Häämekkopohdintaa, osa 2

Kesä sai taas aktivoitumaan häiden mietinnän osalta. Näiden juhlien sesonkiaika kun on vielä kiivaana käynnissä, niin häähumulta ei voi parhaimmallakaan tahdolla välttyä. Lisäksi juhliimme on enää inasen reilu vuosi aikaa, joten ehkä suunnitelmia voisi alkaa vähitellen pistää toteen :)

Suvussamme on ollut kahdetkin häät ihan tässä viime viikkojen sisällä. En kuitenkaan ole niin läheinen juhlakalujen kanssa, että olisin saanut kutsua. Näin kuitenkin sukuloimassa ollessani kuvia molemmista häistä, jotka näyttivät molemmat omalla tavallaan hienoilta - tyylikästä merenrantatunnelmaa sekä maaseuturomantiikkaa. Kumpikaan ei ihan omaa tyyliäni, mutta kyseisille pareille ne sopivat todella hyvin. Olen itse menossa ensi viikonloppuna tulevan mieheni serkun häihin, jotka pidetään työväentalolla. Luvassa siis taas hieman erilaista meininkiä, postailen kyllä kuvia ja tunnelmia sitten jälkikäteen!

Sitten siihen mekkoon. Olen viime viikkoina vihdoin alkanut käydä läpi hääpukuliikkeitä, Pinterestiä ja muita netin syövereitä selvittääkseni, mistä ja millaista kolttua lähden hankkimaan. Aiemminhan unelmamekkoni haitari oli hyvin laaja, mutta nyt olen saanut jonkinlaisen yleiskuvan siitä, mihin valintani luultavasti osuu. Lyhkäisyydessään tämä on unelmieni mekko: merenneitomallinen, jossa on pienet hihat, materiaali vaaleaa pitsiä, pieni laahus ja joko avoin selkäosa tai napitus.

Olen haaveillut joko shampanjan tai vaalean roosan värisestä hääpuvusta, mutta myös valkoinen mekko saattaa päätyä päälleni. Materiaalin suhteen olen melko varma pitsin ystävä, ja melko kurvikkaana uskon merenneitomallin pukevan minua parhaiten. Miksi peittää muotojaan, kun voi kerrankin "esitellä" niitä :) Pienet hihat tekevät unelmamekostani kuitenkin sopivan peittävän, sillä en nyt halua ihan mikään seksimorsiankaan olla.

Häämekoissa tuntuu tällä hetkellä olevan selkeitä trendejä. Uskoisin oman mekkotyyppini edustavan sopivasti sekä nykyaikaista häämekkoa että aikaa kestävää mallia, jota kehtaa katsella kuvissa vielä vuosikymmentenkin jälkeen ilman järkyttävää häpeää. En halua näyttää ihan samalta kuin kaikki muut morsiamet, mutta en toisaalta olla myöskään ihan jälkeenjäänyt kasarimallin morsio. Pääasia, että mekko on näköiseni ja mieleinen.

Koska tilaan suuren osan ostoksistani nykyään netistä, olen haaveillut mekon tilaamisesta ulkomailta. Uskallus puuttuu silti: halvat kiinakopiot mekoissa kun saattavat olla ihan sutta ja sekundaa, ja itse en todellakaan aio mennä naimisiin missään vähän sinnepäin olevassa riesussa. Toisaalta en myöskään kaipaa mitään merkkivaatetta, vaan minulle riittäisi ihan perustason mekko. Sitä käytetään kumminkin vain se yksi kerta. Olen tällä hetkellä vieläpä työtön, joten ihan miljoonia en todellakaan ole valmis sijoittamaan mekkooni, vaan toivon selviäväni muutamilla satasilla. Tämän takia olen alkanut katsoa käytettyjä hääpukuja Facebookista ja tori.fi:stä. Luultavasti teen alkuvuodesta siskoni kanssa mekkometsästysreissun Tallinnaan, josta edullisten mekkojen luulisi löytyvän. 

Käytetyt mekot tuntuvat olevan kasvava tapa häämaailmassa. Itse siis harkitsen käytettyä mekkoa, mutta toisaalta en ole välttämättä valmis laittamaan mekkoa enää sen jälkeen kiertoon - luulen, että haluan säästää mekkoni muistona. Onhan se nyt ihana kaivaa kaapista esiin vuosien jälkeen ja ihastella :) Ekologista ja järkevää olisi toki myydä hääpuku eteenpäin, mutta edes tällä Konmarin aikakaudella en saata olla siihen valmis. Katsotaan sitten kun puku löytyy ja kun häät ovat ohi! Tällä hetkellä mekon puuttuminen rassaa minua jonkun verran, vaikka häihin onkin yli vuosi aikaa. Hätähousu sisälläni on kumminkin herännyt, eikä luultavasti lepää ennen kuin mekko on hallussa. Olen kuitenkin positiivisilla fiiliksillä siitä, että löydän sen oikean (mekon, ei miehen) syksyn ja talven aikana! Tuntuu muuten tosi kivalta, kun annoin itselleni vihdoin luvan alkaa fiilistellä tulevia häitä. Elämässäni on tulossa talven mittaan monia isoja asioita, plus lempijuhlani joulu, joten nyt on oivallinen hetki suunnitella häitä ennen sitten varsinaista suunnittelukautta ensi kesänä. Jos suuntaviivat piirtyisivät nyt melko selkeiksi, niin sitten tarvitsisi enää toteuttaa suunnitelmat. Introverttinä kontrollifriikkinä haluaisin mieluiten kaiken olevan tiedossa jo hyvissä ajoin, ja muotoilla jokaisen mahdollisen skenaarion mieleeni, jotta tiedän mitä tulee tapahtumaan. Onneksi voin jo suunnitella, vaikka toteutuksen aika on myöhemmin...