Kihlajaisten jälkiruotimiset

Huhhuh mikä viikko takana! Koko viime viikko meni käytännössä kihlajaistemme/synttäreidemme valmisteluissa, ja yöt valvoessa tekemättömiä hommia. En ole koskaan järkännyt 50 ihmisen juhlia ruokineen, joten hommaa riitti! Kokonaisfiilis nyt juhlien jälkeen on väsynyt mutta tyytyväinen. Kaikki sujui pääpiirteittäin oikein hienosti.

Järjestimme juhlat Järilän nuorisoseurantalolla, joka on tulevan mieheni siskon kylän suosittu juhlienpitopaikka. Mm. juurikin tämä sisko on pitänyt omat häänsä siellä. Mys juhlavieraiden joukossa oli eräs poikaystäväni kaveri, joka kertoi juhlineensa omia kolmekymppisiään siellä. Tila oli perinteinen nuorisoseurantalo, eli korkea ja suhteellisen kookas. Voin hyvin kuvitella sinne vaikkapa kesähäät.

Meidän juhliemme teemavärit vaihtuivat hieman lennossa. Minulla oli ongelmia narsissieni kukittamisessa, joten niiden kermanvalkoinen jäi nyt näkemättä toistaiseksi. Lisäksi löysin kaupasta niin ihania limenvihreitä kynttilöitä, että ne oli pakko ostaa. Yhdessä vihreiden narsissien ja mustikanvarpujen, keltavihreän kimpun ja keltavihreiden ilmapallojen kanssa kokonaisuudesta tuli aika kiva. Lisäksi ilahduin, kun löysin Citymarketista hopeista serpentiiniä, se toi vielä jotain lisää kokonaisuuteen.

Salsapurkit, sokeria, kynttilät ja narua.

Päätimme järjestää tarjoilun niin, että jokaisessa pöydässä oli kipoissa sipsiä, keksi ja karkkia, jotta niitä olisi helpompi napostella. Kerron ruokien määristä omassa postauksessaan. Ruuat saivat useilta kehuja, eikä se loppunut kesken. Naposteltavat-kategorian ulkopuolelle jäävät syötävät pääsivät buffet-pöytään, jonka toisessa päässä oli juomatarjoilu alkoholillisille ja alkoholittomille juomille, kera kahvi-ja vesitermarin. Lisäksi ulkona oli viileässä kopissa 24-packeja juotavaa.

Olimme tyytyväisiä siihen, miten moni pääsi paikalle! Omalta puoleltani harmiksi muodostui muutamien avainhenkilöiden tulo: omat kummini eivät päässeet, eivätkä myöskään melko huonokuntoiset isovanhempani. Myös kaasoni ja toinen polttareihini tulevaisuudessa saapuvista kavereistani ei päässyt, sillä molemmat olivat kipeänä. Meinasin heidän ilmoitettua joutuvansa virumaan kipeänä heittää itsekin hanskat tiskiin, sillä heidän tuloaan odotin erityiseti. Noh, meikäläinen on oppinut kyllä elämään paskan tuurin kanssa. Siitäkin edestä paikalle saapui esimerkiksi poikaystäväni kavereita vuosien takaa, joita tämä ei ole aikoihin nähnyt.

Olen erityisen tyytyväinen tähän kehuja keränneeseen Pinterestistä sovellettuun ideaan! Kiinnitin kihlakuvistamme tehdyt kiitoskortit pienillä pyykkipojilla lepän oksiin, josta vieraat lähtiessään saivat napata haluamansa kuvan mukaansa. Komeus sijaitsi heti ulko-oven vieressä lahjapöydässä yhdessä vieraskirjan kanssa. Kuvia oli yhtä paljon, ja noin kahden kuvan heitolla molempaa kuvaa meni yhtä paljon. Ovat siis yhtä hienoja.

Juhlien alussa sanoin pari sanaa, ja nostimme maljat. Siitä seurasi porukan vähittäinen lipuminen tarjoiluiden pariin, ja musiikki lähti soimaan. Olin käyttänyt tuntikausia täydellisen soittolistan luomiseen, mutta musiikki hukkui aika taidolla puheensorinan alle :D tanssimme poikakaverin kanssa yhden hitaan biisin kahdestaan, muuten tyhjä osa lattiasta pysyi tanssijoista tyhjänä. Tämän osasin arvata, sillä tanssivia ihmisiä ei tällä kertaa ollut paikalla. Vaikutti silti, että kaikilla oli kivaa. Kaikki kutsumamme ihmiset olivat periaatteessa osana jotain paikalla olevaa porukkaa (esim. erilliset kaveriporukat, sukujen sisäiset leiriytymät jne), joten kukaan ei myöskään jäänyt nurkkaan mököttämään. Pyrin itse juttelemaan mahdollisimman monen kanssa ja tutustumaan ihmisiin, toki myös antaen mahdollisuuden tutustua minuun. Olin siinä mielessä altavastaajan asemassa verrattuna poikaystävääni, että hänelle juhlissa oli noin kaksi uutta ihmistä, minulle parikymmentä :D Koin kuitenkin, että paikalle tulleissa ei ollut ns. velvollisuudesta tulleita, vaan kaikki tuntuivat olevan mielellään menossa mukana. Silti väkikatoa alkoi tapahtua jo suhteellisen aikaisin, ja tuntui luontevalta pistää bileet pakettiin jo joskus yhden jälkeen. Inhoan itse väkisin pitkitettyjä bileitä, joissa osaa väsyttää niin vietävästi ja osa on ihan turhan kovassa tuiterissa. Parempi lopettaa kun luonnollinen stoppi alkaa tulla eteen.

Yllätyin hirveästi siitä, miten paljon saimme lahjoja! Rahan lisäksi lahjakortteja, leffalippuja, kippoja ja kuppeja, pussilakanasettiä sun muuta. Tuossa kasassa riittää kyllä perkaamista hetkeksi. Nyt olen periaatteessa tosi tyytyväinen, että juhlat ovat ohi, oli niissä sen verran hommaa. Tosin nyt minulla on ihan uutta itsevarmuutta häiden järjestelyn suhteen, sillä niissä esimerkiksi ruokapuoli jää kokonaan toisten vastuulle. Pystyn järjestämään näin isot bileet, kyllä pikkuisen pienemmätkin siinä sivussa menevät varmasti! On kiva järjestää juhlia, mutta onneksi niitä ei tarvitse ihan yhtenään olla järkkäämässä. 

Siskoni kuvasi bileitä, ja hän siis otti myös kihlakuvamme. Suurin osa postauksen kuvista on siis hänen käsialaansa, osan olen ottanut itse.

P.S. Saimme juhlissamme kutsun poikaystäväni serkun häihin loppukesälle. Tiedossa siis jossain vaiheessa kurkistus heidän häihinsä!