Tukkaprojektin päivitys

Nelisen kuukautta ankaraa hiustenkasvatusta on nyt siis takana, ja erilaisia kikkakolmosia on tarttunut matkalle mukaan runsaasti. Uskon vakaasti, että tällä menolla minulla on häihin mennessä upean terve ja pitkä tukka :) Hiushan kasvaa masentavan hitaasti, mutta loppupeleissä esimerkiksi juurikasvu ja kuvat kertovat kyllä ajallisen eron. Tässä vertailun vuoksi pehkoni juuri leikkaamisen jälkeen toukokuussa, ja juuri leikkaamisen jälkeen parin viikon takaa. Vertailua helpottamaan päälläni on molemmilla kerroilla sama paita.

Kuvista ei välttämättä saa hirveästi selvää, mutta todellisuudessa ero on useampien senttien luokkaa. Ensimmäistä kuvaa ottaessa ahdisti lievästi, sillä lettini ei ollut vuosiin ollut niin lyhyt. Toisessa kuvassa sen sijaan tunnen itseni taas pitkien hiusten, eikä "long bobin" omistajaksi. Hius yltää nyt rintoihin asti. Toki eroa korostaa se, että lyhyempänä hiukseni oli taipuisampi, ja nyt pidempänä se jää helpommin tikkusuoraksi.

Mitä sitten olen tehnyt hiusteni kasvattamiseksi näiden kuukausien aikana? Aloitin pian ensimmäisen kuvan ottamisen jälkeen biotiinikuurin, ja söin kolmen kuukauden tehokuurin ihan Ruohonjuuresta saatavia biotiinitabletteja. Moni on raportoinut niiden käytön jälkeistä kynsien vahvistumista sekä pienenpienten vauvahiusten harottamista päälaella, mutta itse en ainakaan vielä huomaa eroa. Toki hiuksenkin kasvu ja tuollaisten lisäravinteiden vaikutusaika ovat sellaisia, että tuloksia lienee turha odottaa ihan heti. Kynteni ovat aina olleet suhteellisen vahvat, mutta ehkä ne ovat lohkeilleet nyt aavistuksen vähemmän kuin ennen (tai sitten kyseessä on ihan vain placebo-vaikutus). Hiusten suhteen odottelen tuloksia vielä. Itselläni hiuksia on ollut määrällisesti aina paljon, joten en usko kovin voimakkaaseen hiusten runsastumiseen. Toki jos vaikutusta tuntuu jossain vaiheessa ilmenevän, niin vetäisen vielä ainakin yhden biotiinikuurin ennen häitä.

Olen alkanut ottaa askelia kohti kemikaalien vähentämistä elämästäni. Vessankaappiini on kuulunut erinäisiä diy-versioita monista kosmetiikan tuotteista jo pitkään, ja esimerkiksi kookosöljystä en enää luovu sen monikäyttöisyyden vuoksi (tuote on muuten myös ihana hiusnaamio, öljyt päähän yöksi ja aamulla pesun jälkeen on niin pehmeä letti). Nyt olen laajentanut suuntausta, ja hoidan nykyään hiuksiani täysin kemikaalittomasti. Tarkoittaen sitä, että en käytä pesuun, hoitoon tai muotoiluun mitään kaupan kemikaaliosaston tuotteita. Hiusteni lässähtäminen ja rasvoittuminen shampoiden, hoitoaineiden sun muiden takia alkoi kyllästyttää, ja tietysti lukuisien epämääräisten aineiden päätyminen omaan elimistöön epäilytti. Kokeilin aluksi pestä hiuksia teepuu-palashampoolla, mutta vielä viikkojenkaan pesun jälkeen hius ei vaan tuntunut tottuvan siihen. Lähmätukkaisena kulkeminen alkoi kyllästyttää, ja viimein löytyi se hoosiannat ilmoille päästävä pelastaja: vanhanajan konsti eli kananmuna! Nyt olen pessyt hiuksiani keltuaisella, johon on sekoitettu vettä. Kuulostaa tosi vaivalloiselta ja epäilyttävältä, mutta päinvastoin: pesu on tosi helppoa ja hiukset tulevat erittäin puhtaiksi ja hoidetun oloiseksi. Hoitoaineena olen päätynyt käyttämään punaviinietikkaa laimennettuna veteen, ja sekin tuntuu toimivan kiitettävästi.

Jännitin ja jännitän edelleen uusien muotoilutuotteiden löytämistä. Hiuslakan tilalle olen keksinyt sokeriveden, joka toimii niinkuin pitääkin. Pesuvälejä pidennän kokeilujen kautta parhaaksi havaitun kuivashampookorvikkeen eli maissitärkkelyksen avulla. Toimii muuten oikeasti paremmin kuin kuivashampoo! Hiuksista tulee tosi puhtaan ja tuuhean tuntuiset, kun ripottelee päänahkaan maissitärkkelystä ja harjaa sitten hiuksen kunnolla. Enää puuttuu joku keksintö siihen, millä saisin ylläpidettyä kiharoita esimerkiksi juhlissa, eli muotovaahdon luonnollisempi versio...

Ennen kuin kukaan alkaa pitää minua ihan viherpiiperönä, niin en todellakaan aio näyttää miltään "likaiselta hipiltä", ainakaan häissäni :D Sinne aion vetäistä kunnon tekoripset, tukkatököttejä ja hiusväriä. Mutta jos normaalissa arjessa kemikaalikuormitusta saisi pienillä teoilla vähennettyä, niin tuloksena on varmasti terveemmältä ja paremmalta näyttävä morsian :) Lisäplussana on, että nyt kosmetiikkaostoksistani säästyy rahaa häihin, mikä on erityisen hyvä juttu.

Häiden budjetointi

Raha on varmasti eräs suurimpia ikuisuuskysymyksiä, mitä häiden järjestämiseen liittyy. Olen Facebookin Häät 2018 -ryhmässä sekä muissa häihin liittyvissä keskusteluissa törmännyt jatkuvasti hyvinkin erilaisiin mielipiteisiin siitä, mitä häät saisivat maksaa, mistä voi/ei voi säästää ja millaisia hääbudjetteja itse kullakin on. Teen tässä kohtaa paljastuksen: me emme ole määritelleen häillemme mitään varsinaista budjettia.

Kuinka tämä on mahdollista? Normaalilla maalaisjärjellä. Olemme arjessamme tottuneet siihen, että rahaa laitetaan asioihin vain sen verran kuin on varaa, ja säästämme siellä, missä säästö ei tunnu. Toisaalta osaamme myös kuluttaa meille tärkeisiin asioihin, eli emme hanki aina halvinta tai käytä loputtomasti aikaa säästääksemme pienen summan. En näe järkevänä vaikkapa juoksennella viidessä eri ruokakaupassa yhdellä reissulla, koska jossain voi on 10snt halvempaa ja toisaalla maito 7snt - aika ja oma jaksaminenkin ovat resursseja, jotka tulee ottaa huomioon. Häihin olemme varautuneet sillä asenteella, että muutama tonni niihin saa yhteensä kaikkineen mennä. Kunkin kuluerän kohdalla joudumme joka tapauksessa pohtimaan, onko tähän ja tähän MITÄÄN JÄRKEÄ käyttää näin paljon rahaa. Esimerkiksi meidän mielestämme yhden hengen ruokkiminen ei saa missään tapauksessa maksaa lähelle sataa euroa, koska ei hienokaan ruoka ole meistä sen arvoista. Muutamalla kympillä per nassu täytyy tulla vatsan täyteen hyvästä ruuasta. Minä olen taloutemme vihkiytynyt (pun intented) kiinakauppojen suurkäyttäjä, joten tilaamme varmasti monia pieniä häihin liittyviä asioita halpakaupoista. Erilaiset koristeet, sukkanauhat, hunnut sun muut saa sieltä huomattavasti halvemmalla, ja äkkiä säästyy satoja euroja. Lisäksi on paljon miellyttävämpää katsella rauhasssa tuotteet omalta kotisohvalta, kuin juosta pitkin kauppoja hikeentymässä.

Kuvituskuvina halpoja diy-koristeideoita, jotka näyttävät kuitenkin arvokkailta

Toisaalta ne asiat, missä henkilökohtasesti en jousta, ovat esimerkiksi häämatka ja sormuksen materiaali. Tahdon lähteä mahdollisimman pian häiden jälkeen vähän normaalia paremmalle reissulle lämpimään, enkä tyytyisi esimerkiksi kotimaan mökkilomaan. Joidenkin tyyliin tämä sopii ja on varmasti paras mahdollinen vaihtoehto, mutta itse en reissusta tingi. Myös sormuksen tulee minusta olla kunnollista ja kestävää, arvokasta materiaalia. Pidän vähän kummallisena hopeasormusten hankintaa, sillä hopea tummuu ajan saatossa. Pyrin kuitenkin siihen, että pidän samaa sormusta sormessa lopun elämääni, ja pehmeän hopean kohdalla tämä voisi olla melko mahdotonta.

Budjetointi tuntuu olevan monelle oikea sydämen asia. Moni haluaa näyttää, että häät on mahdollista juhlia mahdollisimman halvalla, ja korostaa läheisten kanssa olemisen tärkeyttä. Toiset taas ovat haaveilleet häistä jo pienestä lapsesta asti, eivätkä ole valmis minkään sortin kompromisseihin. Olen kohdannut älyttömän tuntuisia ylilyöntejä molemmissa kategorioissa. Tietysti on aivan eri järjestää vaikkapa maistraattihäät ja kahvittelu 10 ihmiselle kuin näyttävät 200 hengen häät, ja lapsiperheellisen opiskelijan budjetti juhlimiselle on aivan erilainen kuin hyvissä viroissa toimivien keski-ikäisten. Loppupeleissä on turhaa ja typerää tehdä oletuksia toisen ihmisen häistä, saati arvoista, tämän häihin käytettävän rahamäärän perusteella. Lainatakseni suosittua Skam-sarjaa, käymme jokainen omaa taisteluamme josta et voi tietää mitään, joten ole kaikille kiltti. Mielestäni käy hyvin ohjenuoraksi aina, kun tekisi mieli arvostella toisen valintoja elämään tai niinkin pieneen asiaan kuin häihin liittyen :)

Koen, että häiden järjestelyn aloittaminen ajoissa on juuri rahallisestikin kaikista järkevintä. Kun aikaa on runsaasti, ehtii ensinnäkin vertailla rauhassa eri palveluntarjoajien hintoja. Olin aikaisemmin hyvin skeptinen kaikenmaailman hääsivustojen suhteen, mutta toisaalta niistä saa näemmä tosi hyviä vinkkejä eri budjeteille sopivista vaihtoehtoista. Toisaalta ajoissa oleva voi aloittaa häihin liittyvät hankinnat jo aikaisin, jolloin rahaa ei välttämättä tunnu menevän niin runsaasti. Kertarykäisyllä maksettu hääpaikka, ruuat, puvut ja sormukset bändeineen, kuvaajineen, meikkaajinen ja muine tilpehööreineen kirpaisee takuulla itse kunkin lompakolla, mutta pidemmälle aikavälille ripoteltuna summa tuntuu inhimillisemmältä. Itse odottelen parhaimmillani vuodenvaihteen jälkeisiä sormusten alennusmyyntejä, jolloin suunnittelen ostavani oman vihkisormukseni. Hankintoja kannattaa täällä kalliissa pohjolassa asustaessa ajoittaa myös ulkomaanreissuille. Menen ensi kuussa siskoni kanssa Bremeniin, josta olisi tarkoitus aloittaa hääkenkien katselu. Reissun aikaan häihimme on enää muuten tasan vuosi aikaa, nopeasti tämä aika on kulunut!

Kutsukorttipohdintaa

Nykyään tuntuu olevan hurjasti yleistymään päin, että häiden kutsukortit teetetään painofirmassa. Moni hääpari käyttää kutsuissa kuvaa itsestään. Ainakin omassa tuttavapiirissäni kutsuissa on näkynyt viime aikoina sekä painatettua kuvallista kutsua, että ihan simppeliä tekstillistä painatettua kutsua. Ilmiön tultua minulle tutuksi olen hieman etsinyt mielipidettäni siihen, ovatko kuvat kutsuissa hyvä vai huono asia, tai lähinnä tykkäänkö niistä itse. Alan olla vähitellen sitä mieltä, että se on kiva juttu. Millä kutsukorteista saisi vielä persoonallisempia kuin omalla valokuvalla? Parhaimmillaan kuvalla voi jo ilmentää häiden vuodenaikaa, tunnelmaa, luonnetta, värejä ja aivan mitä vain haluaa. Monilla voi olla valmiina joku käyttämättä jäänyt ihana kuva itsestä ja tulevasta puolisosta, joten kutsuunhan se on helppo laittaa. Myös kihlakuva on toki luonnollinen osa kutsukorttia (meillä tosin kihlakuvat käytettiin kihlajaisten kiitoskortteina, joten niitä ei enää tässä kohtaa ole järkevä hyödyntää) Painatettu kortti myös vähentää tarvetta askarteluun, ja pienen tutkimuksen perusteella painokortti voi tulla jopa halvemmaksi kuin itsetehty. Toki nämä kaksi ideaa voi yhdistää, ja askarrella itse kortin teetetystä valokuvasta. Toisaalta tykkään myös siitä aspektista, että kuvallinen kortti jää varmasti mummoille ja muille varmasti paljon helpommin säilöön kuin "vain joku" kortti.

Olen jo aikaisemmin kerännyt Pinterestin hääkansioni näyteen askarteluideoita, ja jopa ostanutkin vannoutuneena korttientekijänä potentiaalisia materiaaleja kotitekoisiin kortteihin. Jotenkin tuntuu, että kutsuihin pitäisi itse askarrellen käyttää hirveästi vaivaa, jotta niistä saisi oikeasti kivat ja erottuvat. Ei sillä, että ihan perinteiset askarrellut kortit olisivat jotenkin huonompia, mutta haluaisin vain saada spesiaalikivat kutsut. Jokunen aika sitten rupesin kuitenkin miettimään, että mitä jos sittenkin. En ole ollut ihan vakuuttunut siitä, millaisen tahtoisin askarrelluista kutsuista. Joka tapauksessa ne tulisivat vaatimaan paljon matskuja ja työtä. Toisaalta minusta ja tulevasta miehestäni on olemassa liian vähän kivoja kuvia, joten olisi kiva ottaa uusia. Koska syksy on lempivuodenaikani, syyskuvia olisi aina kiva olla olemassa.

No viikonloppuna menimme sukuloimaan, jonne myös kihlakuvaajamme/pikkusiskoni tuli. Pyysin häntä ottamaan kameransa mukaan, jotta voisimme kokeilla räpsiä joitain kuvia. Heti mummolaan tullessani näin sen edessä upean auringonkukkapellon. Siis mitä ihmettä, ihan kuin tilauksesta! Vettä tihkutti ja poikaystävää ei huvittanut sitten lainkaan mennä kameran eteen, mutta vaadin silti lyhyttä kuvausta. Lopputuloksena on melko tympääntyneitä ilmeitä, mutta muokkauksen jälkeen uskon meidän saavan yhden kivan kuvan aikaiseksi. Painokorttien vaihtoehdot ovat lukuisia, mutta uskon, että kuvan valmistuttua on sen muokkaus kortiksi tosi helppoa. Vaikka tykkään tehdä kaikkea ja etenkin kortteja itse, niin tilatuilla korteilla on kumminkin semmoinen tietty virallinen ja arvokas fiilis. Kunhan kutsut ovat pidemmällä, niin esittelen ne blogissa. Valitettavasti emme pääse teettämään kortteja ennen vihkijän hankintaa, ja vihkijän pääsystä saamme tietää vasta kevättalvella...

Moni parihan lähettää nykyisin myös save the date -kortit, mikä on kyllä ihan hauska tapa. Toisaalta omat häämme ovat sen verran pienet, että en näe tarvetta "ylimääräisten" korttien lähettämiselle. Olemme jo tässä vaiheessa ilmoittaneet lähimmille ihmisille häiden päivämäärän, jotta he varmasti eivät hanki päällekkäisiä reissuja tms. Lisäksi aiomme postittaa kutsutkin sen verran aikaisin, että kaikille jää varmasti tarpeeksi aikaa reagoida niihin. Nykyisin niin moni lähtee syksyllä reissaamaan tai on muuten kiireinen, joten mielestäni 4-5kk etuajassa oleminen ei ole liioittelua.