Lihominen, laihtuminen, turpoaminen ja muut kehon muutokset häiden kynnyksellä

Pohjustukseksi: olen aina ollut sitä ihmistyyppiä, jonka elopaino pysyy suhteellisen tasaisena. Mitä nyt on noussut hitaan tasaisesti. Tästä syystä uskalsin ostaa hääpukuni jo reilua vuotta ennen häitä. Oletuksena on ollut myös pieni kuntokuuri häiden kynnyksellä, jolloin olisi tarkoitus poistaa kropasta ylimääräinen neste ja hieman kiinteytyä. Puvun kanssa ei ole tullut ongelmia, se mahtuu aivan hyvin päälle. Ongelman tuottivat kengät.

Ostin unelmieni kengät talvella, ja sisäänajoin ja pyrin venyttämään niitä hieman. Koko oli nafti, mutta jalkaani sopiva. Koitti kevät, eikä edes ollut vielä lämmin, kun huomasin jalkojeni olevan päivittäin aivan turvoksissa, aamusta iltaan. Luulin tämän johtuvan uudesta työstä, jossa kävelyä ja jalkojen päällä oloa tuli todella paljon. Mutta niinhän siinä kävi, että turvotusta on jatkunut tänne asti. Syynä voi tietysti olla joku väliaikainenkin kropallinen häiriö, mutta kun häihin on enää reilu 2kk aikaa, niin en ota riskiä jalkaani mahtumattomista kengistä. Niinhän siinä sitten kävi, että uutta kenkäkierrosta alle. Ärsytti jo etukäteen tuohon hommaan rupeaminen: viimeksihän tutkin iltakausia kenkäkauppojen tarjontaa ja kävin eri liikkeissä sovittelemassa, ennen sen oikean popoparin löytymistä. Lisäksi tuskaa aiheuttavat nyt ylimääräiset kengät, joille ei tunnu löytyvän ottajaa.

Ihmettelin suuresti, kun jo Zalandon sivuilla oli useampikin kenkäpari, jotka olisin hyvinkin huolinut häihini tanssimaan! Tarjonta tuntuu olevan nyt huomattavasti parempaa kuin mitä se oli vielä talvella, ainakin mitä tulee hakemieni värien ja kengän korkeuden suhteen. Lopulta napsin ostoskoriin RUUSUKULTAISET (<3), 8cm korolla varustetut melko simppelit tekonahkakengät. Vaikka alunperin ideana oli nimenomaan jotkut överit ja kreisit kengät, niin yllätyin päädyttyäni lopulta näinkin traditionaalisen näköisiin monoihin. Väri tosin on niin tätä aikaa, että nämä ovat melkolailla jopa trendikkäät kengät.

Jännitin paketin saapumista, ja onneksi meillä oli vieraita kun sovitin kenkiä jalkaani ensimmäistä kertaa. Olisin muuten varmaan hihkunut onnesta. Onpa hyvän oloiset kengät! Nämä ovat sen verran muuttuvat kokonsa puolesta jalkapöydän päällä kulkevan remmin ansiosta, että koko säilyy taatusti oikeana vielä ainakin sen reilun 2kk. En ole mikään korkeiden korkojen ystävä, ja näiden 8cm menee ihan omilla äärirajoillani mukavan kävelemisen suhteen. Korkeus on kuitenkin vielä hyvä mekkoni kanssa, ja toki pituus samalla hoikentaa olemustani. Olen joka tapauksessa vaihtamassa kakkoskenkiin illan biletyksen ajaksi, joten nämä menevät juhlallisuuksien läpi oikein mainiosti. Lisäksi olen erityisen tyytyväinen väristä, sillä en oikein ole saanut ruusukultaa tungettua hääkoristeisiimme. Alkuperäisenä tarkoituksena oli siis kuljettaa ruusukultaa teemavärinä oman vihkisormukseni takia, mutta nyt kyseisen värin rinnalle on hipsinyt niin kultaa kuin ripaus kupariakin. Noh, nytpä se ruusukulta nostaa jälleen hieman päätään.

Olen kyllä kenkiini erittäin tyytyväinen! Nähtäväksi jää, raaskinko pitää näitä häiden jälkeen lainkaan, vai nousevatko nämä johonkin hyllylle koristeeksi. Sisäänajovaihehan tästä alkaa jo toiseen otteeseen, mutta toivottavasti tämä on nyt viimeinen...

Hääryhmissä pyöriessä ja naimisiin menneiden ihmisten kanssa jutellessa keholliset muutokset tuntuvat olevan aika yleinen syy joutua hankkimaan hääkamppeita, etenkin mekkoa, uudelleen. Nykyiset melko vartaloa nuolevat mekot ovat takuulla tässä suhteessa hankalampia kuin vaikkapa kasarin kunnon kermakakkuviritelmät. Etenkin merenneitomalli on kyllä melkoisen kinkkinen erilaisten vartalon muhkuroiden ja muiden suhteen, se ei anna hirveästi anteeksi kehon epätäydellisyyksiä. Toisaalta onneksi nykyisin ei ole synti kierrättää hääpukua (tai muitakaan tamineita) useissa häissä tai ostaa toisen vanhaa, se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämä toki mahdollistaa myös itselle sittenkin sopimattomien tavaroiden kierron, ettei niiden tarvitse jäädä kaappeihin lojumaan. Taloudellisena morsiamena haluan ehdottomasti kaiken itselle tarpeettoman häiden jälkeen mahdollisimman pian eteenpäin, ihan jo siitäkin syystä, että muoti ja tyyli muuttuvat häissäkin jatkuvasti. Onko esimerkiksi ruusukultaisilla koristeilla kysyntää enää parin vuoden päästä?

Tajusin muuten tänään kenkiä ja hääpukua mallatessa miten tyytyväinen olen, kun häämme eivät ole näillä helteillä! Mekkoni on suhteellisen paksua materiaalia, ja oikein tunnen puku päällä kesähäihin tulevanakin viikonloppuna astelevien miesten tuskanhien tänne asti. Helle asettaa raaminsa myös ruokien ja vaikkapa karkkibuffetin suklaiden säilyvyydelle aivan eri tavalla kuin viileä syyssää. Kyllä syyshäät vaan sopivat meille erittäin hyvin.

Tiekyltit ja DIY-kehys lapsuuskuville

Vietin tänään päivää askarrellen hääjuttuja. Siinä missä muiden häihin olen osallistunut helkkarimoisella yksityiskohtien pilkulleen suunnittelulla, niin omissani näköjään menen vähän minne fiilis kulloinkin johdattelee. Toisaalta olen ehdottomasti sitä mieltä, että hetkellinen inspiraatio toimii näissä luovissa jutuissa kaikesta parhaiten, ja lopputulos on yleensä parempi kuin tarkkojen raamien mukaan mentäessä. Go with the flow on luovuuden kanssa siitä hyvä asenne, että omia alkuperäisiä ideoitaan voi aina lennossa parannella, jolloin lopputulos paranee väkisin. Tietysti tämä toimii vain niissä olosuhteissa, kun askarteluun ei ole varattava juuri tiettyä määrää kutakin materiaalia, vaan voi hyödyntää laajempaa arsenaalia.

Tarkoista raameista puheenollen. Halusin häihimme esille sekä minun että mieheni lapsuuskuvia, ja niihin piti tietenkin saada jonkinlainen esillepano. Koska saatavillani on vanhaa lautaa, niin kehyksen tekeminen itse muodostui helpoimmaksi vaihtoehdoksi. Valitsin tarkoituksella kulunutta punaiseksi maalattua lautaa, jotta lopputulos erottuisi puunvärisellä juhlapaikalla muusta tilasta. Hioin laudat kevyesti ja sahasin ne, ja tuleva puolisoni naulasi ne taustapuolelta yhteen. Eipä askartelu juuri tämän helpommaksi mene. Pyörittelin päässä vaikka millaisia visioita kehysten koristeluun, mutta loppujen lopuksi alkuperäisten ideoiden sommittelu puulle ei näyttänyt yhtä hyvältä kuin päässäni. Päädyin lopulta kuumaliimaamaan kehyksiin vaahteraköynnöksen lisäksi tekoruusua ja männynkäpyjä. Sain myös elämäni ensimmäisen oikeasti kivuliaan kuumaliimapalovamman kahteen sormeeni, vaikka käytän kuumaliimaa arjessani yhtenään. Mutta tässä se nähdään, heti kun itselle tekee...Kehyksestä tuli oikeastaan parempi kuin ajattelin, ja se sopii häidemme visuaaliseen ilmeeseen kuin nakutettu. Vaikkakin alunperin olin sitä mieltä, että ei missään nimessä tekokukkia mihinkään :D Kehykseen kiinnitetään vielä pellavanarua, johon kuvat ripustetaan pyykkipojilla. Sijoituspaikaksi häämestoilla päätynee jälkiruokapöytä, sillä muita järkeviä paikkoja näin isolle koristeelle en ainakaan käynnillämme keksinyt.

Toinen mistä en tehnyt kovin tarkkoja suunnitelmia etukäteen olivat tiekyltit. Opasteet ovat kuitenkin sananmukaisesti ohimenevä koriste, jota ei katsota sen pidempään. Riittää, että on jotain kertomassa oikean suunnan, ja että se jokin on tarpeeksi selkeä. Sahasin asuintalostamme puretusta, harmahtavan siniseksi maalatusta laudasta sopivat pätkät, maalasin jollain jämämaalilla nimikirjaimemme ja kuumaliimasin kankaiset vaahteranlehdet. Meidän näköistämme, helppoa ja häiden teemaa esille tuovaa. Kirjaimet olisivat toki voineet olla ohuemmatkin, mutta näkyvätpähän nyt ainakin, vaikka hääpäivä olisi sumuinen.

Näistä puuttuu tietysti vielä "jalat", mutta ne nyt iskee äkkiä jostain rimasta. Olisi hirveä hinku askarrella häihin vielä vaikka mitä! Tässä vaiheessa ei vaan oikein ole enää mitään, mitä pystyisin tekemään: jäljelläolevat askartelut liittyvät eläviin kasveihin, joten ne jäävät viimetippaan. Myös ohjelmalippuset pöytiin odottavat tulostusta vielä jonkun aikaa, kunnes ohjelma lyödään lopullisesti lukkoon.

Palaverissa hääpaikalla

Yhteydenpitomme hääpaikkaan on sujunut nyt neljässä eri erässä: ensin varauksen teko melkein kahta vuotta ennen juhlia sekä alustava menuusta ja muusta sopiminen, sitten vuoden kuluttua siitä hääpäivän siirtäminen viikolla. Kolmas kerta kului sopiessa kesälomareissumme nopean palaverin aikataulut, ja neljäs kerta oli eilen pidetty palaveri juhlatilassa paikanpäällä. Edellisen kerran kävimme siellä siis kaksi vuotta sitten, tietämättä että päädymme menemään siellä naimisiin joskus. Vaikka muistimme edelleen tosi hyvin kaiken mitä siellä oli, niin olimme silti kyllä mykistyneitä siitä, miten mahtava tuo mesta oikeasti on.

"Vihki"kappelimme

Palaverissa kävimme lyhyesti läpi vielä puuttuvia asioita. Mailitse olimme siis käsitelleet pääruuan, joten nyt mietimme kahvitusta sekä yöpalaa (joka tulee osalti illallisen tähteistä, osalti meidän tekeleistämme). Lisäksi sovimme hääpaikalla yöpyvien aamusaunasta, pöytien paikoista sekä baarin toiminnasta. Meillä alkoholitarjoilu tulee hoitumaan niin, että käytössä on vieraille puoliksi open bar: tarjoamme ns. hanajuomat eli oluen, lonkeron ja siiderin, ja muut juomat vieraat saavat halutessaan ostaa paikan päältä. Tiedän, että joukossa on viinin ja erikoisoluen juojia, mutta näiden juomien sisällyttäminen tarjottaviin olisi nostanut juomabudjettiamme ihan liikaa. Toisaalta kaikki näistä halukkaista voivat pihille päälle sattuessaan juoda kyllä myös niitä ilmaisia juomia, mutta kaikilla lienee varaa ostaakin haluamansa erikoisemmat litkut. Lisäksi sovimme baarimikon poistuvan iltayhdeksältä, jotta saamme olla vain omalla porukalla. Tämän jälkeen kulutetut juomat laskutetaan meiltä sen mukaan, paljonko niitä on kulunut. Mielestämme tämä on hyvä systeemi, sillä en halua vieraita ihmisiä norkoilemaan paikalla enää myöhäisillasta, kun varsinaiset bileet ovat alkaneet.

Palaveri sujui tosi sutjakasti läpi, sillä olin kerännyt tärkeät kysymykset listaksi. Netistä ja Facebookin hääryhmistä löytää hyviä listoja, joiden kanssa kannattaa marssia keskustelemaan hääpaikalle. Kannattaa ottaa mitta mukaan mikäli tarvitsee tietoa pöytäkoristeiden sijoittelusta. Me emme kokeneet tälle tarvetta, sillä meille ei tule mitään kaitaliinoja, ja koristeisiin otan muutenkin ylimääräistä luonnonmateriaalia varuiksi. Itse otin myös reilusti kuvia muistin tueksi, vaikka paikasta löytyykin kuvia netistä. Huomasin tarvitsevani mm. yhden kranssin, jota en aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Eli kannattaa tutkailla hääpaikkaa ihan ajan kanssa ja miettiä siellä hääpäivän kulkua. Päätimme myös jättää omalta osaltamme vessakorit ottamatta niiden turhuuden takia: aika harvoissa häissä niitä loppupeleissä kukaan edes käyttää, muuten kuin piilopullojen osalta. Mikäli aikoo ottaa hääkuvat lähellä tuota juhlapaikkaa, niin suosittelen myös katsastamaan muutaman sopivan lokaation jo ennalta. Ettei sitten tule kiire kuvien kanssa. Samaan tapaan tiekylttien määrää on hyvä laskea juhlapaikalle saavuttaessa ja pohtia, monestako eri suunnasta vieraat sitä lähestyvät. Nykyään kyltit ovat varmaan navigaattorien myötä tosin jo vähän turhia, mutta onhan se kiva huomioida vieraiden paikanpäälle löytäminen simppelein kyltein. Meille olennaista oli myös katsastaa pistorasioiden sijainnit musiikkivehkeiden sekä irtovalaistuksen takia.

Olo on tosi tyytyväinen nyt kun kaikki pienetkin yksityiskohdat alkavat olla vähitellen selvillä. Toisaalta, eihän tässä ole enää välissä kokonaisista kuukausista kuin elokuu, ja sitten onkin jo meidän hääkuukautemme!