Meidän polttarit

No huhhuh, nyt on taputeltu sekä minun että sulhasen polttarit vihdoin! Kuukauden välein meidät onnistuttiin yllättämään ihan täysin kesken arkisten hommien, ja rahdattiin juhlimaan. Palasin tänään omista polttareistani, mutta kronologian takia siirtykäämme hetkeksi takaisin kuukauden takaisiin tunnelmiin:

Tiesin miehen polttariaikataulun etukäteen, että voisin keksiä meille siihen jotain muka-menoa. Meille oli muka tulossa minun vanhoja kavereitani illanviettoon, ja miehen tulisi olla paikalla. Hänet yllätettiin kuitenkin perjantaiaamuna suoraan työpaikalta, josta pienempi porukka haki hänet. Olin pakannut miehelle autoon piiloon vaihtovaatetta ja muuta tarpeellista, enkä osannut nukkua kun jännitti hänen puolestaan! Eipä hän mitään ollut aavistellut. Pienellä porukalla oltiin menty laskemaan koskea, mikä oli kuulema tosi kivaa ja kuulostaakin siltä. Polttarit kestivät viikonlopun, ja niitä oli jatkettu sitten isommalla porukalla mökillä sekä baarireissulla. Tämä koskea laskenut ydinporukka oli miehen itse toivomia polttarivieraita, ja mökkibileisiin mukaan tullut sitten häiden ulkopuolista sakkia, joka on miehen vanhaa kaveriporukkaa. Itse olin vähän kyseenalaisissa fiiliksissä kun kuulin suunnitelmista, koska näissähän on aina vaarana, että joku loukkaantuu kun ei saanuthaan häihin kutsua. Noh onneksi kaikilla tuntui olleen kivaa, ja melkoisen krapulainen joukkio tulikin miestä palauttamaan sunnuntaina :D Ohjelman puolesta miestäni oli selkeästi osattu ajatella, ja olisin itsekin järkännyt hänelle jotain vastaavaa.

Sitten ne omat polttarini. Olen ollut monta viikkoa ihan jakomielitautisena tekemässä vaikka mitä salaliittoteorioita polttareideni aikataulusta. Minulle on ihan mahdoton tunne antaa muiden olla kontrollissa, ja olla itse muiden räsynukkena! Tälle viikonlopulle oli sen verran hyvä agenda itse kullakin, että olin eilisaamuna ihan tyytyväisenä lähdössä äitin ja miehen kanssa Ikeaan huonekaluostoksille. No sitten kesken laittautumiseni rynnisti joukko meille tupaan ja ilmoitti, että polttarit alkoivat nyt. Pääsin oikeasti yllättymään, mitä en olisi uskonut! Olin ihan varma, että joku tulisi möläyttämään jotain, tai jättäisivät minulle palasia yhteenlaskettaviksi. Olin toivonut polttareihin vain vähän porukkaa, mutta harmikseni kaikki heistäkään eivät päässeet osallistumaan: eräälle ilta ilman vuoden ikäistä tytärtään olisi ollut liikaa (vaikka oltiin sanottu, että tyttö ilman muuta mukaan tai polttarimiljöö sen mukaan, että hekin voisivat osallistua), ja toinen oli tullut kipeäksi. Tosin myös kaasoni sekä yksi polttarilaisista oli flunssassa, mikä hieman hidasti meidän menoamme. Mutta ei liiaksi.

Lähdimme nelisin ajelemaan mysteerisijaintiin. Varusteeksi minulle oli annettu iso pullo rommikolaa sekä rintapieleen kiinnitettävä emergency kit-taskumatti. Kesken matkan silmäni sidottiin, ja sain messengerissä pian viestin, jossa kerrottiin viikinkijumalten haluavan testata minua. Ensimmäisenä vihjeenä annettiin, että siihen liittyi liito ilmojen halki. Olin ihan varma, että nyt lasketaan köydellä johonkin kanjoniin. Saavuimme määränpäähän, ja sain avata siteen. No eikä helkkari, vastassa oli pienlentokone lentäjineen, joka sattui olemaan yhden polttarilaisen serkku! Kävimme lentämässä asuinpaikkani ja monen muun lokaation yllä puolen tunnin lenkin, jonka jälkeen tämä kaverini kävi vielä serkkunsa kyydissä pienen lenkin. Oli kyllä älyttömän kivaa nähdä tuttuja paikkoja ilmasta! Ja pikkuruinen konekin oli jotenkin tosi symppis.

Lennon jälkeen jatkoimme matkaa, ja sain käteeni tehtävälistan, johon minun tulisi saada illan aikana rukseja. Jotkut olivat erittäin helppoja täyttää, ja osassa piti loppuillasta huijata...Menimme kaverini asunnolle, jossa söimme polttariporukan aiemmin kokkaamia pitsoja ja salaatteja sekä aloitimme muun mässäilyn. Teimme kaverin luona rastin, jossa kaaso pisti minut ja muut polttarilaiset piirtämään minusta ja miehestäni potretit. Mutta toki silmät kiinni. Lopputulosten kanssa naurettiin kippurassa. Pienen välikuoleman jälkeen jatkoimme kaupungille, missä vuoroin joko minut tai koko muukin porukka laitettiin suorittamaan rasteja. Niihin kuului esimerkiksi aarteenmetsästys, kadonneen kaason etsiminen sijainnin paljastavien vihjekuvien perusteella, sekä juoman hakeminen järvestä. Lisäksi täytin koko ajan tehtävälistaani, johon kuului mm. selfie Veljmies-patsaan kanssa ja viikingin bongaaminen. Kaikki tehtävät olivat siis eri viikinkijumalien koetuksia minulle. Poikkesimme yhdelle terassille kierrellessämme, ja sää todellakin suosi! Koska kaksi polttarilaista olivat tosiaankin flunssassa, siirryimme illan viiletessä taas kaverin luo tekemään sisätehtäviä. Niihin kuului mm. salaman heittoa (pahvisilla salamilla) sekä sana-assosiaatiopelissä saatujen sanojen käyttäminen häihin liittyvässä runossa. Näistäkin tuli aivan mainioita. Tehtävät suoritettuani sain diplomin, pienen skumppapullon sekä Tuttu juttu -lautapelin. Loppuillan olimme pyjamabilemeiningeissä rennoissa vaatteissa mussuttaen herkkuja, juoden ja juoruillen. Nukuimme kaverin luona ja minut palautettiin tänään runsaan aamupalan jälkeen kotiin. On kyllä haikea olo, kun polttarit ovat nyt ohi! Toisaalta olo on helpottunut, kun voin nyt suunnitella viikonlopuille vapaasti ihan mitä vain...

En ollut osannut yhtään kuvitella, millaiset polttarit saisin. Olin kyllä näihin tosi tyytyväinen, vaikka flunssat ja osallistujakato vähän hidastivatkin matkantekoa. Selkeästi kannattaa myös hyödyntää omia tuttujaan erilaisten aktiviteettien kanssa, sillä tuttujen kautta tuollaisia lentokoneajeluita saa varmasti kohtuullisemmalla hinnalla kuin muuten. Monelta löytyisi varmasti esimerkiksi tuttuja kokkeja, kampaajia, kauneushoitajia tai mökinomistajia, joilta voisi kysellä polttarimahdollisuuksista. Minusta oli kiva, että häidemme teema oli selkeästi esillä omissa polttareissani, ja että ne oli selkeästi järkätty minun mieltymysteni mukaan: eli ei hassuja vaatteita tai vieraiden ihmisten kontaktointia. Kaikenlaiset kauhutarinat epäonnistuneista polttareista ovat tulleet tutuiksi, mutta onneksi tiesimme luottaa omiin seurueisiimme. Toisena onnistuneena osasena oli kuvien ottamisesta tykkäävä porukka, joten somet ja Wedbox päivittyivät tiheään. En ole vieläkään saanut miehen polttarikuvia kuukauden jälkeen, vaikka olen jo kysellyt peräänkin...Miehille kuvamuistot eivät tunnu olevan tärkeitä, mutta minä haluaisin mielelläni nähdä kuvia hänenkin viikonlopustaan. Kannattaa siis painottaa omalle polttariporukalleen, jos haluaa dokumentointia omista polttareistaan!