Hääkengät (vihdoin!)

Yhdeksi kinkkisimmistä tehtävistä häiden suunnittelussa on osoittautunut kenkien hankinta. Kuvittelin, että senkun avaan jonkun nettikaupan ja klikkailen sieltä kengät ostoskoriin. Kuinka väärässä olinkaan. Hääkenkäprojektissa on otettava huomioon todella paljon enemmän seikkoja, kuin vaikkapa ihan normaaleja juhlakenkiä hankittaessa. Kuvituskuvina postauksessa on joitain Pinterestistä keräämiäni hääkenkiä, jotka miellyttävät silmääni.

Oma häämekkoni antaa mahdollisuuden noin 6-7cm korkeisiin korkoihin, mikä on erittäin hyvä määrä sekä oman pituuteni lisäämiseen että toisaalta vielä suhteellisen mukavan kävelyn mahdollistamiseen. Jo tässä kohtaa rajautuvat valtaosa kivoista kengistä pois: halusin kengät, jotka eivät ole mitkään satiiniset perinteiset hääkengät. Tahdon käyttää kenkiäni vielä jatkossakin, ja olen suhteellisen villi pukeutuja juuri kenkien saralla. Koska häät ovat syyshäät, niin kenkien tulisi myös olla avokkaat. Lisäksi juhlapaikan lattia vaatii koroilta tukevuutta, eli joko paksu korko tai kiilapohja. Näillä spekseillä valtaosa silmiäni miellyttävistä kengistä oli huomattavasti korkeammalla korolla varustettuja. Eräästä kivijalkaliikkeestä löytämäni upeat kultaglitteriset kengät jäivät kaivelemaan mieltäni pitkäksi aikaa. Alunperin mietin hankkivani vain jotkut syksyisen väriset kengät, mutta nuo ihastuskenkäni saivat minut lopulta kaipaamaan juuri kultaista glitteriä. Etsin netistä jopa tutoriaaleja omien korkokenkien glitteröintiin, ja olisinkin kokeillut ohjetta, mikäli en olisikaan löytänyt mieleisiä kenkiä. Vaikka häämme ovatkin teemaltaan luonnonläheiset ja värit ovat luonnon värejä, niin mielestäni juuri kengät melko vähän näkyvänä elementtinä voivat todella hyvin olla sellainen kaavasta poikkeava yllätysmomentti.

Kulta on jotenkin salakavalasti hiipinyt häidemme värimaailmaan. Niin siinä ajan kanssa saattaa käydä...Noh, koska mitkään perinteiset nettikaupat eivät tuottaneet tulosta hääkenkien suhteen, niin suuntasin kulkuni tottuneena kiinakauppojen käyttäjänä maailman toiselle puolelle. Olin kuullut hyviä kokemuksia Jj's Housesta, joka on hää-ja juhlavaatteisiin erikoistunut verkkokauppa. Tuntuu, että varmaan joka toinen morsian tilaa sieltä nykyisin jotain. Ihastelin heidän edullisen tuntuista kenkävalikoimaansa, ja nopeasti löysinkin sieltä aivan samanlaiset kengät, mihin olin aiemmin ihastunut. Korkoa vaan oli selkeästi vähemmän, eli juuri kaipaamani määrä! Klikkailin kengät ostoskoriin, ja jäin odottelemaan melkein kuukaudeksi paketin saapumista.

Harvemmin sitä tulee jännitettyä verkkokaupan paketin avaamista näin paljon. Paketissa oli kuitenkin juuri sitä, mitä pitikin. Juuri ne kengät mitä halusin, ja juuri kuvan mukaisena sekä annetuissa mitoissa. En voisi olla hääkenkiini yhtään tyytyväisempi, sain kaiken mitä halusin ilman kompromisseja. Kenkien kävelymukavuudesta en osaa sanoa mitään, mutta täytyy alkaa sisäänajamaan niitä jossain vaiheessa. Onneksi häihin on kuitenkin tulossa myös kakkoskengät, joten pystyn takuulla liikkumaan kaksissa kengissä päivän. Alla vielä kuva kakkoskengistä, mikäli en ole niitä vielä muistanut blogin puolella esitellä. Ne kustansivat Bremenissä Primarkilla muistaakseni kuusi euroa, kun taas hääkengät olivat posteineen noin 35e. Kyllä sitä vaan voi halvalla päästä. Nyt on taas yksi häätaakka pois harteilta, enää odottelen huntuni tuloa! Myös projekti vihkisormus on viimeinkin vireillä, siitä lisää omassa postauksessaan ihan lähiaikoina.

Kakkoskengät ovatkin sitten sitä ruusukultaa, mitä myös sormukseni tulevat olemaan.

Häämatkan varaus

Pohjustuksena: olen siis reissannut melko paljon, ja toisinaan katselen ihan huviksenikin matkoja. Minulla on krooninen matkakuume. Lisäksi olen matkailijana hyvin hintatietoinen eli tiedän, mitä mikäkin maksaa ja mitä mistäkin kannattaa maksaa. Näistä syistä lienee aika itsestäänselvää, etten vain marssinut tyyliin Aurinkomatkojen toimistoon (onko niitä enää edes?) ja pyytänyt etsimään jotain häämatkojen standardipakettia. Ehei. Luotin tietysti omiin kykyihini nuuskia sopiva matka, kun sellainen kohdalle osuisi.

Kuvituskuvina biitsikuvia vanhoilta reissuiltani.

 Olen tutkinut parin kuukauden ajan erilaisia vaihtoehtoja reissullemme. Sain mieheltäni melko vapaat kädet matkan varaamiseen pariskuntamme reissaajapuoliskona. Selvää oli, että jotain spesiaalia oli saatava. Lopulta päädyin siihen, että olisi kivointa lähteä joko kaukomatkalle, tai johonkin perus Turkkia vähän enemmän luksuspaikkaan ihan Välimeren kohteissa. Luksuksesta mieleeni oli pesiytynyt ajatus swim up -hotellihuoneesta eli huoneesta, josta oli suora käynti uima-altaalle. Tämä kuulosti tosi ihanalta, heti aamusta pulahtamaan viileään veteen. Huoneet vaikuttivat kuitenkin mielestäni suhteettoman kalliilta, joten jäin vielä miettimään. Lisähankaluutta varaamiselle toi se fakta, että lähtisimme matkalle mieluiten heti häiden jälkeen, joko seuraavana tai sen seuraavana päivänä. Tämä siitä syystä, ettemme ajelisi "turhaan" kuutta tuntia kotiin, ja palaisi taas eteläiseen Suomeen matkaa varten.

Liekö sitten Black Fridayn tuuria vai mitä, mutta bongasin Facebookia selatessani Top10-matkatarjousten paketin Kreikan Eviaan. Emme ole kumpikaan käyneet Kreikassa, ja se oli ollut yksi kiinnostavista kohteista ideatasolla. Klikkasin tarjouksen auki ja varmistin ensin, että sopiva päivä lähdölle löytyisi (trust me, ei ihan niin helppoa kuin luulisi..). Löytyi, jes! Kyseiseen pakettiin kuuluivat lennot Helsingistä Ateenaan, vuokra-auto koko viikoksi, merenrantahotelli ja huoneesta merinäköala, aamupala, tervetuliaisjuomat sekä aurinkotuolit hotellin yksityisellä rannalla. Kaikki tämä hintaan 453 euroa per henkilö, eli erittäin hyvältä vaikuttava hinta-laatusuhde. Klik ja ostoskoriin vaan. En ole koskaan ollut aivan rantahotellissa, joten tämä vaikuttaa kyllä erittäinkin paljon siltä luksukselta, jota kaipasin. Hotellin lähellä pitäisi ilmeisesti sijaita myös kuumia lähteitä, joten vihdoin pääsen lillumaan sellaiseenkin!

Helpottaa kyllä oikeasti, kun saa näitä isoja hääjärjestelyitä pois alta. Viime aikoina olen lisäksi tilaillut mm. hääkengät sekä kaikenlaista pikkusälää. Miehen ja bestmanien solmiot ovat myös poissa päiväjärjestyksestä. Palailen näihin lukuisiin häiden kiinatilauksiin vielä erillisessä postauksessaan toteennäyttämään, miten helppoa ja halpaa häiden järjestäminen on kotisohvaltakin käsin.

Alkupalaveri hääseurueen voimin

Kaasoni toivoi, että kävisimme läpi häidemme peruspiirteitä jo näin hyvissä ajoin. Mikäs sen parempi tekosyy kutsua koko hääseurue viettämään mökki-iltaa! Kutsuimme paikalle siis kaason, kaason poikaystävän joka myös siis kuvaa häämme, bestmanin tyttöystävineen sekä minut meikkaavan siskoni poikaystävineen. Tuli periaatteessa tehtyä samalla monta kärpästä yhdellä iskulla, sillä meidän oli jo pitkään tehnyt mieli mökkeillä jollain porukalla. Lisäksi emme olleet koskaan tavanneet bestmanin tyttöystävää, joten oli kiva tutustua jo etukäteen häneenkin kun hän kerran häihimmekin on tulossa. Toisaalta porukka ei tuntenut toisiaan ennalta kuin osin, joten häiden sujuvuuden kannalta on luontevaa tutustuttaa kaikki vastuuhenkilöt toisiinsa ennen tositoimia.

Tässä vaiheessa ideana ei siis todellakaan ollut vetää mitänä hirveitä fläppitaulusessioita, vaan lähinnä rupatella porukalla. Ilta kuluikin valtaosin ihan muiden aiheiden kuin häiden jauhamiseen. Porukka kyseli ja me vastailimme häiden teemaan, majoittumiseen ja aikatauluun liittyvistä seikoista. Mietimme myös yhdessä ohjelmaa ja esitimme toiveitamme meille ennalta salaisiksi jäävien ohjelmien puolesta. Lähinnä siis suuntaviivoja tyyliin että ei mitään typerää pikkutuhmuuksia, ei "kuka määrää kaapin paikan" -henkistä sukupuoliroolittelua, ja että morsian tai sulhanen eivät kumpikaan halua missään nimessä joutua laulamaan :D Mielestäni on kiva antaa jotain pientä osviittaa omista toiveista, jottei sitten ärsytä joutua tekemään omissa häissä jotain omasta mielestä aivan typerää. Luulen kumminkin vastuuhenkilöidemme tuntevan meidät tarpeeksi hyvin, ettei tämmöistä käy. Toisaalta liika nipottaminen taas olisi aivan sama kuin kaiken ohjelman järjestäminen itse. Sekään ei siis ole kiva vaihtoehto.

Luonnollisesti meidän on vielä ennen häitä palaveroitava ihan kunnolla, sillä nyt esimerkiksi tarkkoja aikatauluja ei tietenkään ole lyöty lukkoon. Kunhan hääsuunnittelut on tehty, vihkijä varattu jne, niin voimme jo antaa kaikille häiden vastuullisille omat roolit ja tehtävät. Kaikki vaikuttivat kuitenkin hyvin halukkailta osallistumaan järjestelyihin ja vastuun ottamiseen, ja bestmanikin ilmoitti jo toivovansa voivan pitää puheen. Tästä raameiksi sovittiin vain, että kunhan puhe ei ole liian pitkä (bestman on siis tosi puhelias ja jutut venyvät usein pituudeltaan, josta hän itsekin vitsailee), ja että meidän Tinder-historiamme saa kyllä puheessa mainita. Oli hauskaa, että bestman erikseen kysyi, onko meistä Tinderissä tapaaminen jotenkin hyssyteltävä puheenaihe häiden osalta. Myös hän itse tyttöystävineen on tavannut siellä. Minusta Tinder kuuluu nykymaailman seurustelukulttuuriin niin voimakkaasti, että siellä tapaaminen on täysin luonnollinen ja normaali keino tavata toisia ihmisiä. Kai se on paljon parempi etsiä sopivia kumppaneita rauhassa pohdiskellen kotisohvalla, eikä lähteä joka viikonloppu baariin örveltämään ja sönkkäämään vieraille ihmisille. Olen itse jopa hieman ylpeä, että meidän tutustumisemme Tinderin kautta oli jotenkin niin helppoa ja luontevaa, etenkin kahdelle hiljaiselle ihmiselle. Emme varmasti olisi koskaan tavanneet tosielämässä, emmekä uskaltaneet mennä jututtamaan toisiamme.

Kodalla grillaaminen kuului mökki-illan ohjelmistoon. Kuvaajana siskoni Venla Kekäläinen.

Eräs hääseurueen muiden jäsenten yhteen ääneen toivoma asia oli livemusiikki, ja trubaduuri koettiin kivoimmaksi vaihtoehdoksi. Olen itse hieman kahden vaiheilla tästä, koska vain kelvollinen trubaduuri ei tuo mielestäni juhliin yhtään lisäarvoa. Vain todella hyvä ja juhliemme luonteeseen sopiva muusikko kelpaa. Lisäksi haluaisin itse olla vaikuttamassa biisilistaan, koska omaan fiilikseeni musiikilla on älyttömän iso merkitys. Luonnollisesti häissä en sitten halua kiukustua siitä, että joudun kuuntelemaan jotain omaan makuuni sopimatonta musiikkia - mitä muuten tosi iso osa esimerkiksi keskiverto hääbändien biisilistoista sisältää. Toisaalta musiikista en ole valmis kovin paljoa maksamaan, koska häissä riittää maksettavaa ihan riittävästi muutenkin. Poikaystäväni kysyy nyt ainakin erään tuttunsa kiinnostusta tällaiseen keikkaan, minunkin pitänee tutustua hänen livevideoihinsa lähiaikoina.

Olimme kaikki tyytyväisiä mökkeilyyn, ja koko porukka tuli hienosti juttuun keskenään. Uskon, että tällä poppoolla häiden järjestäminen tulee sujumaan vaivattomasti ja vailla turhaa kiukuttelua. Nyt kun vielä itse oppisin jakamaan vastuuta, enkä haalisi joka ikistä pikkuhommaa omalle kontolleni!

Kakkosmekko, varamekko, vaimomekko, häämatkamekko

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Hihittelin aikani tutustuttuani termiin vaimomekko, koska onhan se hilpeää, että vaimona pitäisi pukeutua johonkin tiettyyn vaatekappaleeseen. Menee vähän samaan sarjaan kuin että häiden jälkeen moni pätkäisee tukkansa lyhyeksi ja antaa itsensä rupsahtaa. Koska mikäs siinä, kun on jo "päästy naimisiin", niin kai sitä saa sitten lihoa ja muuta, kun mies on jo napattu (huomaa tässä kohtaa lukea kirjoitustani huumorilasit päässä, toki tiedostan että yleisimmässä naimisiinmenoiässä kroppa ei toimi enää samalla tavalla kuin nuorempana, lihominen on siis aineenvaihdunnan luonnollisen hidastumisen yhteydessä todennäköisempää. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että itseään täytyisi puunata miehiä varten).

Palatakseni asiaan, en itse tykkää yhtään esimerkiksi amerikkalaisista hääohjelmista tutusta asunvaihtokulttuurista kesken hääjuhlien. Miksi hankkia upea mekko, jos sen aikoo vaihtaa kesken juhlien? Jossain vaiheessa tajusin kuitenkin, että sekä minun että mieheni tuurit ovat lähinnä surkuhupaisan surkeita - jos jokin voi mennä pieleen, niin se varmasti menee. Me olemme juuri niitä ihmisiä, jotka jättävät aurinkolasit kotiin ja ottavat sateenvarjon mukaan, että tulisi aurinkoinen keli (ja useimmiten tulee). Tästä syystä ajatus varamekosta alkoi itää päässäni. Jos minulla on olemassa kakkosmekko, niin hyvin todennäköisesti en onnistu suttaamaan hääpukuani, saati tuntemaan oloani epämukavaksi se päällä loppuillasta! Olen jo vuosia etsinyt muutenkin kivaa täysvalkoista mekkoa, jota voisi pitää sekä arkena että juhlissa. Yhden onnistuin varmaan viisi vuotta sitten ostamaan, mutta myin sen lopulta pois, koska se ei oikein imarrellut kroppaani. Lisäksi tilasin jokunen aika sitten H&M:ltä kuvissa erikoiselta ja kauniilta näyttävän mekon, joka ei lopulta näyttänyt päälläni laisinkaan niin hyvältä, kuin kuvittelin sovituskopissa. Sähköpostissani komeili nyt kuitenkin Zalandon 10 euron arvoinen lahjakortti, ja viime viikolla tutkiskelin taas heidän mekkotarjontaansa. Tämä on täysin maksamaton mainos, mutta olen muutenkin tykästynyt Zalandon älyttömän isoon tarjontaan, sieltä tilaamiini hyvälaatuisen oloisiin tuotteisiin sekä etenkin ilmaisiin postikuluihin ja nopeaan toimitusaikaan. Kiinakauppojen tottuneelle käyttäjälle alle viikon saapumisaika on erityistä luksusta, kun on tottunut odottamaan paketteja reilun kuukauden. Tutustuin jo häämekkoa etsiessäni Zalandon pitkiin valkoisiin mekkoihin ollen positiivisesti yllättynyt: sieltähän voisi oikeasti saada todella halvalla hyvännäköisen häämekon! Tosin itselleni heidän tarjonnastaan ei löytynyt sopivaa. Noh jälleen takaisin asiaan, eli Zalandoa tutkailin ja tämmöinen Vero Modan Vmthea -nimeä kantava mekko osui silmiini (kuva lainattu Zalandon sivuilta):

Olen nykyisin todella kriittinen vaatteiden suhteen, koska niiden saatavuudesta on tullut jopa liiankin helppoa ja hinnoista erittäin halpoja. Toista se oli ennen vanhaan, kun asuin teininä maalla, ja lähes ainoa tapa saada vaatteita oli suunnata isän kyydillä tutkailemaan Kuopion keskustan rajallista vaatekauppojen tarjontaa. Juhlallisia tilaisuuksia olivat myös matkat sukuloimaan Pohjanmaalle, jossa lähes poikkeuksetta vierailimme myös Keskisellä. Raahaan nykyisin helkkaristi enemmän tavaraa sovituskoppeihin kuin lopulta kiikutan kassalle, ja varmaan joka toinen tilaamani vaatepaketti lähtee maitojunalla takaisin sinne mistä tuli. Tiedän nykyään todella hyvin sen, mikä omalle kropalleni istuu ja mikä ei, sekä mistä oikeasti pidän. En enää hanki ihan kivoja vaatteita, vaan niitä, joiden kohdalla ostamattomuus jäisi harmittamaan. Suhteellisen rintavana varsinkin mekkojen osto on välillä haastavaa, sillä monissa mekoissa näytän joko järkyttävän tyrkyltä, tai sitten ne ovat kuin säkkimäisiä raskausmekkoja. Tästä syystä olen katsellut netissä satoja valkoisia mekkoja löytämättä sitä kivaa, joka olisi sekä kropalleni istuva, hyvän mittainen ja jota voisi käyttää ihan normaalien rintsikoiden kanssa (tämä on nykyään yllättävän vaikeaa). Tämän mekon kohdalla se oli sitten vain nopea klik, ja tuote kotiin. Maksoin tuotteesta lahjakortin jälkeen hieman alle 14 euroa, mikä oli todellinen sopuhinta. Olin valmistautunut maksamaan varamekostani noin kolmisenkymmentä euroa, eli jälleen budjetin alarajoilla mentiin. Etenkin Vero Modan mekosta olisin maksanut jopa yli kolmekymppiä, koska tykkään heidän tuotteistaan sekä niiden istuvuudesta erityisesti.

Mekko saapui Matkahuoltoon tätä aamuna, ja lähdin tietysti melkein samantien hakemaan sitä. Tässä lopputulema (pahoittelen pikselimössökuvia, tähän vuodenaikaan on pimeässä kämpässämme mahdoton ottaa hyviä kuvia puhelimella):

Jee! Tykkään mekosta erittäin paljon. Mielestäni se pukee minua, on mukava päällä ja sopii vielä reippaan syömisenkin jälkeen päälleni kiristämättä mistään. Väriksi valitsin bright whiten vaikka saatavilla oli myös snow white, en kyllä tiedä mitä eroa niillä oli. Kuvissa ei ainakaan yhtään mitään. Mekko vaatii kyllä ainakin muotoilevat alushousut alleen, mutta siihen nyt olin jo varautunut. Vaikka tämä on nyt periaatteessa epätodennäköisesti päälläni missään vaiheessa häitä, niin aion silti pitää tämän visusti kaapissa vielä häihin asti. Vaikka edelleen kammoan vaimomekon ideaa, niin on silti kiva, että minulla on sitten häämatkalle uusi nätti mekko päälle. Tuntuu, että häitä voi ikään kuin jatkaa pukeutumalla valkoiseen mekkoon vielä häämatkalle. Toisaalta ainakaan tällä hetkellä ei ole tiedossa yksiäkään juhlia ennen häitämme, jossa edes periaatteessa voisin tähän pukeutua. Olen tähän mekkoon erittäin tyytyväinen, kuten kaikkiin muihinkin häälöydöksiini tätä ennen. Lisäksi se on jossain määrin samassa linjassa hääpukuni kanssa, mikä on tietysti plussaa.

Pahoitteluni, jos joku ihastui tähän mekkoon ikihyviksi: se näyttää olevan ainakin tällä hetkellä loppu Zalandolta. Osuin siis luottokortteineni heidän sivuilleen juuri sopivalla hetkellä!

Tasan vuosi häihin!

Onkohan tälle päivälle olemassa joku nimitys, kuten muillekin hääpäiville on paperi- ja hopeahääpäivä jne. En usko, mutta saisi olla :D jotenkin koko oma naimisiinmeno tuntuu paljon konkreettisemmalta, kun päivä mahtuu tulevan yhden vuoden raameihin. Tähän asti päivä on tuntunut "sitten joskus hamassa tulevaisuudessa" - tyyppiseltä ratkaisulta, mutta nyt se on oikeasti tapahtumassa.

Palasin juuri reissulta Bremenistä, ja luonnollisesti katselin reissunpäällä myös hieman hääkamaa ohimennen. Ostoslistalla olivat lähinnä hääkengät, mutta päädyinkin löytämään ns. kakkoskenkäni. Eli ne, jotka laitetaan jalkaan tanssin ajaksi, kun koivet ovat jo väsyneet korkoihin.

Tykkään näistä ruusukultaisista kengistä paljon, sillä juuri vastaavia halusinkin. Näille on runsaasti käyttöä häiden jälkeen ja ne ovat sopivan rennot. Ostin popot Primarkilta, jossa ne kustansivat vain kuusi euroa. Olin ajatellut käyttäväni näihin ei niin tärkeisiin -hääasioihin max joku parikymppiä, joten olen löydökseen tosi tyytyväinen. Alunperin ajattelin ehkä perinteisempiä ballerinoja, mutta on nämä kyllä kivemmat!

Tukkaprojektin päivitys

Nelisen kuukautta ankaraa hiustenkasvatusta on nyt siis takana, ja erilaisia kikkakolmosia on tarttunut matkalle mukaan runsaasti. Uskon vakaasti, että tällä menolla minulla on häihin mennessä upean terve ja pitkä tukka :) Hiushan kasvaa masentavan hitaasti, mutta loppupeleissä esimerkiksi juurikasvu ja kuvat kertovat kyllä ajallisen eron. Tässä vertailun vuoksi pehkoni juuri leikkaamisen jälkeen toukokuussa, ja juuri leikkaamisen jälkeen parin viikon takaa. Vertailua helpottamaan päälläni on molemmilla kerroilla sama paita.

Kuvista ei välttämättä saa hirveästi selvää, mutta todellisuudessa ero on useampien senttien luokkaa. Ensimmäistä kuvaa ottaessa ahdisti lievästi, sillä lettini ei ollut vuosiin ollut niin lyhyt. Toisessa kuvassa sen sijaan tunnen itseni taas pitkien hiusten, eikä "long bobin" omistajaksi. Hius yltää nyt rintoihin asti. Toki eroa korostaa se, että lyhyempänä hiukseni oli taipuisampi, ja nyt pidempänä se jää helpommin tikkusuoraksi.

Mitä sitten olen tehnyt hiusteni kasvattamiseksi näiden kuukausien aikana? Aloitin pian ensimmäisen kuvan ottamisen jälkeen biotiinikuurin, ja söin kolmen kuukauden tehokuurin ihan Ruohonjuuresta saatavia biotiinitabletteja. Moni on raportoinut niiden käytön jälkeistä kynsien vahvistumista sekä pienenpienten vauvahiusten harottamista päälaella, mutta itse en ainakaan vielä huomaa eroa. Toki hiuksenkin kasvu ja tuollaisten lisäravinteiden vaikutusaika ovat sellaisia, että tuloksia lienee turha odottaa ihan heti. Kynteni ovat aina olleet suhteellisen vahvat, mutta ehkä ne ovat lohkeilleet nyt aavistuksen vähemmän kuin ennen (tai sitten kyseessä on ihan vain placebo-vaikutus). Hiusten suhteen odottelen tuloksia vielä. Itselläni hiuksia on ollut määrällisesti aina paljon, joten en usko kovin voimakkaaseen hiusten runsastumiseen. Toki jos vaikutusta tuntuu jossain vaiheessa ilmenevän, niin vetäisen vielä ainakin yhden biotiinikuurin ennen häitä.

Olen alkanut ottaa askelia kohti kemikaalien vähentämistä elämästäni. Vessankaappiini on kuulunut erinäisiä diy-versioita monista kosmetiikan tuotteista jo pitkään, ja esimerkiksi kookosöljystä en enää luovu sen monikäyttöisyyden vuoksi (tuote on muuten myös ihana hiusnaamio, öljyt päähän yöksi ja aamulla pesun jälkeen on niin pehmeä letti). Nyt olen laajentanut suuntausta, ja hoidan nykyään hiuksiani täysin kemikaalittomasti. Tarkoittaen sitä, että en käytä pesuun, hoitoon tai muotoiluun mitään kaupan kemikaaliosaston tuotteita. Hiusteni lässähtäminen ja rasvoittuminen shampoiden, hoitoaineiden sun muiden takia alkoi kyllästyttää, ja tietysti lukuisien epämääräisten aineiden päätyminen omaan elimistöön epäilytti. Kokeilin aluksi pestä hiuksia teepuu-palashampoolla, mutta vielä viikkojenkaan pesun jälkeen hius ei vaan tuntunut tottuvan siihen. Lähmätukkaisena kulkeminen alkoi kyllästyttää, ja viimein löytyi se hoosiannat ilmoille päästävä pelastaja: vanhanajan konsti eli kananmuna! Nyt olen pessyt hiuksiani keltuaisella, johon on sekoitettu vettä. Kuulostaa tosi vaivalloiselta ja epäilyttävältä, mutta päinvastoin: pesu on tosi helppoa ja hiukset tulevat erittäin puhtaiksi ja hoidetun oloiseksi. Hoitoaineena olen päätynyt käyttämään punaviinietikkaa laimennettuna veteen, ja sekin tuntuu toimivan kiitettävästi.

Jännitin ja jännitän edelleen uusien muotoilutuotteiden löytämistä. Hiuslakan tilalle olen keksinyt sokeriveden, joka toimii niinkuin pitääkin. Pesuvälejä pidennän kokeilujen kautta parhaaksi havaitun kuivashampookorvikkeen eli maissitärkkelyksen avulla. Toimii muuten oikeasti paremmin kuin kuivashampoo! Hiuksista tulee tosi puhtaan ja tuuhean tuntuiset, kun ripottelee päänahkaan maissitärkkelystä ja harjaa sitten hiuksen kunnolla. Enää puuttuu joku keksintö siihen, millä saisin ylläpidettyä kiharoita esimerkiksi juhlissa, eli muotovaahdon luonnollisempi versio...

Ennen kuin kukaan alkaa pitää minua ihan viherpiiperönä, niin en todellakaan aio näyttää miltään "likaiselta hipiltä", ainakaan häissäni :D Sinne aion vetäistä kunnon tekoripset, tukkatököttejä ja hiusväriä. Mutta jos normaalissa arjessa kemikaalikuormitusta saisi pienillä teoilla vähennettyä, niin tuloksena on varmasti terveemmältä ja paremmalta näyttävä morsian :) Lisäplussana on, että nyt kosmetiikkaostoksistani säästyy rahaa häihin, mikä on erityisen hyvä juttu.

Häiden budjetointi

Raha on varmasti eräs suurimpia ikuisuuskysymyksiä, mitä häiden järjestämiseen liittyy. Olen Facebookin Häät 2018 -ryhmässä sekä muissa häihin liittyvissä keskusteluissa törmännyt jatkuvasti hyvinkin erilaisiin mielipiteisiin siitä, mitä häät saisivat maksaa, mistä voi/ei voi säästää ja millaisia hääbudjetteja itse kullakin on. Teen tässä kohtaa paljastuksen: me emme ole määritelleen häillemme mitään varsinaista budjettia.

Kuinka tämä on mahdollista? Normaalilla maalaisjärjellä. Olemme arjessamme tottuneet siihen, että rahaa laitetaan asioihin vain sen verran kuin on varaa, ja säästämme siellä, missä säästö ei tunnu. Toisaalta osaamme myös kuluttaa meille tärkeisiin asioihin, eli emme hanki aina halvinta tai käytä loputtomasti aikaa säästääksemme pienen summan. En näe järkevänä vaikkapa juoksennella viidessä eri ruokakaupassa yhdellä reissulla, koska jossain voi on 10snt halvempaa ja toisaalla maito 7snt - aika ja oma jaksaminenkin ovat resursseja, jotka tulee ottaa huomioon. Häihin olemme varautuneet sillä asenteella, että muutama tonni niihin saa yhteensä kaikkineen mennä. Kunkin kuluerän kohdalla joudumme joka tapauksessa pohtimaan, onko tähän ja tähän MITÄÄN JÄRKEÄ käyttää näin paljon rahaa. Esimerkiksi meidän mielestämme yhden hengen ruokkiminen ei saa missään tapauksessa maksaa lähelle sataa euroa, koska ei hienokaan ruoka ole meistä sen arvoista. Muutamalla kympillä per nassu täytyy tulla vatsan täyteen hyvästä ruuasta. Minä olen taloutemme vihkiytynyt (pun intented) kiinakauppojen suurkäyttäjä, joten tilaamme varmasti monia pieniä häihin liittyviä asioita halpakaupoista. Erilaiset koristeet, sukkanauhat, hunnut sun muut saa sieltä huomattavasti halvemmalla, ja äkkiä säästyy satoja euroja. Lisäksi on paljon miellyttävämpää katsella rauhasssa tuotteet omalta kotisohvalta, kuin juosta pitkin kauppoja hikeentymässä.

Kuvituskuvina halpoja diy-koristeideoita, jotka näyttävät kuitenkin arvokkailta

Toisaalta ne asiat, missä henkilökohtasesti en jousta, ovat esimerkiksi häämatka ja sormuksen materiaali. Tahdon lähteä mahdollisimman pian häiden jälkeen vähän normaalia paremmalle reissulle lämpimään, enkä tyytyisi esimerkiksi kotimaan mökkilomaan. Joidenkin tyyliin tämä sopii ja on varmasti paras mahdollinen vaihtoehto, mutta itse en reissusta tingi. Myös sormuksen tulee minusta olla kunnollista ja kestävää, arvokasta materiaalia. Pidän vähän kummallisena hopeasormusten hankintaa, sillä hopea tummuu ajan saatossa. Pyrin kuitenkin siihen, että pidän samaa sormusta sormessa lopun elämääni, ja pehmeän hopean kohdalla tämä voisi olla melko mahdotonta.

Budjetointi tuntuu olevan monelle oikea sydämen asia. Moni haluaa näyttää, että häät on mahdollista juhlia mahdollisimman halvalla, ja korostaa läheisten kanssa olemisen tärkeyttä. Toiset taas ovat haaveilleet häistä jo pienestä lapsesta asti, eivätkä ole valmis minkään sortin kompromisseihin. Olen kohdannut älyttömän tuntuisia ylilyöntejä molemmissa kategorioissa. Tietysti on aivan eri järjestää vaikkapa maistraattihäät ja kahvittelu 10 ihmiselle kuin näyttävät 200 hengen häät, ja lapsiperheellisen opiskelijan budjetti juhlimiselle on aivan erilainen kuin hyvissä viroissa toimivien keski-ikäisten. Loppupeleissä on turhaa ja typerää tehdä oletuksia toisen ihmisen häistä, saati arvoista, tämän häihin käytettävän rahamäärän perusteella. Lainatakseni suosittua Skam-sarjaa, käymme jokainen omaa taisteluamme josta et voi tietää mitään, joten ole kaikille kiltti. Mielestäni käy hyvin ohjenuoraksi aina, kun tekisi mieli arvostella toisen valintoja elämään tai niinkin pieneen asiaan kuin häihin liittyen :)

Koen, että häiden järjestelyn aloittaminen ajoissa on juuri rahallisestikin kaikista järkevintä. Kun aikaa on runsaasti, ehtii ensinnäkin vertailla rauhassa eri palveluntarjoajien hintoja. Olin aikaisemmin hyvin skeptinen kaikenmaailman hääsivustojen suhteen, mutta toisaalta niistä saa näemmä tosi hyviä vinkkejä eri budjeteille sopivista vaihtoehtoista. Toisaalta ajoissa oleva voi aloittaa häihin liittyvät hankinnat jo aikaisin, jolloin rahaa ei välttämättä tunnu menevän niin runsaasti. Kertarykäisyllä maksettu hääpaikka, ruuat, puvut ja sormukset bändeineen, kuvaajineen, meikkaajinen ja muine tilpehööreineen kirpaisee takuulla itse kunkin lompakolla, mutta pidemmälle aikavälille ripoteltuna summa tuntuu inhimillisemmältä. Itse odottelen parhaimmillani vuodenvaihteen jälkeisiä sormusten alennusmyyntejä, jolloin suunnittelen ostavani oman vihkisormukseni. Hankintoja kannattaa täällä kalliissa pohjolassa asustaessa ajoittaa myös ulkomaanreissuille. Menen ensi kuussa siskoni kanssa Bremeniin, josta olisi tarkoitus aloittaa hääkenkien katselu. Reissun aikaan häihimme on enää muuten tasan vuosi aikaa, nopeasti tämä aika on kulunut!

Kutsukorttipohdintaa

Nykyään tuntuu olevan hurjasti yleistymään päin, että häiden kutsukortit teetetään painofirmassa. Moni hääpari käyttää kutsuissa kuvaa itsestään. Ainakin omassa tuttavapiirissäni kutsuissa on näkynyt viime aikoina sekä painatettua kuvallista kutsua, että ihan simppeliä tekstillistä painatettua kutsua. Ilmiön tultua minulle tutuksi olen hieman etsinyt mielipidettäni siihen, ovatko kuvat kutsuissa hyvä vai huono asia, tai lähinnä tykkäänkö niistä itse. Alan olla vähitellen sitä mieltä, että se on kiva juttu. Millä kutsukorteista saisi vielä persoonallisempia kuin omalla valokuvalla? Parhaimmillaan kuvalla voi jo ilmentää häiden vuodenaikaa, tunnelmaa, luonnetta, värejä ja aivan mitä vain haluaa. Monilla voi olla valmiina joku käyttämättä jäänyt ihana kuva itsestä ja tulevasta puolisosta, joten kutsuunhan se on helppo laittaa. Myös kihlakuva on toki luonnollinen osa kutsukorttia (meillä tosin kihlakuvat käytettiin kihlajaisten kiitoskortteina, joten niitä ei enää tässä kohtaa ole järkevä hyödyntää) Painatettu kortti myös vähentää tarvetta askarteluun, ja pienen tutkimuksen perusteella painokortti voi tulla jopa halvemmaksi kuin itsetehty. Toki nämä kaksi ideaa voi yhdistää, ja askarrella itse kortin teetetystä valokuvasta. Toisaalta tykkään myös siitä aspektista, että kuvallinen kortti jää varmasti mummoille ja muille varmasti paljon helpommin säilöön kuin "vain joku" kortti.

Olen jo aikaisemmin kerännyt Pinterestin hääkansioni näyteen askarteluideoita, ja jopa ostanutkin vannoutuneena korttientekijänä potentiaalisia materiaaleja kotitekoisiin kortteihin. Jotenkin tuntuu, että kutsuihin pitäisi itse askarrellen käyttää hirveästi vaivaa, jotta niistä saisi oikeasti kivat ja erottuvat. Ei sillä, että ihan perinteiset askarrellut kortit olisivat jotenkin huonompia, mutta haluaisin vain saada spesiaalikivat kutsut. Jokunen aika sitten rupesin kuitenkin miettimään, että mitä jos sittenkin. En ole ollut ihan vakuuttunut siitä, millaisen tahtoisin askarrelluista kutsuista. Joka tapauksessa ne tulisivat vaatimaan paljon matskuja ja työtä. Toisaalta minusta ja tulevasta miehestäni on olemassa liian vähän kivoja kuvia, joten olisi kiva ottaa uusia. Koska syksy on lempivuodenaikani, syyskuvia olisi aina kiva olla olemassa.

No viikonloppuna menimme sukuloimaan, jonne myös kihlakuvaajamme/pikkusiskoni tuli. Pyysin häntä ottamaan kameransa mukaan, jotta voisimme kokeilla räpsiä joitain kuvia. Heti mummolaan tullessani näin sen edessä upean auringonkukkapellon. Siis mitä ihmettä, ihan kuin tilauksesta! Vettä tihkutti ja poikaystävää ei huvittanut sitten lainkaan mennä kameran eteen, mutta vaadin silti lyhyttä kuvausta. Lopputuloksena on melko tympääntyneitä ilmeitä, mutta muokkauksen jälkeen uskon meidän saavan yhden kivan kuvan aikaiseksi. Painokorttien vaihtoehdot ovat lukuisia, mutta uskon, että kuvan valmistuttua on sen muokkaus kortiksi tosi helppoa. Vaikka tykkään tehdä kaikkea ja etenkin kortteja itse, niin tilatuilla korteilla on kumminkin semmoinen tietty virallinen ja arvokas fiilis. Kunhan kutsut ovat pidemmällä, niin esittelen ne blogissa. Valitettavasti emme pääse teettämään kortteja ennen vihkijän hankintaa, ja vihkijän pääsystä saamme tietää vasta kevättalvella...

Moni parihan lähettää nykyisin myös save the date -kortit, mikä on kyllä ihan hauska tapa. Toisaalta omat häämme ovat sen verran pienet, että en näe tarvetta "ylimääräisten" korttien lähettämiselle. Olemme jo tässä vaiheessa ilmoittaneet lähimmille ihmisille häiden päivämäärän, jotta he varmasti eivät hanki päällekkäisiä reissuja tms. Lisäksi aiomme postittaa kutsutkin sen verran aikaisin, että kaikille jää varmasti tarpeeksi aikaa reagoida niihin. Nykyisin niin moni lähtee syksyllä reissaamaan tai on muuten kiireinen, joten mielestäni 4-5kk etuajassa oleminen ei ole liioittelua.

Häävieraan roolissa

Kyllä sitä huomaa katselevansa toisten häissä ollessa ihan eri silmällä kaikkia valintoja, kun on omatkin bileet tulossa. Olimme siis tosiaan viikonloppuna poikaystäväni serkun häissä Satakunnassa, perinteisten maalaishäiden kaavalla mentiin eli vihkiminen kirkossa ja sitten työväentalolle juhlimaan. Sää oli harmillisesti todella kylmä ja vettä tihkutti kuuroittain, joten kivannäköinen pihapiiri jäi hyödyntämättä oleskelun suhteen.

Häissä oli teemavärinä vaalea lila, jota oli käytetty kuuliaisesti jokaisessa siihen sopivassa paikassa. Nykyajan perinteistä mukana oli ainakin karkkibuffet, photobooth hassunen hattuine ja laseineen sekä polaroid-kameroineen (kuvat menivät suoraan vieraskirjaan, johon vieraat saivat tarinoida oman kuvansa kohdalle) sekä pieni karkki-ja mietelauselahja jokaiselle vieraalle. Vanhemmista perinteistä mukaan olivat päässeet sulhasenryöstö, kimpunheitto sekä sukkanauhan heitto. Myös parin häävalssi, kakunleikkauksen yhteydessä polkaiseminen sekä vanhanajan tanssimusiikkia soittanut hääbändi löytyivät ohjelmanumeroista. Muuna ohjelmana ja "tykötarpeina" mainittakoot polttarikirja morsiamen polttareista, "nouskaa seisomaan jos olette sulhasen serkkuja" jne -leikki ja "kumpi teistä määrää kaapin paikan/siivoaa useammin/" -leikki (toteutettuna Barbeilla).

Hyvä huomio lapsihäitä järjestäville: häiden karkkibuffet avattiin jo hyvissäajoin, ja lapsille annettiin pussilliset karkkia. Tämä esti varmasti heidän kitinänsä ja vähensi heidän muun viihdyttämisensä tarvetta. Lapsivieraat katosivat kyllä nukkumaan ihan huomaamattani ennen varsinaisen biletyksen alkua, mikä palveli varmasti jokaista vierasta.

Kivana yksityiskohtana teetetyt lautasliinat.

Kaikilla vaikutti olevan näissä häissä kivaa. Huomionarvoisena seikkana omaan häihini poimin ainakin sen, että vieraille pitäisi keksiä odotusajoiksi jotain tekemistä - nyt vieraille tuli hieman liikaa ns. turhaa aikaa, kun odoteltiin ruokaa, ohjelmaa ja milloin mitäkin, eikä sen takia uskallettu poistua juhlatilasta esimerkiksi vessaan tai tupakalle. Vaikkapa taustalla soiva musiikki olisi tehnyt ihmeitä näihin hetkiin, nyt se oli ilmeisesti unohdettu. Kiinnitin huomiota myös kahden kaason työmäärään, he tuntuivat juoksevan koko ajan hoitamassa jotain tärkeää. Onnistuneemmalla delegoinnilla tai järjestelyllä ennen juhlia kaasotkin olisivat saaneet ottaa rennommin, minkä yritän varmasti itse omissa häissä ottaa huomioon. Toivon kaason ja bestmanien olevan lähinnä tärkeänä apuna, ei suinkaan työjuhtina.

Eräänä huomiona haluaisin muistuttaa myös, että tämmöisissä hieman isommissa kuin parinkymmenen hengen häissä kannattaa kiinnittää huomiota vieraiden jonottamiseen. Näissä häissä oli ehkä kahdeksisenkymmentä vierasta, joiden jonottaminen ensin onnittelujonoon, seuraavaksi suolaiselle buffetille ja sitten kakulle otti aikaa runsaasti. Vieraat ohjattiin jonoon pöytäkunnittain, ja omani oli perinteisesti aina se viimeinen pöytä joka pääsi jonoon. Tätä järjestystä voisi vaihtaa välillä ihan tasa-arvon nimissä :) Onneksi jonot etenivät kuitenkin suhteellisen sujuvasti.

Nyt tiedossa ei sitten olekaan yhtään hääjuhlaa ennen omia. Saa nähdä, ehtivätkö jotkut lähipiirissä naimisiin vielä ennen meitä. Olisi kiva päästä häihin vielä ainakin ensi kesänä ennen omia juhlia!

Hääpuku hankittu!

Kuinkas siinä kävikään sitten viimeisimmän postauksen...sain hankittua yllättäen unelmieni häämekon! Joskus näemmä aikaisin liikkeellä olo palkitaan ruhtinaallisesti, niin tälläkin kertaa. Kyttäilin siis Facebookin hääkirpputori-ryhmää sekä tori.fi:iä ahkerasti. Tuntui, että jokainen myyntiin tuleva hyvännäköinen häämekko oli väärää kokoa, todella hinnakas tai hirveän kaukana. Vihdoin tärppäsi: mekko Kuopiossa, myyjän antamat mitat vaikuttivat sopivilta itselleni ja hintapyyntö oli kohtuullinen. Sovin sovituksen jo seuraavalle päivälle eli eiliselle.

En odottanut mitään järkyttäviä tunteenpurkauksia hääpukua sovittaessani, enkä sellaisia saanutkaan. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettenkö olisi ihastunut mekkooni heti. Makutuomarina mukana ollut äitini sen sijaan kävi lähellä vollottamista :D Mekko oli kaikkea sitä, mitä viimeisimmässä mekkopostauksessa toivoin sen olevan. Kaikista huvittavinta on se, että mitoiltaan se oli kuin minulle tehty. Tämä on erikoista siitä, että olen suht kurvikas ja lyhyt tapaus, mutta niin oli edellinenkin mekkoa käyttänyt morsian, jonka mittoihin se oli korjausommeltu. En joudu muokkaamaan mekkoani mitenkään. Istuvuutta parantaisi ainoastaan muutaman kilon pudotus, minkä aioin joka tapauksessa tehdä pienoisella kuntokuurilla häitä edeltävinä parina kuukautena. Maistuu ne herkutkin häissä sitten vähän erilaiselle, kun ei ole nykyiseen tapaan niitä päivittäin mässäillyt.

Luonnollisesti pidän mekkoni salassa vielä häihin asti, mutta pientä esimakua saanee sneak peek-kuvasta:

Kun mekko on hankittu, voin vihdoin huokaista syvään :) Nyt kaikki häiden olennaisimmat isot jutut on varmistuneet ja voin alkaa niihin pieniin yksityiskohtiin panostamisen pikkuhiljaa. Puvun hankinta oli tehtävä ennen esimerkiksi kenkien ja asusteiden miettimistä, joten ne lienevät listalla seuraavana. Nyt yritän nauttia järjestelyistä ajan kanssa :)

Häämekkopohdintaa, osa 2

Kesä sai taas aktivoitumaan häiden mietinnän osalta. Näiden juhlien sesonkiaika kun on vielä kiivaana käynnissä, niin häähumulta ei voi parhaimmallakaan tahdolla välttyä. Lisäksi juhliimme on enää inasen reilu vuosi aikaa, joten ehkä suunnitelmia voisi alkaa vähitellen pistää toteen :)

Suvussamme on ollut kahdetkin häät ihan tässä viime viikkojen sisällä. En kuitenkaan ole niin läheinen juhlakalujen kanssa, että olisin saanut kutsua. Näin kuitenkin sukuloimassa ollessani kuvia molemmista häistä, jotka näyttivät molemmat omalla tavallaan hienoilta - tyylikästä merenrantatunnelmaa sekä maaseuturomantiikkaa. Kumpikaan ei ihan omaa tyyliäni, mutta kyseisille pareille ne sopivat todella hyvin. Olen itse menossa ensi viikonloppuna tulevan mieheni serkun häihin, jotka pidetään työväentalolla. Luvassa siis taas hieman erilaista meininkiä, postailen kyllä kuvia ja tunnelmia sitten jälkikäteen!

Sitten siihen mekkoon. Olen viime viikkoina vihdoin alkanut käydä läpi hääpukuliikkeitä, Pinterestiä ja muita netin syövereitä selvittääkseni, mistä ja millaista kolttua lähden hankkimaan. Aiemminhan unelmamekkoni haitari oli hyvin laaja, mutta nyt olen saanut jonkinlaisen yleiskuvan siitä, mihin valintani luultavasti osuu. Lyhkäisyydessään tämä on unelmieni mekko: merenneitomallinen, jossa on pienet hihat, materiaali vaaleaa pitsiä, pieni laahus ja joko avoin selkäosa tai napitus.

Olen haaveillut joko shampanjan tai vaalean roosan värisestä hääpuvusta, mutta myös valkoinen mekko saattaa päätyä päälleni. Materiaalin suhteen olen melko varma pitsin ystävä, ja melko kurvikkaana uskon merenneitomallin pukevan minua parhaiten. Miksi peittää muotojaan, kun voi kerrankin "esitellä" niitä :) Pienet hihat tekevät unelmamekostani kuitenkin sopivan peittävän, sillä en nyt halua ihan mikään seksimorsiankaan olla.

Häämekoissa tuntuu tällä hetkellä olevan selkeitä trendejä. Uskoisin oman mekkotyyppini edustavan sopivasti sekä nykyaikaista häämekkoa että aikaa kestävää mallia, jota kehtaa katsella kuvissa vielä vuosikymmentenkin jälkeen ilman järkyttävää häpeää. En halua näyttää ihan samalta kuin kaikki muut morsiamet, mutta en toisaalta olla myöskään ihan jälkeenjäänyt kasarimallin morsio. Pääasia, että mekko on näköiseni ja mieleinen.

Koska tilaan suuren osan ostoksistani nykyään netistä, olen haaveillut mekon tilaamisesta ulkomailta. Uskallus puuttuu silti: halvat kiinakopiot mekoissa kun saattavat olla ihan sutta ja sekundaa, ja itse en todellakaan aio mennä naimisiin missään vähän sinnepäin olevassa riesussa. Toisaalta en myöskään kaipaa mitään merkkivaatetta, vaan minulle riittäisi ihan perustason mekko. Sitä käytetään kumminkin vain se yksi kerta. Olen tällä hetkellä vieläpä työtön, joten ihan miljoonia en todellakaan ole valmis sijoittamaan mekkooni, vaan toivon selviäväni muutamilla satasilla. Tämän takia olen alkanut katsoa käytettyjä hääpukuja Facebookista ja tori.fi:stä. Luultavasti teen alkuvuodesta siskoni kanssa mekkometsästysreissun Tallinnaan, josta edullisten mekkojen luulisi löytyvän. 

Käytetyt mekot tuntuvat olevan kasvava tapa häämaailmassa. Itse siis harkitsen käytettyä mekkoa, mutta toisaalta en ole välttämättä valmis laittamaan mekkoa enää sen jälkeen kiertoon - luulen, että haluan säästää mekkoni muistona. Onhan se nyt ihana kaivaa kaapista esiin vuosien jälkeen ja ihastella :) Ekologista ja järkevää olisi toki myydä hääpuku eteenpäin, mutta edes tällä Konmarin aikakaudella en saata olla siihen valmis. Katsotaan sitten kun puku löytyy ja kun häät ovat ohi! Tällä hetkellä mekon puuttuminen rassaa minua jonkun verran, vaikka häihin onkin yli vuosi aikaa. Hätähousu sisälläni on kumminkin herännyt, eikä luultavasti lepää ennen kuin mekko on hallussa. Olen kuitenkin positiivisilla fiiliksillä siitä, että löydän sen oikean (mekon, ei miehen) syksyn ja talven aikana! Tuntuu muuten tosi kivalta, kun annoin itselleni vihdoin luvan alkaa fiilistellä tulevia häitä. Elämässäni on tulossa talven mittaan monia isoja asioita, plus lempijuhlani joulu, joten nyt on oivallinen hetki suunnitella häitä ennen sitten varsinaista suunnittelukautta ensi kesänä. Jos suuntaviivat piirtyisivät nyt melko selkeiksi, niin sitten tarvitsisi enää toteuttaa suunnitelmat. Introverttinä kontrollifriikkinä haluaisin mieluiten kaiken olevan tiedossa jo hyvissä ajoin, ja muotoilla jokaisen mahdollisen skenaarion mieleeni, jotta tiedän mitä tulee tapahtumaan. Onneksi voin jo suunnitella, vaikka toteutuksen aika on myöhemmin...

Hiustenkasvatusprojekti

Aihe liittyy periaatteessa löyhästi hääteemaan, mutta liittyy kumminkin. Itse asiassa pikainen googlaus tuotti ihmetyksen: miten moni morsian oikeasti kasvattaa tukkaansa häitään varten! Toki jokaisen tavoite on näyttää mahdollisimman upealta "elämänsä tärkeimpänä päivänä", mutta yllättävän monelle upeus tuntuu tarkoittavan nimenomaan pitkää tukkaa. Siksi moni muu itseni ohella pohtii sopivia ravintolisiä, pesutiheyksiä, hiusharjoja, kampauksia ja jopa ravintoa.

Kaikki alkoi siitä, kun viime viikolla istahdin kampaajan tuoliin ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Ihan hirveän pitkä väli olla leikkaamatta hiuksia, mutta surullista kyllä, ei pisin mitä olen ollut leikkauttamatta kuontaloani. Annoin kampaajalle pyynnön leikata pois kaikki huonokuntoiset hiukset, ja tarkoitin sitä. Lopputuloksena oli se, että kampaamosta pois lähtiessä pääni tuntui tosi kevyeltä. Naiselle, joka on aina halunnut pitkät hiukset ja jolle hiukset ovat yksi tärkeimmistä asioista omassa ulkonäössä, on hiusten lyheneminen aina vähän tunteellinen ja outo asia. Jostain syystä miellän oman naiseuteni ja hyvännäköisyyteni riippuvaiseksi pitkistä hiuksista. Toki minulla on yhä edelleen pitkä tukka, mutta silti lyhyempi kuin varmaan kahdeksaan vuoteen.

Hiukseni olivat päässeet huonoon kuntoon sekä pitkän leikkausvälin että viime syksyisen värjäyskierteen takia. Pääni on ollut punainen seitsemisen vuotta, ja halusin kokeilla jotain uutta. Niinpä tein syksyn aikana yhteensä kolme värinpoistoa, ja värjäsin hiusta suoraväreillä, ensin pinkiksi ja sitten siniseksi, kuten esimerkiksi kihlautumiskuvassamme tai allaolevissa kuvissa näkyy. Tykkäsin pastelliväreistä todella paljon, mutta niiden ylläpito oli kyllä työlästä viikoittaisine värjäyksineen. En uskaltanut tehdä hiuksiin enää yhtään värinpoistoa, joten palasin "omaan" väriini.

Vaikka ikävöin kovasti pitkiä hiuksiani, niin mielummin haluan terveet ja lyhyemmät kuin pitkät ja huonokuntoiset hiukset. Oma hiuslaatuni on pitkien hiusten havittelijalle aivan hirveä, sillä se on tosi rasvoittuvaa, ohutta ja takkuuntuvaa. Jatkuva pesu ja harjaaminen eivät tee ainakaan hyvää. Toisaalta olen kyllä aktiivinen hoitamaan lettiäni ja kokeilemaan jopa erilaisia tuotteita sen hyvinvoinnin eteen (oikeastaan tukka onkin ainoa paikka kehossani, joka saa jatkuvaa huomiota yhä uusien putelien muodossa..).

Tässä keinot, joilla olen tähän asti pitänyt pääkarvojani kuosissa, ja jotka olen kokenut hyviksi hiusten hyvinvoinnin kannalta:

- pesuvälin varovainen lyhennys. En voi koskaan olla se tyyppi, joka pesee tukan kerran viikossa tai edes haaveilee pelkällä hoitoaineella pesusta. Jos minulla on menoa kodin ulkopuolelle, niin etutukkani pesen joka tapauksessa päivittäin. Toisaalta etutukkaa napsin saksilla vähän väliä pois, joten sen kunto nyt on se ja sama, ja puhdas etutukka parantaa heti koko fledan olemusta. Pitkiin osiin kuivashampoota aimo mäjäys. Parhaaksi kokeilemistani kuivashampoista on muodostunut Herbina, mutta sekin jättää vähän vaaleaa rantua...

- Tangle Teezer. Koska tukkani on tosi rakkuntuva, niin on aivan turha ehdottaa, ettenkö harjaisi märkää hiusta. SE ON HARJATTAVA. Muuten vastassa on semmoinen pörrö selvitettäväksi, että siihen vaaditaan jo järeät aseet. Mutta Tangle Teezer vaikuttaa vähän hellävaraisemmalta kuin muut harjat. Olen haaveillut myös luonnonharjasta, jonka pitäisi olla vielä hellempi, mutta takkuuntuvalle pitkälle hiukselle se taitaa olla ihan utopiaa? Harjaan hiukset aina latvoista alkaen, etten revi koko kuontaloa samantien irti päästä.

- Invisibobble. Pidän hiuksia paljon kiinni, joten tämä on ehdoton ase. Haluaisin myös sellaiset hiuspuikot, joilla saisi hellästi nutturan kiinni, mutta mistä ihmeestä sellaisia löytäisi...Laitan hiukset joka yö löysästi nutturalle, etteivät ne menisi ihan sotkuun yön aikana.

- latvojen suojaus hoitoaineella pesun ajaksi. Toimii niin, etteivät latvat saa shampoota liiaksi. Hoitoaine toimii suojaamassa ei-likaista hiusta, jottei se kulu liiaksi pesun takia. Käytän välillä sekaisin myös samaa hoitoainetta ihan koko hiuksiin tai hiuksiin jätettävää hoitoainetta, jota ei siis pestä pois. Lisäksi laitan aina sitä Muumien selvityssuihketta, mikä oikeasti auttaa selvittämään hiukset. Ja se tuoksuu ihanalle!

- hiusnaamiot. Käytän sekä ihan kaupan varsinaisia naamioita että kookosöljyä, jonka jätän yleensä yön ajaksi ja laitan hiukset nutturalle. Pesu aamulla ja ah, että on sileä ja ihanan tuntuinen tukka!

- käsittelyiden minimointi. En kuivaa hiuksia kuivaajalla lähestulkoon koskaan, ja käsittelen muotoiluraudoilla vain erityistilanteisiin eli juhliin. Jos haluan kiharaa, niin turvaudun vanhoihin kunnon letteihin tai nutturoihin. Myös yön yli pidettävät perinteiset patukat ovat kova sana.

- värjäys hennalla. Siirryin käyttämään pääsääntöisenä hiusvärinäni hennaa jo vuosia sitten. Se on luonnontuote joka käytössä ainoastaan hoivaa hiusta, joten sitä voi huoletta laittaa niin usein kuin haluaa. Välillä haluan korostaa hiusten punaisuutta, ja käytän ihan normaalia hiusväriä tuomaan särmää. Hankin juuri pitkästä aikaa Ruohonjuuresta ihan kirkkaanpunaiseksi luvatun hennan, toivon kovasti saavani sillä tosi punaisen tukan. Oranssi kuluu kesäauringossa tosi nopeasti.

- silikoniton shampoo. Luin, että silikoni saattaisi edesauttaa hiusten katkeilua, joten siirryin silikonittomaan Yves Rocherin shampooseen. Käytän kolmea eri shampoota vuoronperään, ja en voi kuin suositella merkin tuotteita. Hiuksista tulee jotenkin todella puhtaan tuntuiset.

- multivitamiini. Aloitin näiden syömisen about vuosi sitten, kun kaverini kertoi vitamiinien auttaneen häntä saamaan runsaasti uutta, lyhyttä hiusta. Aloitin useita eri hiuskokeiluja samaan aikaan vitamiinien kanssa, joten en tarkkaan osaa sanoa, miten paljon vitamiinit lopulta vaikuttivat hiusteni kasvuun. Luin heti hiusteni leikkaamisen jälkeen biotiinista, ja hain tänään yhdessä hiusvärin kanssa 90 päivän putelin Ruohonjuuresta. Biotiinin pitäisi auttaa kasvattamaan paksut ja kestävät hiukset, ja auttavan samalla myös kynsien kuntoon. Mene ja tiedä, mutta raportoin tuloksia viimeistään 3kk kohdalla. Biotiinia kuuluisi ottaa kuuriluontoisesti, joten mikäli tämä 3kk tuottaa tuloksia, niin uusin kuurin varmaan vielä pari kertaa ennen häitä.

- ruokavalio. Pyrin saamaan hyviä rasvoja mm. siemenistä ja pähkinöistä. Pähkinöitä on helppo hotkaista vaikka kiireessä, ja ne pitävät välipalana nälkää tosi hyvin. Siemenillä taas tuunaa smoothien tai puuron heti uusiin sfääreihin. Olin vuosia sitten kolmen kuukauden vaihdossa Irlannissa, ja siellä pähkinät olivat selkeästi halvempia kuin täällä. Siellä aloitin pähkinöiden säännöllisen syömisen, ja huomasin kyllä vaikutuksen hiuksissani.

Otin siis häät tavoiteajaksi kauniiden, pitkien hiusten kasvattamiselle. Koska niihin on aikaa vielä melkein puolitoista vuotta, niin hiusten pitäisi ehtiä kasvamaan rutkasti. Suunnittelen käyväni tasoittamassa huonoja latvojani noin 3kk välein, jotta hius ei kulu lisää. 3kk väli on minulle ehkä suhteellisen hyvä, sillä olen todennut hiukseni kasvavan suhteellisen nopeasti, ja tuollaisilla väleillä pituuskasvua ehtii jo tapahtua ennen uutta trimmausta enemmän kuin sen trimmattavan määrän verran. Ainakin toivottavasti. Haluaisin pitää hiukseni häissä auki ja laineilla, joten pituus olisi aivan erityisen tärkeää. Ehkä juuri häät tavoitteena antavat minulle hyvän maalin ja syyn ajatella tarkemmin sitä, millaista huolta pidän hiuksistani. Olen tähänkin mennessä ollut melkoinen hiusnatsi, ja herätän välillä muissa hilpeyttä pohtimalla ääneen tukanpesujen ja menojen yhteensopivuutta, ettei hiusta tarvitsisi pestä niin usein. Toisaalta hius on vain hiusta ja se kyllä kasvaa aina takaisin, mutta haluaisin kerran elämässäni saada upean ja pitkän tukan. Ehkä jopa paksun?! Tällaisissa merkeissä kuitenkin aloittelen kasvattamaan lettiäni, teen jossain vaiheessa päivitystä tukkani kasvusta ja sen bioriinin toimivuudesta.

Häämekkopohdintaa

Odotan suurella innolla sitä, että pääsen sovittelemaan häämekkoja! Koska hääni ovat vielä pitkän matkan päässä, niin en kuitenkaan pääse tuohon touhuun ihan hetkeen. Ajattelin jättää mekon oston ensi keväälle kun ideani sen suhteen ovat ehkä paremmin kirkastuneet ja tiedän suunnilleen, missä mitoissa tulen olemaan. Olisi aika helvetillistä lähteä muokkaamaan mekkoa vielä viime hetkellä ennen häitä tai todeta, että olisi sittenkin halunnut jonkun ihan toisenlaisen koltun.

Ideatasoni on tällä hetkellä siinä vaiheessa, etten tiedä edes haluamani mekon väriä. Olen periaatteessa ihastunut myös hempeisiin pastelliväreihin, eli joku ihan hennon mintunvihreä tai vaaleanpunertava voisi olla aivan yhtä hyvä kuin perinteinen valkea. Alunperin halusin ehdottomasti vihreän häämekon, mutta toisaalta: tuntuvatko häät häiltä ilman suht. perinteistä häämekkoa? Vai onko olo kuin vanhojentansseissa? En ole sulkenut vihreää silti pois, sopivan mekon sattuessa kohdalle voin aivan hyvin kallistua siihen.

Unelmamekkoni saisi joka tapauksessa olla ei-prinsessmekko. Ei missään tapauksessa mikään valtavan iso, missä ei pysty itse käymään edes vessassa. Tällä hetkellä tuntuu, että mekossa saisi olla jonkun verran hihaa, jopa pitkät pitsiset hihat voisivat sopia syyshäihin. Pitsi on muutenkin materiaali, mistä pidän eniten. Haluan kevyen keijukaismaisen mekon, mikä päällä voisin olla periaatteessa miltä vuosisadalta tahansa. Kaipaan ajattomuutta, enkä mitään tönkköjä kermakakkuja. Koska paikkana on viikinkikylä, niin modernin morsiamen valinnat eivät oikein istu kuvioihin. Hieman linnanneitoa ja metsän keijua. Melko kapea malli, ei hihattomuutta eikä halterneckiä. Ei jalokiviä tai muuta hörhöä. Pitkä ja tyköistuva kumminkin.

Mekon osto liikkeestä tuntuu jotenkin tosi työläältä. En tunne mitään hienoa häämekkosanastoa, enkä varmaan osaa kuvailla haluamaani mekkoa tarpeeksi hyvin. Onneksi ideakuvia voi varmasti viedä mukanaan ja antaa osaavan myyjän kiikuttaa sopiaa tarjolle. Tai sitten ihan vaan lähteä heiluttelemaan rekkejä siinä toivossa, että tietää itse mitä haluaa sitten kun sen löytää. En ole mikään himoshoppaaja, vaan tilaan vaatteeni yleensä mielummin netistä. Sovituskopit aiheuttavat pienoista kammoa, ja yleensä sovitetut vaatteet aiheuttavat lähinnä inhoa - kuka tämänkin hirvityksen on suunnitellut, eihän se istu lainkaan. Toivon löytäväni omalle melko hankalalle kropalleni mekon, joka sekä imartelee oikeita kohtia että sopii makuuni.

 

Tiedän, että en tule tyytymään mekkokaupoilla ihan ok -vaihtoehtoihin. Haluan sellaisen mekon, missä olo tuntuu morsiamelta. Jossa tunnen olevani kauneimmillani ja jota ilman en halua mennä naimisiin. En kuitenkaan aio pistää mekkoon maltaita, vaan toivon selviäväni parissa satasella ulos hääliikkeestä. Olen kurkkinut myös ihan perinteisten vaatekauppojen nettikauppoihin, sillä siellä tuntuu olevan täysin häämekosta käyviä pitkiä mekkoja tähän aikaan vuodesta hyvin tarjolla. Ihan sitä oikeaa en ole vielä löytänyt, mutta miksei häämekko voisi olla tilattu vaikkapa H&M:ltä? Tekeekö mekosta jotenkin oikean se, että se on ostettu hienosta häävaatekaupasta? Varmasti monen mielessä marketeista ja vaatekaupoista hankituista hääpuvuista tulee mieleen lähinnä kolmatta kertaa naimisiin menevän aikuisen naisen vaaleat jakkupuvut tai maistraatissa lounastauolla avioituvan farkkulookki, mutta uskon, että osaisin stailata todella näyttäviä morsiamia ihan noiden halpisvaatteidenkin puolelta. Lähtökohtaisesti odottelen tosiaan kuitenkin sinne kevätpuolelle tämän hankinnan kanssa, mutta oikein hyvän löydöksen osuessa kohdalle saatan tehdä kaupat jo aiemminkin :)

Mitä tarjosimme kihlajaisissa ja paljonko

Kihlajaisiimme olimme laskeneet osallistuviksi noin 50 ihmistä, ja sen mukaan mitoitimme myös tarjoilut. Noin tuon verran vieraita todellisuudessa myös oli, joten tästä on helppo arvioida jatkossa ruokien määrää juhliin. Emme olleet alimitoittaneet mitään, päinvastoin osaa ruuista jäi huomattava määrä yli. Kerron kunkin ruuan ja juoman kohdalla sen, paljonko jäi yli.

Käsittelyyn ensiksi juomat. Näistä olimme tosi epävarmoja, ja ostimme ihan liikaa. Osa vieraista toi omia juomia mukanaan, ja oma isänikin raahasi kopallisen kaljaa mukanaan. Toisaalta toimme myös kotoa pikkuisen "jämäjuomia", jotka halusimme hyötykäyttöön. Niitä oli kuitenkin tosi minimaalinen määrä. Huomioitavaa on, että alkoholittomia vieraita meillä oli vain kourallinen, alle 10.

Kopat:
- olut 5 laatikkoa. Tätä meni noin reilu kolme koppaa. Eli mikäli isäni ja muut eivät olisi tuoneet omia, viisi olisi ollut hyvä määrä.
- greippilonkero 3 + vesimelonilonkero. Jäi yksi täysi greippi ja pari tölkkiä päälle, ja vesimelonia jäi ehkä kolmasosa koppaa.
- siiderit 2. Jäi yksi täysi ja pari tölkkiä päälle. Ei mikään menestys. Ehkä makuvalintakin ratkaisi.

Vodka:
- ostimme kopan, missä oli 8 puolen litran pulloa. Yhdestä pullosta oli vähän maisteltu, muuten meni vain booliin tullut. Aika kummallinen tilanne :D

Alkoholillinen booli:
- teimme valkkaripohjaista sangiaa 8l hana-astian, josta kaikki meni aivan juhlien viimemetreillä. Oli siis tosi hyvä määrä! Luulin, että tämä loppuisi nopeammin.

Ostimme hanakannun varta vasten näihin juhliin, mutta tätähän käyttää jatkossa vaikka missä juhlissa!

Alkoholiton booli:
- tämän teimme ihan summamutikassa johonkin määrittelemättömään astiaan, sitä oli ehkä 4 litraa. Puolet kaadoimme illan päätteeksi pois. Aivan turha.

Viinit:
- ostimme booliin tulevan lisäksi 3l punkkua ja 3l valkkaria, eikä niitä oltu taidettu edes maistella! Tätäkin ihmettelen, sillä luulin kaiken menevän heti. Paikalla ei ollut selkeästikään viinin ystäviä. Jossain muussa seurueessa nämä varmasti loppuisivat nopeasti.

Kuohuviini alkumaljoiksi:
- taisimme ostaa viisi pulloa, joista yksi jäi yli. Eli hyvä määrä.

Mehut ja limut:
- kolaa 12x2 litraa. Menekki oli viitisen pulloa.
- sitruunalimpparia oli 6x2 litraa, josta ehkä pulloa tai kahta vaille kaikki meni. Osa meni tosin booliin.
- appelsiinimehua ja omenamehua yht. ehkä 10 litraa. Vain muutama litra meni.

Maustettu kivennäisvesi:
- ostimme 6 pakkauksen 1,5l pulloja, valtaosan toimme kotiin.

Jello-shotit
- teimme shotteja summamutikassa, alkoholillisia tarjottimellisen ja holittomia kolmasosan siitä. Kaikki menivät ja olivat kyllä puheenaihe.

Seuraavaksi ruokiin. Näidenkin kanssa stressasin, sillä en tienny, miten nälkäisenä porukka tulee. Olimme ilmoittaneet, että tarjolla on purtavaa, jolloin toivoimme vieraiden olevan jo tullessaan suht syöneitä. Nämä määrät arvioimme paremmin kuin juomien.

Ruuat:
- texmex-piirakkaa teimme neljä pellillistä, jotka loppuivat loppumetreillä. Tosi hyvä määrä!
- couscous-salaattia oli kaksi isoa kulhollista (peruskokoinen iso tarjoilukulho), joista toiseen jäi vähän ja toinen jäi koskematta. Aivan liikaa.
- vihersalaattia yksi iso tarjoiluastia, kaikki meni loppuillasta.
- itse paistettavaa patonkia 14x kahden pakkaus. Jätimme osan tarkoituksella paistamatta, että paistamme ne vasta tarvittaessa ruuan alkaessa loppua. Melkein puolet oli liikaa ja lähti mukaamme kotiin.
- kaupan pakastealtaan mutakakut x7. Kaksi jäi yli.
- tuorejuustolevitteitä 5 pakettia. Yksi jäi.

Naposteltavat:
- karkkia oli noin 3,5kg, loppuivat ollan pikkutunteina. Hyvä määrä.
- sipsiä ehkä 7 pussia, yksi palasi kotiin.
- keksejä kaksi isoa pussia, valtaosa jäi koskemattomiksi. Johtunee keksien arkisuudesta, olivat S-ryhmän liittymisetuna saatuja tylsiä kaurakeksejä.

Koristelin kakut asiaankuuluvasti.

Kokonaisuutenaan isoin mokamme oli siis juomien yliannostelu. Kannattaisi varmasti laskea tarkemmin juovien ihmisten määrä ja se, paljonko yksi vieras illan aikana voisi juoda. Me varauduimme siihen, että omia juomia ei juuri olisi, ja että useampi olisi kännännyt kunnolla. Toisaalta parempi, että kaikkea jää vähän yli, eikä lopu kesken. Tarjoilut ja niiden monipuolisuus saivat kyllä kiitosta illan aikana, mistä olen tosi ylpeä.

Osa postauksen kuvista jälleen siskoni aikaansaannosta.

Kihlajaisten jälkiruotimiset

Huhhuh mikä viikko takana! Koko viime viikko meni käytännössä kihlajaistemme/synttäreidemme valmisteluissa, ja yöt valvoessa tekemättömiä hommia. En ole koskaan järkännyt 50 ihmisen juhlia ruokineen, joten hommaa riitti! Kokonaisfiilis nyt juhlien jälkeen on väsynyt mutta tyytyväinen. Kaikki sujui pääpiirteittäin oikein hienosti.

Järjestimme juhlat Järilän nuorisoseurantalolla, joka on tulevan mieheni siskon kylän suosittu juhlienpitopaikka. Mm. juurikin tämä sisko on pitänyt omat häänsä siellä. Mys juhlavieraiden joukossa oli eräs poikaystäväni kaveri, joka kertoi juhlineensa omia kolmekymppisiään siellä. Tila oli perinteinen nuorisoseurantalo, eli korkea ja suhteellisen kookas. Voin hyvin kuvitella sinne vaikkapa kesähäät.

Meidän juhliemme teemavärit vaihtuivat hieman lennossa. Minulla oli ongelmia narsissieni kukittamisessa, joten niiden kermanvalkoinen jäi nyt näkemättä toistaiseksi. Lisäksi löysin kaupasta niin ihania limenvihreitä kynttilöitä, että ne oli pakko ostaa. Yhdessä vihreiden narsissien ja mustikanvarpujen, keltavihreän kimpun ja keltavihreiden ilmapallojen kanssa kokonaisuudesta tuli aika kiva. Lisäksi ilahduin, kun löysin Citymarketista hopeista serpentiiniä, se toi vielä jotain lisää kokonaisuuteen.

Salsapurkit, sokeria, kynttilät ja narua.

Päätimme järjestää tarjoilun niin, että jokaisessa pöydässä oli kipoissa sipsiä, keksi ja karkkia, jotta niitä olisi helpompi napostella. Kerron ruokien määristä omassa postauksessaan. Ruuat saivat useilta kehuja, eikä se loppunut kesken. Naposteltavat-kategorian ulkopuolelle jäävät syötävät pääsivät buffet-pöytään, jonka toisessa päässä oli juomatarjoilu alkoholillisille ja alkoholittomille juomille, kera kahvi-ja vesitermarin. Lisäksi ulkona oli viileässä kopissa 24-packeja juotavaa.

Olimme tyytyväisiä siihen, miten moni pääsi paikalle! Omalta puoleltani harmiksi muodostui muutamien avainhenkilöiden tulo: omat kummini eivät päässeet, eivätkä myöskään melko huonokuntoiset isovanhempani. Myös kaasoni ja toinen polttareihini tulevaisuudessa saapuvista kavereistani ei päässyt, sillä molemmat olivat kipeänä. Meinasin heidän ilmoitettua joutuvansa virumaan kipeänä heittää itsekin hanskat tiskiin, sillä heidän tuloaan odotin erityiseti. Noh, meikäläinen on oppinut kyllä elämään paskan tuurin kanssa. Siitäkin edestä paikalle saapui esimerkiksi poikaystäväni kavereita vuosien takaa, joita tämä ei ole aikoihin nähnyt.

Olen erityisen tyytyväinen tähän kehuja keränneeseen Pinterestistä sovellettuun ideaan! Kiinnitin kihlakuvistamme tehdyt kiitoskortit pienillä pyykkipojilla lepän oksiin, josta vieraat lähtiessään saivat napata haluamansa kuvan mukaansa. Komeus sijaitsi heti ulko-oven vieressä lahjapöydässä yhdessä vieraskirjan kanssa. Kuvia oli yhtä paljon, ja noin kahden kuvan heitolla molempaa kuvaa meni yhtä paljon. Ovat siis yhtä hienoja.

Juhlien alussa sanoin pari sanaa, ja nostimme maljat. Siitä seurasi porukan vähittäinen lipuminen tarjoiluiden pariin, ja musiikki lähti soimaan. Olin käyttänyt tuntikausia täydellisen soittolistan luomiseen, mutta musiikki hukkui aika taidolla puheensorinan alle :D tanssimme poikakaverin kanssa yhden hitaan biisin kahdestaan, muuten tyhjä osa lattiasta pysyi tanssijoista tyhjänä. Tämän osasin arvata, sillä tanssivia ihmisiä ei tällä kertaa ollut paikalla. Vaikutti silti, että kaikilla oli kivaa. Kaikki kutsumamme ihmiset olivat periaatteessa osana jotain paikalla olevaa porukkaa (esim. erilliset kaveriporukat, sukujen sisäiset leiriytymät jne), joten kukaan ei myöskään jäänyt nurkkaan mököttämään. Pyrin itse juttelemaan mahdollisimman monen kanssa ja tutustumaan ihmisiin, toki myös antaen mahdollisuuden tutustua minuun. Olin siinä mielessä altavastaajan asemassa verrattuna poikaystävääni, että hänelle juhlissa oli noin kaksi uutta ihmistä, minulle parikymmentä :D Koin kuitenkin, että paikalle tulleissa ei ollut ns. velvollisuudesta tulleita, vaan kaikki tuntuivat olevan mielellään menossa mukana. Silti väkikatoa alkoi tapahtua jo suhteellisen aikaisin, ja tuntui luontevalta pistää bileet pakettiin jo joskus yhden jälkeen. Inhoan itse väkisin pitkitettyjä bileitä, joissa osaa väsyttää niin vietävästi ja osa on ihan turhan kovassa tuiterissa. Parempi lopettaa kun luonnollinen stoppi alkaa tulla eteen.

Yllätyin hirveästi siitä, miten paljon saimme lahjoja! Rahan lisäksi lahjakortteja, leffalippuja, kippoja ja kuppeja, pussilakanasettiä sun muuta. Tuossa kasassa riittää kyllä perkaamista hetkeksi. Nyt olen periaatteessa tosi tyytyväinen, että juhlat ovat ohi, oli niissä sen verran hommaa. Tosin nyt minulla on ihan uutta itsevarmuutta häiden järjestelyn suhteen, sillä niissä esimerkiksi ruokapuoli jää kokonaan toisten vastuulle. Pystyn järjestämään näin isot bileet, kyllä pikkuisen pienemmätkin siinä sivussa menevät varmasti! On kiva järjestää juhlia, mutta onneksi niitä ei tarvitse ihan yhtenään olla järkkäämässä. 

Siskoni kuvasi bileitä, ja hän siis otti myös kihlakuvamme. Suurin osa postauksen kuvista on siis hänen käsialaansa, osan olen ottanut itse.

P.S. Saimme juhlissamme kutsun poikaystäväni serkun häihin loppukesälle. Tiedossa siis jossain vaiheessa kurkistus heidän häihinsä!