kun kerran häätkin vedetään kotitekoisena :D

Kuten kuvastakin näkee, hiukseni ovat kasvaneet reippaasti tässä reilun vuoden kasvattelun tuloksena. Aiemmasta postauksesta tasan vuoden takaa näkee, että hiukseni ovat näyttäneet silloin tätä lyhyemmiltä, vaikka ne ovatkin kuvissa suorana. Hius on etenkin selän puolelle aseteltuna jo selkeän pitkä, ja suhteellisen hyväkuntoinen. Hormonaalisen toimintani ihmeelliset muutokset tosin ovat aiheuttaneet sen, että en pysty enää pesemään hiuksiani montaa kertaa putkeen pelkällä kananmunalla - tukka jää välillä rasvaiseksi, ja rasvoittuu nopeammin. Nyt olen pessyt hiusta keltuaisella noin joka toinen kerta, tai kun ei ole tärkeää menoa. Sen hoitavat ominaisuudet ja luonnonmukaisuus ovat kuitenkin niin suuria motivaattoreita, että en osaa luopua munapesuista vielä. Shampoopesuissa käytän Yves Rocherin luonnonmukaista shampoota, ja hoitoaineena näissä pesuissa omenaviinietikkaa. Keltuaisella pestäessä hoitoainetta ei tarvita, koska muna itsessään hoitaa. Näiden lisäksi olen jättänyt muotoilutuotteiden käytön lähestulkoon kokonaan: suihkutan tarvittaessa hiuslakan tilalla sokeri-vesiseosta, ja kuivashampoona on toiminut perunajauho. Hoitonaamiona laitan silloin tällöin yöksi päähäni kookosöljyä, ja sen jälkeen tukan nutturalle odottamaan aamuista pesua. Luonnonmukainen hiustenhoito ei siis tunnu yhtään hankalalta, kun siihen on tottunut! Käyn vielä hääviikolla ainakin muotoiluttamassa otsatukan (ettei se ole kunnon harakanpesä oman kynimiseni jäljiltä), ja leikkautan tarvittaessa myös hieman latvoja.

Olen naureskellut vaimotukille paljonkin. Tuntuu, että joka toiselle morsiamelle hiusten kasvatus häihin on hirveä velvollisuus joka on vain pakko tehdä täydellistä kampausta varten, ja sitten häiden jälkeen hiusta lyhennetään heti huomattavasti. Jotenkin ihan hassua, eikö lyhyempäänkin tukkaan saa kivoja kampauksia? Ja näyttääkö häissä edes itseltään, jos on erilainen tukka kuin yleensä? Itselläni selkeä suunnitelma oli pitää tätä minulle normaalitilaista tukkaa häiden yli, ja päässä kihisseet uudistusideat tulevat toteutukseen vasta sen jälkeen. En ole vielä ihan varma mitä aion tehdä hiuksilleni, mutta ainakin uusi värikokeilu kummittelee mielessä kahden vuoden kokeilemattomuuden jälkeen. Lyhyeksi en varmasti tule leikkaamaan piiiitkään aikaan, ehkä aavistuksenomainen kevennys toisi vähän ilmavuutta tukkaani. Minulle hiukset ovat kuitenkin iso osa ulkonäköäni, enkä tiedä, osaisinko nähdä itseäni hyvännäköisenä kovin lyhyellä letillä.

Ensi kuussa mennään!

Järjestelyissä ollaan nyt suhteellisen pitkällä, kun häihin on enää kuukausi ja kymmenen päivää. Isoin osa häihin käytetystä ajasta menee tällä hetkellä siihen, että vastailen vieraiden mietteisiin majoituksesta, kyydeistä ja lahjoista. Eli omasta mielestäni suhteellisen turhaa hommaa, kun häänettisivuillamme on kuitenkin riittävän selkeät ohjeistukset tähän kaikkeen. Esimerkiksi lahjalistan ulkopuolisiin lahjaideoihin tuntuu suhteellisen turhauttavalta vastata, samoin kuin puida kunkin osallistujan kanssa erikseen, kumpi kahdesta majoitusvaihtoehdosta olisi juuri se hänen seurueelleen sopivin. Järjestän jumankauta koko häät suunnilleen yksin, joten voisivatko vieraat hoitaa oman osuutensa ihan kiltisti erittäin runsaasti tarjottujen informaatioiden puitteissa :D Toki esimerkiksi autottomien kimppakyytien järjestely kuuluu minusta minun/meidän hommiimme, mutta kaikki muu ylimääräinen syö vain energiaa nyt ihan sikana. Tuntuu, että kaikille ei mene millään jakeluun se, miten hirveästi joudun tällä hetkellä tekemään ennenkaikkea suunnittelupuolen töitä ihan ilmankin tämmöistä ylimääräistä hommaa (eikä tämä rajoitu niihin, ketkä eivät ole itse koskaan järjestäneet häitä). Se siitä marttyyripurkautumisesta, palataan niihin kivempiin hommiin.

Kävimme eilen kaupungissa aikomuksenamme hankkia sulholle sekä puku että sormus. Edellinen puku oli vielä ihan hyvä, mutta mies halusi hankkia uuden puvun häihin. Edellinen on lisäksi musta, ja hän halusi tummanharmaan tällä kertaa. Onpahan sitten jatkossa kaksi pukua, mistä valita juhliin mennessä. Astelimme suoriltaan Dressmannille, sieltä saa sen verran hyvää palvelua joten muut kaupat eivät oikeastaan edes käyneet mielessä. Myyjä mukaan hyllyjen väliin, kerroimme millainen puku on hakusessa, myyjä vilkaisi mittaillen sulhasen, ojensi sovitettavan puvun ja se osui kerrasta nappiin! Mitäs sitä muualle enää vertailemaan siinä vaiheessa. Mies pukeutuu häissä siis tummanharmaaseen pukuun, burgundiin liiviin ja oranssiin krakaan. Paidan väri on vielä hieman mietinnässä, pitänee sovittaa hänelle nyt kokonaisuutta päälle ja katsoa, mikä väri paidassa olisi paras. Paitoja hänellä kyllä on, joten tuskin lähdemme sellaista ostamaan.

Kihlasormuksen kanssa ongelmaksi muodostui käytössä sen ylenpalttinen leveys: sormus kuulema hiostaa käytössä, ja sormi sen alla on koko ajan märkä. Lisäksi sen melko kulmikkaat kulmat ovat olleet käytössä hankalat. Parempi siis jättää kihla ihan vaan muuhun kuin 24/7 -käyttöön. Uutta sormusta kävimme katsomassa kahdessa myymälässä, ja se oikea löytyi Timanttisilta kahden vaihtoehdon välillä arpoen. Materiaaliksi valikoitui titaani sen kestävyyden (ja halvan hinnan) vuoksi. Väriltään muuten sopivissa valkokultaisissa vaihtoehtojakaan ei olisi designin puolelta ollut niin hyvin, ja leveämmissä sormuksissa hinnatkin karkasivat pilviin. Lopulta valittu sormus maksoi vain 39e, ja mies sai siinä kaiken haluamansa eli pyöritetyt kulmat, sormuksen leveys on sopiva ja siinä on jokin "juju" (kuvaa tulossa myöhemmin, kun sormus haetaan). Sekä puvun että sormuksen hankintaan kului yhteensä ehkä puoli tuntia, eli huomattavasti vähemmän, kuin mihin olimme valmistautuneet. Kerrankin kiva yllätys hääjärjestelyiden helppouden puolella!

Kun häihin on aikaa enää niin vähän, niin ne ovat tosi paljon mielessä. Tuntuu, että stressaan nyt vähän liikaakin kaikkea. Huolenani on kaikkien järjestelyiden onnistumisen lisäksi myös se, että osaanko antaa muille sitten itse juhlapäivänä vastuuta ja tilaa hoitaa omat tonttinsa. Toivoisin kuitenkin osaavani itse jättää järjestelyt muiden kontolle siinä vaiheessa, kun rupean vihdoin laittautumaan seremoniaa varten. Tavoitteenani on kyetä olla tekemättä yhtikäs mitään enää sen jälkeen. Kävimme jokunen aika sitten kaason ja kuvaajan kanssa läpi ihan konkreettisesti paperisesta aikataulusta, että mikä kukin hoitaa ja koskakin. Suosittelen kaikille lämpimästi tämmöisen aikataulun tekoa, koska siitä hääjärjestelyihin osallistuvat näkevät konkreettisesti, milloin heidän pitää olla missäkin! Ainakin minun tekemäni aikataulutus sai kiitosta, ja teimme siihen enää pieniä muutoksia porukalla. Aloitin varsinaiset aikataulut vasta vähän ennen vihkimistä, sitä ennen koristelut sun muut hoidetaan siinä järjestyksessä missä ehditään ja voidaan. En nähnyt järkeä siinä, että ilmoitan etukäteen minuuttiaikataululla, kuka asettelee ulkoroihut ja koska, ja montako minuuttia on varattava pompomien kiinnittämiseen. Aikaa on kuitenkin runsaasti, ja auttavia käsiä tarvittaessa enemmän kuin riittävästi. Ehkä jopa pieneen kaoottisuuteen asti...

Pelkään kuitenkin, että joka toinen häävieras vielä soittelee minulle reittiohjeista, lautan aikatauluista sun muusta ihan turhasta noin tunti ennen lautan lähtöä, kun tähänkin mennessä homma tuntuu niin hirveän hankalalta tiettyjen ihmisten puolella...Toivottavasti kaikki ymmärtäisivät olla stressaamatta minua vielä viime minuuteilla, vaan ottaisivat yhteyttä suosiolla muihin vastuuhenkilöihin. Jotenkin en vaan tässä vaiheessa osaa luottaa tähän lainkaan, vaan olen varma, että minulle jää vielä hääpuku päällä tehtäväksi jotain ihan typeriä juttuja.