Hääpotretit

Tätä kirjoittaessa häistämme on kulunut yli kolme kuukautta. Tuntuu, että syyskuun lopusta on ihan hirveän kauan, mutta toisaalta ei tunnu siltä, että olisimme olleet kauan naimisissa. Uuden nimen opettelu on vienyt aikaa, ja meinaan välillä heittää vanhan sukunimen spontaanisti. Toisaalta joudun töissä vetämään nimikirjaimiani papereihin vähän väliä, joten ainakin lyhenne sujuu jo kuin vettä vain. Elämä avioparina ei tunnu sen ihmeellisemmältä kuin ennenkään. Minulle koko prosessin suurin hetki henkilökohtaisesti oli edelleen kosinta. Siitä tiesin, että mieheni on oikeasti erittäin tosissaan kanssani, ja suhteemme vakavuus kävi hänenkin osaltaan todenteolla ilmi.

Häiden jälkeinen aika on ollut myös siitä kivaa, että puolentoista vuoden suunnitteluprosessi on vihdoin ohi! Nautin häävalmisteluista, mutta visuaalisena ihmisenä halusin kaiken olevan kivannäköistä, pieneksi stressiksi asti. Nyt voin käyttää enemmän energiaa seuraavien elämän isojen askelten miettimiseen. Häät ovat nyt myös ihana muisto, johon tykkään palata ankeina maanantaipäivinä muistuttamaan mukavista asioista elämässä.

Pääsimme aikamatkalle häihimme vajaa kuukausi sitten, kun saimme kuvat kuvaajaltamme. Niistä näimme häitämme eri näkökulmasta kuin itse, kun kaikkeen ei ehtinyt tietenkään siinä tohinassa keskittyä. Sami Ukkonen sai aikaan todella kivat kuvamuistot, joista aiomme teettää kuvia hääalbumin ja kiitoskorttien lisäksi talomme seinälle, sitten kun saamme viimein sellaisen hankittua. Kävimme häitä ennen lyhyesti läpi kivoja kuvauspaikkoja, ja valikoimme mitä otetaan ja missä. Tämä mahdollisti sen, että käytimme potretteihin aikaa reilusti alle tunnin. Kaaso ja siskoni olivat osan aikaa mukana asettelemassa helmaa, tukkaa jne. Kuvaamisen aikana oli onneksemme älyttömän ihana syyssää, jota vieraat ihailivat tutustuen samalla juhlapaikkaan sekä sisällä että ulkona. Vältyimme sateenvarjon käytöltä kuvissa, ja tietysti myös mekkoni helman kastumiselta. Olen näihin potretteihin erityisen tyytyväinen, ja löysimme nopeasti oman suosikkimme kiitoskorttikuvaksi.

Paljonko häät maksavat?

Olen suunnitellut tämän tekstin kirjoittamista heti hääsuunnittelun aloittamisesta asti. Suunnitteluvaiheessa monella ei ole pienintäkään hajua siitä, paljonko häät todellisuudessa ehkä voisivat maksaa. Ulkomaisista hääohjelmista saa todella vääristynyttä kuvaa menoerien suuruusluokista, mutta sentään kotimainen Neljät häät on osaltaan valottanut, paljonko kukkaronnyörejä tarvitsee avata minkäkinlaisiin kotimaassa vietettäviin juhliin.

Pidin häiden järjestämisen aikana tarkkaa kirjaa siitä, paljonko käytimme rahaa mihinkin. Jokainen ostos, niin pieni kuin iso, kirjattiin vihkoon. Teimme tämän lähinnä siksi, että minua kiinnosti nähdä lopulta se, oliko oletettu budjettimme realistinen. Emme siis häiden järjestämisessä nojanneet mihinkään tarkkaan budjettiin, vaan teimme alustavasti hyvinkin summittaisen arvion siitä, paljonko mihinkin voisi mennä. Ideologiamme oli tehdä hankintoja vähitellen, jotta pystyisimme ensinnäkin ostamaan halvalla silloin kun oli mahdollista, ja toisaalta minimoida suurten kertalaskujen kerryttämistä. Onnistuimme tässä oikein hyvin, ja teimme hyviä löytöjä häihin pitkin suunnitteluaikaa. Viitteenä vielä tosiaan alkuun sen verran, että meidän häämme olivat 40 hengen juhlat. Maksoimme häät kokonaisuudessaan itse ilman lainoja tai säästöjä, kun kerran pystyimme jakamaan kulueriä pitkin matkaa. Kokonaissummasta tuli hieman isompi kuin olin ounastellut, mutta ei merkittävästi.

Kun kulueriksi lasketaan kaikki aina vaatetuksesta majoituksiin, ruokiin, koristeisiin, kukkiin, häämatkaan ja yleensäkin kaikki häihin liittyvä (miinus bensakulut hääpaikalle ja takaisin), niin pääsimme lopulliseen summaan 5507€. Tässä voi olla pientä muutosta suuntaan tai toiseen, jos olen esimerkiksi ostanut samalle kuitille ei-hääkamaa tai unohtanut merkitä vihkoon ei-hääkuitilta jonkun hääostoksen. Erittelen seuraavaksi vähän sitä, mistä tämä kokonaissumma lopulta koostui:

- Suurin menoerä 2701€ tuli yhdistelmästä juhlapaikka, ruokailu, juomat sekä meidän itsemme ja meidän maksamiemme kaason, kuvaajan ym. yöpymisen aamupaloineen. Kokonaislasku juhlapaikalta oli suurempi, mutta vähensimme siitä itse yöpymisensä maksavien vieraiden kustannuserät (vieraat siis maksoivat meille yöpymisensä, jotta juhlapaikka selviäisi yhdellä laskulla). 1520€ oli ruuan osuus, eli yksittäisistä häiden menoeristä suurin. Tähän olimme tietysti varautuneet, ja summa oli meille ok. Ruuassa olisi voinut päästä hieman halvemmalla, mutta paikan ja helppouden takia maksoimme mielellämme ekstraa. Ruoka oli vieläpä ihan törkeän hyvää, ja sai kyllä kiitosta vierailta! Ruokasummaan sisältyivät myös alkumaljat, jotka olivat nekin superhyvänmakuiset. Alkoholitarjoiluun meni kuutisensataa euroa, ja vieraamme ostivat osan juomista itse. Meidän piikkiin sai ns. hanajuomat, eli ne halvimmat. Summa pysyi yllättävän maltillisena, olimme miettineet yli tonnia. Luulen, että reilu määrä ohjelmaa aiheutti sen, että vierailla oli muutakin tekemistä kuin vetää viinaa tylsyyteensä. Koska hääpaikkamme oli käytännössä museo, niin maksoimme juhlapaikan kokonaissummaan sisältyviä pääsymaksuja 312€ edestä.

- Meidän vaatetuksemme, korut, kengät ja muut maksoivat yhteensä 599,5€. Mukaan on laskettu kaikki kynsilakasta huntuun, kakkoskenkiin, alusasuihin ja bestmanien kravaatteihin asti. Tilasin asusteet melkein poikkeuksetta Kiinasta, ja hääpukuni oli käytetty. Tässä kategoriassa on eniten kamaa, mille tulee käyttöä jatkossani häiden jälkeen: kengät, mieheni puku, kakkosmekko jne tulevat olemaan jatkossa eri juhlissa päällä. Eli varsinaisia häiden kulueriä vaiko ei?

- Häämatka Kreikkaan merenrantahotelliin sisältäen vuokra-auton, kahdelta 900€. Meillä ei ollut varaa mihinkään hurjaan luksusmatkaan, mutta hotelli rannalla pienessä hotellissa oli ihan riittävä ylellisyys. Periaatteessa en haluaisi laskea reissua normaalista kulutuksestamme poikkeavaksi "hää"menoeräksi, sillä käymme matkoilla muutenkin, eikä tämä hinnaltaan eroa juuri normaaleista reissuistamme. Olisimme menneet talven mittaan jonnekin lämpimään joka tapauksessa.

- Sormukset 329€. Tähän kategoriaan lasketaan vain vihkisormukset, ei kihloja. Ostin omani melkein vuoden ennen häitä, ja sain silloisena ostoskeskuksen työntekijänä tuntuvan henkilökunta-alen normaalin alehinnan päälle. Mieheni sormus oli halpa, sillä hän ei halunnut kultaa. Oman sormukseni hintaan sisältyy myös pieni muutostyö, jolla se saatiin sopimaan kihlani vierelle.

- Kukat 52€. Kukkakauppatyöntekijänä sain ostettua kukkia henkilökunta-alella nipuittain, ja osan sain työkaverini puutarhasta. Tein sidonnat itse ja vaikka meillä oli melko reilusti kukkia, niin hinta jäi näistä syistä todella pieneksi. Hain myös osan vihreistä itse metsästä ja äitini pihasta. Kukkia meillä oli minun kimpussani, pääseppeleessäni, heittokimpussa sekä pöydissä. Tein myös vihkikappeliin kranssin pihlajasta, ja meillä oli juhlapaikan ulkopuolella maitotonkissa pihlajanoksia.

- Kakut 80€. Tämä sisälsi kaksi suklaamoussekakkua, yhteensä 50 hengelle laskettuna. Kakut koristeltiin itse, ja koristeisiin upposi custom made -kakkukoristeen kera 22-25€ (en ole aivan varma tarkasta summasta, sillä karkkikoristeita ostettiin yhdessä ruokien kanssa). Kakkujen kanssa kävi sellainen läheltäpiti-tilanne, että mennessämme leipomoon ei meidän tilaustamme löytynytkään mistään. Olin ollut leipomoon yhteydessä pariin kertaan jo reilusti ennen häitä, ja sain tilaukselle vahvistuksen ja kaikki. Heillä oli tullut virtuaalisen kalenterinsa kanssa joku häikkä. Onneksi kyseessä olivat simppelit moussekakut, joten leipomon omistaja väänsi ne nopeasti sillä aikaa kun itse kävimme syömässä. Saimme kakuista myös useita kymmeniä euroja alennusta korvauksena tästä. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä ja saimme älyttömän hyvänmakuiset kakut, mutta mitä jos olisimmekin tilanneet monikerroksiset kermakakut...Vertaillessa kakkujen hintoja kävi ilmi, että leipomoiden välillä on todella isot erot. Alunperin meinasin leipoa kakut itse ja olisin leiponutkin, ellei juhlapaikan ja kodin väli olisi ollut niin iso. Läheltä juhlapaikkaa oli helppo noutaa kakut mukaan. Leivoin kyllä häihin itsekin pitkin hääviikkoa, mutta hieman helpommin kuljetettavia kuin moussekakkuja. Leivontatarvikkeisiin pystyi laskemaan ihan ykköskymppejä euroissa.

Kuva: Sami Ukkonen

Loput menoerät eli kutsukortit, kiitoskortit, koristeet, satunnaiset ruokaostokset, ohjelmien lahjat, hääalbumi, kiitoslahjat sun muut ovat kukin muutamien kymmenien eurojen kategorioita, joihin en tässä uppoa sen tarkemmin. Nämä ovat muutenkin ne osa-alueet häiden suunnittelusta, johon saa uppoamaan omasta budjetista riippuen joko käytännössä ei mitään tai tuhansia euroja. Meillä koristeet tosiaan joko tehtiin itse, tilattiin Kiinasta tai ostettiin Suomessa aleista, joten niihin ei mennyt paljoa rahaa. Myös esimerkiksi karkkibuffetin kipot olivat omia tai lainattuja lasisia purkkeja. Raahasimme kotoa myös mm. poron pääkallon ja juomasarvia, jotka sopivat häidemme teemaan ja paikkaan erityisen hyvin. Häitä järjestellessä kannattaa oikeasti tutkia, että mitä sieltä kotoa/tuttujen kotoa voisi viedä koristeeksi. Tämä on sekä taloudellista, ekologisesti järkevää että parhaimmillaan näyttää todella kivalta ja persoonalliselta. Meillä myös kortit askarreltiin itse ja toimitettiin mahdollisuuksien mukaan kasvotusten muun kyläilyn yhteydessä.

Säästimme lopulta muutamassa sellaisessa osa-alueessa, jotka olimme alunperin laskeneet isoiksi menoeriksi. Hääkuvaajaan on mahdollista upottaa rahaa runsaasti, mutta meidän kuvaajaksemme valikoitui lopulta kaasoni poikaystävä, jolla on alan koulutus. Saimme kuvaamisen häälahjan muodossa, ja kiitokseksi maksoimme kuvaajan ja kaason yöpymisen juhlapaikalla. Myös musiikissa päädyimme pelkkään Spotifyn ja open guitar-ohjelmanumeron voimaan, koska syrjäisestä sijainnista johtuen muusikon palkkaaminen olisi ollut sekä hankalaa että kallista. Alunperin meidän piti saada myös siviilivihkijä hääpaikalle, mutta emme löytäneet halukasta vihkijää noin syrjäiseen paikkaan. Menimme siis varsinaisesti naimisiin maistraatissa virka-aikana, jolloin vihkimiskustannukset olivat nolla euroa (jos bensakuluja ei huomioida eikä tässä tapauksessa edes tarvitse, sillä samalla reissulla hoitui monta häihin liittymätöntä asiaa muutenkin). Myöskään hääautoa emm tarvinneet, sillä hääpaikka sijaitsi alle 200m päässä kappelista...Omat häämme hiemän eri muodossa olisivat siis voineet helposti kustantaa reippaasti yli 7000€. Toisaalta jos muut kustannuserät olisivat nousseet, niin silloin olisimme tinkineet esimerkiksi puoliavoimesta baarista, jonka nyt otimme mukaan vain, koska muut kuluerät pysyivät maltillisina.

Toivottavasti tästä tekstistä oli apua jollekin häitään suunnittelevalle tai muuten häiden hintalapuista kiinnostuneelle! Vaikka häät voivat maksaa paljon, niin kannattaa miettiä ne asiat, mistä itse ei halua tinkiä omissa häissään. Vieraita tuskin kiinnostaa esimerkiksi hääparin omalla logolla painetut servetit tai alkumaljan vuosikertashampanja niin paljon kuin vaikkapa hyvä fiilis, hauska ohjelma tai tunnelmallinen juhlapaikka. Toisaalta suosittelen häiden ammattilaisten hyödyntämistä niissä asioissa, jotka ovat juuri parille itselle tärkeitä. Itse en olisi halunnut ikimaailmassa häitä ilman tuoreita kukkia, tai joutua itse vääntämään kaikkia tarjoiltavia ruokia viikkotolkulla. Jos on koskaan yrittänyt itse järjestää hiemankaan isompia juhlia niin ymmärtää, miksi palvelut maksavat ja miksi häät jo sanana tuo joskus lisää hintaa. Me saimme maksamallamme summalla juuri sellaiset häät kuin halusimme (olosuhteet huomioon ottaen), ja olemme erittäin tyytyväisiä käyttämiimme palveluihin.

Häiden "kaiken varalta" -tarvikkeet

Etenkin syyshäiden kohdalla meille oli selvää, että tarvitsemme lukuisia eri tarpeita erinäisiin JOS-skenaarioihin. Syksyllä kaikista suurin "uhkatekijä" on selkeästi sää, joka voi olla mitä tahansa kesäisestä kamalaan loskamyrskyyn. Tarvitsimmeko loppujen lopuksi mitään näistä varalta ostetuista tuotteista, joita luettelen pian? Emme.

Varauduimme siis etenkin huonoon keliin, joka olisi saaristossa voinut olla superpaha. Meillä on yleensä reissuilla se kaikista surkein keli, joten miksi häissä ei olisi. Olin ennalta tilannut ihanan syksynlehtikuvioisen sateenvarjon siirtymiin ja kuvaukseen. Lisäksi pohdin tosiaan pääni puhki erilaisia lämmikevaihtoehtoja hartioilleni, ja tilasin sitten lopulta tekoturkisversion. Kuinka ollakaan, hääaamun sade muuttui päivää kohti mentäessä ihanaksi auringonpaisteeksi, joka puolestaan muuttui sateeksi vasta yöllä. Saimme siis sateiden välissä kirkkaan ja lämpöisen syyspäivän, kuin tilauksesta! Sateenvarjo ja turkis ovat edelleen käyttämättöminä, mutta niille löytyy kyllä jatkossa hyötykäyttöä.

Eräs skenaarioista oli myös se, että pilaisin mekkoni. Mahdollisuuksia keksittiin heti useita: kaataisin vaikka viiniä päälleni, helma repeäisi...Voisi myös käydä niin, että painava, pitkä ja lämmin mekko kävisi tukalaksi loppuillasta, ja tekisi mieli pukea muuta päälle. Tähän hätään ostin sitten kakkosmekon. Lopulta viihdyin varsinaisessa häämekossani koko illan, mutta en joutunut erityisesti varomaan sitä tietäessäni, että korvike on olemassa. Tämäkin mekko oli tarkoitus jättää myöhemmin käyttöön, ja puinkin sen jo päälleni häämatkallamme. Jatkossa aion käyttää sitä juhlissa (en häissä!).

Ainoa oikeasti käyttöön tuleva vara-asia olivat kakkoskengät. Tiesin jo etukäteen, että en tulisi jaksamaan olla hääkengissäni koko päivää. Kakkoskengät sujahtivat jalkaan häätanssin jälkeen, ja jorasin niissä loppuillan tyytyväisenä. Kengät olivat mukana myös häämatkalla siinä määrin, että toinen niistä irvistelee jo nyt pohjan liimauksen pettäessä. Liimaan pohjan toki takaisin, ja kengät pääsevät arkikäyttöön ensi kesänä.

Kokosimme hääpaikalle laatikon, jossa oli kaikkia näitä varatarvikkeita sekä ohjelman propseja. Laatikko oli kaason ja bestmanien tiedossa, jotta he osaisivat tarvittaessa hakea sieltä tavaraa. Varalla oli näiden isompien juttujen lisäksi mm. laastareita, hakaneuloja, ompelusetti, ripsiliimaa, meikkitarvikkeita, särkylääkettä, you name it. Laatikosta vietiin ennen vihkitilaisuutta äideillemme myös hääteemaiset nenäliinat itkun varalta, ja olipa minulla itsellänikin yksi mukana alttarilla. ja tuli käyttöön :)

Kannattaako sitten hankkia ja raahata häihin rutkasti sitten jos -tavaraa? Mielestäni ehdottomasti kyllä! Stressaavalle tyypille kuten minulle tekee erityisen hyvää kun tietää, että paskimmassakin skenaariossa apu on lähellä. Tämänkaltaisissa juhlissa sattuu ja tapahtuu vääjäämättä, ja mielestäni on parempi olla ylivarustautunut, kuin viettää loppujuhlat surkutellen jotain pilalle mennyttä. Omalla kohdallamme nämä hankinnat kustansivat alle 50€ (niiltä osin mitä ei ollut vielä valmiina olemassa), ja koska ne tulevat jatkokäyttöön, en laske niitä edes varsinaiseksi kustannuseräksi.

Meidän häidemme ohjelma

Olen itse ollut mukana sen verran monissa häissä vieraan roolissa, että olen muodostanut näkemykseni kivoista hääohjelmista. Kävimme läpi jo ensimmäisessä palaverissa hääseurueen kanssa, että minkäänlaista nolaamista ei sitten järjestetä missään tapauksessa, ei vieraille eikä meille. Kaikista hirveintä ohjelmaa on mielestäni tutustumiseen väkisin tuputtavat leikit ja tosiaan kaikki typerä nolaaminen, mikä kuuluu ennemmin fuksiaisiin tai mopottamiseen kuin rakkauden juhlintaan. Myös kaikenlainen vaippojen nukeille pukeminen on mielestäni älyttömän ahdistavaa, etenkin kun meille mikään naimisiinmenon tarkoitus ei todellakaan ole lastenhankinta. Ahdistun ihan jo lapsikyselyistä tarpeeksi ilman, että hääohjelmaan otettaisiin tämmöistä mukaan. Emme myöskään mieheni kanssa ole mitään hassunhauskoja, spontaaneja hulluttelijoita, joten meidän häissämme kaikki hulluttelu joutui pannaan heti kättelyssä. Siskoni lupasikin auliisti, että mikäli joku meinaa ilmoittamatta pitää jotain nolostuttavaa ohjelmaa, niin hän vaikka vilahtaa :D Tykkään kuitenkin, että häissä on monenlaista ohjelmaa! Parhaimmillaan se tutustuttaa vähän vieraammat häävieraat sekä hääpariin, että luonnollisella tavalla toisiin vieraisiin. Loppujen lopuksi meillä oli ohjelmaa ehkä hitusen yläkanttiin johtuen ns. yllätysohjelman suuresta määrästä, mutta kaikilla tuntui silti olevan hauskaa ohjelman parissa. Mitä meidän ohjelmaamme sitten kuului?

Kaikki kuvat: Sami Ukkonen.

Meillä oli pöydissä ohjelmarunko, jossa luki kahvittelujen ja ruokailujen ohessa vain "ohjelmaa" muutamassa eri kohdassa. Tämä siksi, että osa ohjelmasta oli meillekin yllätys. Jätimme pariin kohtaan tilaa puheille, jotka oli pitänyt ilmoittaa etukäteen siskolleni. Puheita pitivät lopulta kaaso, bestman sekä yksi sulhasen kaveri (hän ihan spontaanisti). Jollain tapaa mahdollisuus pitää puheita kuuluu mielestäni häihin, ja siinä mahdollistetaan häihin osallistuville muistelu sekä onnitteluiden jakelu. Meillä puheet olivat juuri sopivan mittaisia ja hauskoja, pelkäsin joutuvani vollottamaan!

Eräs itsekeksimäni ja lopulta häiden suosituin ohjelma on hieman monimutkainen selittää tekstin muodossa, mutta yritän parhaani. Pöytiin oli jaettu monivalintainen tietokilpailukysymyslomake minun ja mieheni historiasta, elämästä ja mieltymyksistä. Kysymyksiä oli helpoista vaikeimpiin niin, että kaikille olisi varmasti haastetta (tyylillä ensimmäinen yhteinen osoite, missä tapasimme, kuka sanoi ensitapaamisella kenelle minkäkin lauseen). Kun kysymyksiin oli vastattu joukkueittain, alkoi seuraava ohjattu osio. Siinä pyydettiin vieraiden joukosta kahta vapaaehtoista, toinen mies ja toinen nainen. Heidän tehtävänsä oli esittää minua ja miestäni, toki ristiin niin, että mies esitti naista ja nainen miestä. Esiintyjille annettiin vieläpä peruukit, jotta he muistuttaisivat meitä. Hauskaa tästä teki sen, että meitä kutakin esittäneet eivät hirveästi tunteneet esitettäväänsä! Vapaaehtoisiksi tarjoutuivat sellaiset tyypit, jotka olivat esitettävälle tuttuja vain parin tapaamiskerran perusteella. Tällöin he pohjasivat esityksensä melko puhtaasti muutamaan piirteeseen, jotka olivat meihin ehtineet liittää. Ohjelma eteni niin, että samalla kun bestman luki kirjoittamaani huumorilla höystettyä tarinaa minusta ja miehestäni, niin nämä esiintyjät esittivät tarinaa aina sopivissa kohdissa. Yleisön tehtäväksi jäi bongailla tarinasta oikeat vastaukset kysymyksiin. Esitys oli ihan huippuhauska, ja välillä pyyhittiin naurun kyyneliä silmäkulmista! Lopuksi esiintyjät saivat pienet kiitoslahjat, ja myös eniten oikeita vastauksia keränneet saivat pienissä pussukoissa konvehteja palkinnoksi. Tarinasta jäi selkeästi vieraiden mieleen hauskoja nippelitietoja, ja pitkin iltaa sain kuulla muisteluita, että mitkäs ne teidän lampaiden nimet taas olikaan ja kaikkea lapiolla naamaan lyömisestä (fraasi, jolla mieheni kuvaili minun ensinäkemistäni).

Ihan perinteisistä hääohjelmista otimme mukaan kenkäleikin, joka sekin on mielestäni hauska oikein toteutettuna. Meillä kaaso teki kysymykset leikkiin ja pyysin häntä olemaan laittamatta mitään "kumpi teillä määrää kaapin paikan" -tasoisia kysymyksiä. Meistä ei ole erityisen hauskaa naureskella kaulin kädessä kuria pitävän vaimon stereotypialle, eikä toisaalta tossun alle jäävän miehen ajatukselle. Emme tästä syystä myöskään polkaisseet kakkua leikatessamme, koska emme pidä sitä nykyaikaiseen parisuhteeseen sopivana. Noh, kenkäleikin kysymykset olivat tosi hyviä, ja sekä meillä että vierailla oli kivaa.

Meillä oli myös ns. jatkuvaa ohjelmaa, eli vieraiden itsenäisestä tehtävää puuhaa. Eräs näistä oli valokuvabingo, jossa piti bongata ja kuvata mm. hienoin koriste, pusu, hääpari nauramassa ja mitä näitä nyt olikaan. Voittaja sai tietysti pienen palkinnon. Pistimme myös yhteen erilliseen huoneeseen puuhanurkkauksen, missä oli sekä vieraskirjaa, polttarivideoitamme pyörimässä, valokuvia polttareista että ystäväkirjan sivuja (jotka eivät olleet hitti, vain kaksi täytti ne..). 

Puheiden lisäksi meidän osaltamme yllättävä ohjelma oli morsiamen ryöstö. Kun ryöstö alkoi, olin pikkuisen kahden vaiheilla. Toisaalta ryöstö on mielestäni kaikista kulunein ja huonoin ohjelma ikinä, johon sisältyy usein juurikin se pelkäämämme sulhasen nolaaminen. Toisaalta ryöstäjäni ilmestyivät paikalle viikinkikypäröissä ja sopivasti meteliä pitäen. Minut vietiin erääseen pihapiirissä olleeseen näyttelyrakennukseen, annettiin takkia päälle ja tuoppia käteen ja juttelimme siellä mukavia viitisen minuuttia. Sillä aikaa mies sai runotehtävän: jokaisesta pöydästä annettiin yksi mahdollisimman random sana, jota miehen piti käyttää minua takaisin anelevassa runossa. Lopulta ryöstäjät palasivat kanssani juhlapaikalle, ja mieheni luki runonsa ääneen. Luonnollisesti se oli melkoisen lennokas, ja morsian pääsi palaamaan juhliin. Ryöstä oli osattu toteuttaa tosi kivasti, sopivaan aikaan ja teemaamme sopien, eli ei todellakaan jäänyt paska maku suuhun!

Olimme tiedottaneet vieraita etukäteen mahdollisuudesta open guitar -meiningille. Eli olimme varanneet ohjelmaan sopivan raon halukkaille esiintyjille akustisen kitaran kanssa. Lopulta mahdollisuuteen tarttui yllättävän moni eli kolme ihmistä, jotka esittivät yhteensä neljä biisiä. Koska meillä ei ollut muuta livemusiikkia, niin tämä toi kivaa tunnelmaa. Suosittelen ehdottomasti, jos lähipiirissä voisi olla musikaalista porukkaa!

Häiden klassikko-ohjelmasta mukaan otettiin myös kimpun-sekä sukkanauhan heitot, molemmat ihan perinteisellä kaavalla. Oma siskoni toivoi kimpunheittoa, kun en ollut sitä alunperin edes ottamassa mukaan. Lopulta molempiin löytyi halukkaita osallistujia yllättävän monta, ja minun kimpustani käytiin kovaa taistelua juurikin siskoni sekä pikkuserkkuni puolelta. Lopulta he tyytyivät jakamaan kimpun. Sukkanauhan puolestaan nappasi tyytyväisenä sulhasen kummisetä. Olimme varanneet sukkanauhan heittäjälle ihan hirveän kirpparilta ostetun 90-luvun hääoppaan, joka oli tarkoitus antaa kiertopalkintona eteenpäin. Unohdimme antaa sen! Lukaisin kirjan läpi, ja huomaa, miten aika on purrut häävalmisteluiden osalta melkoisella tavalla: oppaassa kehotettiin mm. hankkimaan HANURISTI riittävän aikaisin :D

Aloitimme häidemme tanssiosion häätanssilla, jota emme harjoitelleet lainkaan. Biisinä oli Seether feat. Amy Lee -kokoonpanon kappale Broken, joka on meille molemmille mieluinen kappale pitkän ajan takaa. Emme siis olleet valmistelleet mitään koreografiaa, vaan ihan hytkyimme läpi biisin. Tuon jälkeen vapaa tanssi alkoi ilman mitään vanhempien tanssittamisia, ja musiikkivalikoimassa oli sekä kevyitä, hitaita tanssibiisejä, baarijytkyttelymusiikkia eri vuosikymmeniltä että tanssittavaa raskaampaa musiikkia.

Kokonaisuutenaan meillä oli siis melkoisen paljon ohjelmaa. En toisaalta osaa sanoa, että jättäisinkö mitään pois, jos pääsisin järjestämään nämä häät uudelleen - kaikki ohjelmat olivat hyviä ja tykättyjä, ja niille tuntui olevan paikkansa juhlissa. Ainoa turha oli ystäväkirja, jota tosiaan vieraat eivät joko löytäneet tai ehtineet täyttämään. Olisin periaatteessa halunnut myös "seisomisleikin" (eli missä vuoronperään käsketään vieraiden nousta ylös esimerkiksi sen mukaan, ketkä ovat sulhasen serkkuja/ketkä ovat nähneet hääparin kännissä/ketkä ovat paikalla vain aveceina), mutta luonnollisesti näin pitkään ohjelmalistaan sitä olisi ollut mahdotonta tupata mukaan. Toisaalta runsas ohjelma tarkoitti meillä selkeästi sitä, että vieraat viihtyivät häissä melko myöhään, eikä aikaisia nukkumaanmenijöitä ollut! Etenkin häissä, missä porukka ei välttämättä ole sitä parkettien kovinta partaveistä, tämä oli mukava asia.

Hääpaikkamme Rosalan viikinkikylä, isot suositukset!

Aloitetaas vähitellen purkamaan upeita häitämme eri paketeiksi. Kerron ensimmäisenä juhlapaikastamme eli Rosalan viikinkikylästä, joka oli meille varsinainen must have juhlapaikka. Kaikki kuvat ovat hääkuvaajamme Sami Ukkosen ottamia.

Viikinkikeskus sijaitsee saaristossa, noin tunti Salosta etelään plus puoli tuntia lautalla. Saarelle kulkee ilmainen autolautta Kasnäsin satamasta. Häiden kannalta olennainen tieto on, että lautalla ei pääse enää takaisin mantereelle ilta-aikaan. Tällöin yöpyminen on järjestettävä saaressa, käytännössä läheisessä mökkikylässä, omissa asuntoautoissa tms tai viikinkikylässä. Meillä tämä ei tuottanut vieraille ongelmia, vaan kaikille löytyi sopiva majoitusmuoto. Viikinkikylässä yöpyminen tarkoittaa juhlapaikalle jäämistä joko itse juhlatilaan eli päällikön halliin, tai sen yhteydessä oleviin kolmeen huoneeseen. Itse päätimme heti kättelyssä, että jäämme viikinkipäällikön huoneeseen, ja aika iso osa häävieraista jäi paikalle kanssamme. Tämä oli kiva ratkaisu siinä mielessä, että saimme vielä aamupalalla muistella porukalla illan tapahtumia, ja saimme lisäkäsiä paikan raivausurakkaan. Kukin vieras maksoi majoittumisen meille, ja me hoidimme maksut eteenpäin yhdellä laskulla juhlapaikalle. Yöpyjille hintaan kuului myös sauna, ja meidän häidemme aamusaunassa taisi käydä jopa yksi henkilö...

Päällikön halli, jossa juhlat järjestetään, on iso keskiaikainen viikinkikestien pitopaikka. Siellä on syöty ja juotu aikanaan kolme vuorokautta putkeen, ja nukuttu välillä hallin sivustoilla sijaitsevissa sängyissä. Nämä verhoilla muusta tilasta erotetut sängyt saivat yöpyviltä vierailtamme innokkaan vastaanoton. Häiden näkökulmasta tila on mielestäni erityisen optimaalinen, sillä siellä on noin kymmenen hengen pöytiä riittävästi hieman omia juhliamme isompiinkin kekkereihin. Miinuksena voitaisiin mainita lattia, joka on muhkuraista kiveä, kuten tuohon aikaan tapana varmasti oli. Varoittelimme kyllä vieraitamme piikkikorkojen laittamisesta. Halli on hämärä, joten toimme itse sinne lisävalaistusta vieraiden pöytiin sekä yhden pöydän ulosviennillä saadulle tanssilattialle. Tilassa on myös erikseen vessat miehille ja naisille, ja tilan perällä baaripöytä aikakauteen sopivine tuoppeineen.

Viikinkikylä on itsessään nähtävyys, josta vieraamme olivat vaikuttuneita! Siellä on eri rakennuksissa näyttelyitä viikinkiajasta, ja periaatteessa ihan jo kylässä oleminen vie ihan eri aikakaudelle. Vihkiminen oli mahdollista suorittaa sekä pienessä kappelissa kylän sisällä, että auditorio-tilassa museon päärakennuksessa. Itse valitsimme kappelin, johon ei olisi kyllä meidän n. 35hlön istuvien vieraiden lisäksi olisi enempää mahtunutkaan. Kappeliin on hankala kulku, eivätkä esimerkiksi omat isovanhempamme olisi varmaan päässeet sinne lainkaan.

Viikinkikylän juhlapakettiin sai valita ruuat kolmesta eri menuusta, ja omia muutoksia oli mahdollista tehdä. Muokkasimme isointa menua hieman niukemmaksi, ja hinta asettui onneksi meille sopivaksi. Muuten olisimme joutuneet etsimään uuden juhlapaikan! Ruokailu muodosti yksittäisestä vieraasta maksettavan kokonaishinnan, joka sisälsi tilan, henkilökunnan, museon sisäänpääsyn ja ruuan alkumaljoineen. Myös kakut oli mahdollista saada paikan päältä, mutta päädyimme tuomaan kakut ja jälkkärit itse, paikan hoitaessa kahvit ja teet. Jälkikäteen ajateltuna olisin jättänyt myös kakut heidän hoidettavakseen, sen verran näppärästi kaikki hoitui viikinkikylän porukan kanssa. Ruoka oli aivan erityisen hyvää, ja etenkin villisika tuntui saavan kehuja useammasta eri suusta. Myös saaren oma saaristolaisleipä sai monilta kiitosta. Ruokailu hoidettiin aikakaudelle uskollisesti päreiltä, lusikalla ja veitsellä nauttien.

Koska viikinkikylä on anniskelualuetta, niin sinne ei saa tuoda omia juomia. Ratkaisimme asian tarjoamalla avoimen baarin taktiikalla halvimmat juomat eli perus oluet, siiderit ja lonkerot. Kaikki muut juomat jäivät vieraiden itsensä maksettavaksi, eikä tästä tuntunut tulevan ongelmaa kellekään. Halusimme jatkaa illalla juhlia vain omalla porukalla, ja henkilökunnan poistumisen jälkeen juomia haettiin itsepalveluperiaatteella. Ne laskutettiin meiltä könttänä muiden kulujen kanssa. Alkoholista muodostui luonnollisesti suhteellisen iso lasku maksettavaksi, mutta näin hienon paikan ja muuten maltilliseksi jäävien kulujen kanssa tämä oli silti kestettävä maksuerä. Toisaalta eipähän tarvinnut itse roudata juomia lootatolkulla.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen juhlapaikkavalintaamme! Kaikki sujui tosi kivasti, ja vieraat kehuivat paikkaa oikein olan takaa. Päällikön hallin koristelu oli erityisen helppoa etenkin näin syksyllä, sillä se ei hirveästi mitään vaatinut komeudessaan. Päädyimmekin käyttämään melko pitkälti luonnonmateriaaleja.

Maistraattikokemuksia eli kuinka minusta tuli virallisesti rouva

Osasin ennustaa jo etukäteen, että tämän viikon puolella en juuri saa enää nukuttua. Toissayönä heräilin neljän maissa, ja tänään jopa vähän aikaisemmin. Reagoin kaikkeen jännittävään (sekä hyvään että huonoon) stressillä, joka nostaa aina verenpaineeni kattoon. Häissä ja naimisiin menemisessä ei ole niinkään jännittänyt sitoutuminen tai "pallon jalkaan saaminen", vaan lähinnä valtava määrä valmisteluita ja huoli kaiken sujumisesta.

Eilen koitti viimein maistraattipäivä, joka oli meille siis yksi päivä muiden joukossa. Halusimme vain hoitaa paperihommat, kun kukaan vihkijä ei halunnut matkustaa juhlapaikallemme vihkiäkseen meidät. Kävin ennen maistraattia opiskelijakampaamossa siistimässä hiusteni latvoja, ja mietin jo etukäteen, että mainitsenko häistä ollenkaan vai en. Kampaamon opiskelijat ovat parhaillaan tosi nuoria ja kokemattomia, joten arvelin voivani aiheuttaa maininnalla paineita. Päätin kumminkin mainita asiasta, jotta opiskelija ei leikkaa esimerkiksi etutukkaani ns. kasvunvaraa, vaan tukasta tulee juuri nyt parhaimmillaan oleva. Leikkaus sujui mallikkaasti, mutta kampaamon valvova opettaja mainitsi minulle ohimennen kyytiä odotellessani, että tieto häistä oli saanut opiskelijan kuulema jännittämään ihan hirveästi, että jos hän pilaakin hiukseni! Voi ei, toivottavasti hänelle ei jäänyt elinikäiset traumat. Onneksi en mennyt sentään mainitsemaan, että olen menossa heti hänen käsittelynsä jälkeen maistraattiin..:)

Menimme maistraattiin hyvissäajoin ennen varattua vihkiaikaa, ja ilmoittauduimme tiskillä. Sieltä meitä pyydettiin menemään vihkihuoneen odotustilaan odottamaan vihkijää. Vihkijä sekä kaksi talon puolesta tulevaa todistajaa saapuivat paikalle koruttomaan vihkitilaan, jonka ainoat koristeet olivat melko elähtäneet tekokukat puhujan pöntössä. Kävimme aluksi läpi henkkareiden tarkastuksen, varmistimme sukunimeni vaihtumisen ja ettei sormuksia vaihdeta seremonian aikana. Maistraatin vihkikaava on todella nopea, luin sen jo etukäteen netistä, mutta itse tilanteessa aika vain hujahti. Olimme paikalla ihan normaaleissa arkivaatteissa ja tosiaan ilman ketään läheisiä, mutta meinasivat kyynelkanavat silti aueta. Vaikka tilaisuus oli koruton, niin vihkijä ei silti ladellut suoraan paperista virkamiesmäisesti, vaan vaikutti oikeasti tykkäävän vihkimispuuhasta. Tuskin tuo maistraatin työtehtävistä vastenmielisin on! Vihkimisen jälkeen vihkijä ja todistajat onnittelivat meidät, saimme vihkitodistuksen sekä ohjeet nimien vaihtamiseksi eri rekistereihin ja lähdimme omille teillemme. Olimme maistraatilla ehkä reilun viisi minuuttia yhteensä, olipa se helppoa ja tehokasta :D Lisäksi vihkimisaikaimme oli varattu kello kolmeen, mutta olimme kolmelta jo matkalla kotiin. Olimme suunnitelleet käyvämme syömässä eräässä tietyssä ravintolassa vihkimisen jälkeen, mutta se oli kiinni. Haimme siis harvinaisen arkiset ruokatarpeet kaupasta, ja suuntasimme kotiin syömään ja jatkamaan häävalmisteluita. Myös nimeni oli vaihtunut Väestörekisterin sivuille samantien, joten pääsin tekemään passihakemusta heti kotiin päästyäni.

Niin, nyt sitä sitten ollaan vaimoa, rouvaa, aviopuolisoa ja eri sukunimistä kuin ennen. Ei kai tätä tajuakaan heti, ainakaan ennen häitä. Tälle päivälle on luvattu syysmyrskyä, joka kyllä puhkuu jo meidänkin leveysasteillamme. Lisäksi aloitin porkkanakakkujen leipomisen lauantaille, eli YLIHUOMISELLE apuaaaaa. Tälle päivälle on reippaasti tehtävää, ja huomenna lähdemmekin jo ajelemaan kohti hääpaikkaa. Palaan siis asiaan häiden jälkeen raportoimaan, miten kaikki meni!

Enää viikko, kääk!

Viikon päästä olemme jo matkalla omiin häihimme, kakut ja kukat mukana. Lähdemme tosiaan hääpaikalle päivää ennen häitä, sillä asumme sen verran kaukana. Tarkoitus olisi ehtiä illan mittaan hoitaa osa koristeluista, ja jättää osa suosiolla aamulle. Kappeliin astelemme vasta neljältä lauantaina, joten aikaa on kyllä lauantainakin. Myös apukäsiä on saatavilla runsaasti.

Tällä viikolla olen käyttänyt luonnollisesti runsaasti aikaa hääjärjestelyihin. Olen tilannut kukat, joissa pääsin kukkakaupassa keikkatöissä olevana tosi halvalla! Suunnittelin kukat myös vuodenaikaan sopiviksi, ja kerään ison osan koristeluun tulevasta elävästä materiaalista luonnosta. Lopulta tilasin vain kolmea rehua: oranssia kallaa, auringonkukkaa ja eukalyptusta. Kalla on ollut oma must have -hääkukkani jo vuosikausia. Myös eukalyptus ja etenkin tietty lajike on saanut sydämeni tykyttämään jo kauan, ja onhan se tällä hetkellä myös erittäin muodikasta (jos nyt sellaista haluaa ajatella). Auringonkukka valikoitui mukaan lähinnä vuodenaikaan sopivuuden takia. Muita etuja olivat myös halpa hinta sekä näyttävyys. Näiden lisäksi haen erinäisistä puskista ainakin mäntyä, orapihlajaa ja mitä nyt sitten keksinkään. Eli improvisoiden mennään!

Lisäksi minun ja mieheni yhteinen projekti on ollut kakkutelineen valmistaminen. Meille tulee kaksi juustokakkua, joille löysin Pinterestiä selaillessa kivan puusta tehdyn telineen mallin. Kävimme eilen sahailemassa sopivia osasia, ja mies on pikkuhiljaa kasaillut niitä yhteen. Hyvä siitä tulee.

Eilinen kului aloitellessa makeiden tarjottavien projektia. Aikamoinen homma se tuntuu olevan, vaikka otin kontolleni "vain" neljä eri laatua. Eilisen hommaksi muotoutuivat lakritsimarengit ja nutellatryffelit, sillä ne säilyvät näinkin aikaisin tehtynä hyvinä. Ainakin näin toivoisin. Marengit jäivät vähän lötköiksi, mutta toisaalta niistä tuli tosi nättejä ja hyvänmakuisia. Joten annettakoon niille ja minulle anteeksi. Konvehdeista en edes yrittänyt tehdä mitään hovikelpoisia, vaan kotikutoisen näköisyys kelpaa niiden osalta varsin hyvin. Erittäin hyvän makuisia nekin! Nutella on ollut ikisuosikkini suklaisissa mauissa, joten ohjeen valinta häidemme tryffeliksi oli erittäin helppoa. Marenkien kanssa sen sijaan puljasin kauan, kunnes kaupassa tuli vastaan lakritsiaromiputeli. Se oli menoa se. Ensi viikon alussa projekti jatkuu herrasväen pikkuleivillä, ja torstaina vuorossa on porkkanakakkusavotta. Torstain työlista näyttää hämmentävän pitkältä, en tiedä miten meinaan ikinä selvitä kaikesta...Jo kakkujen uunissaoloaika on sen verran pitkä, että hirvittää jo valmiiksi.

Suurin häitä edeltävä toimenpide on vielä edessä ensi viikolla, ja se on luonnollisesti maistraattireissu keskiviikkona. Emme halunneet mitään häslinkiä maistraattiin liittyen, koska emme halua sen tuntuvan vielä naimisiinmenolta. Tästä syystä otimme esimerkiksi todistajat talon sisältä emmekä tuttavapiiristä, ja lähdemme liikkeelle ihan arkivaatteissa. Käyn ennen maistraattia siistityttämässä latvojani kampaamossa, ja käymme paperihommien jälkeen vielä semiarkisesti syömässä jossain. Nyt kun olen ajatellut jälkikäteen niin on ihan hyvä, että maistraatti on ennen häitä. Tuntuu, että kaikki paineet kasautuisivat turhaan hääpäivälle. Nyt helpottaa ajatella, että itse vihkiminen on arkinen tilanne, ja sitten häissä itse seremonia on enää mukava pieni rituaali.

Laskin tänään häihimme tulevan valoketjujen määrän, joka on muuten huikea 11! Löysin vanhoja tavaroita läpikäydessäni vielä yhden patterivaloketjun, josta olen irrottanut rikkimenneet koristeet aiemmin. Iski inspiraatiolla, ja tältä ketju näyttää nyt:

Vähän askartelusta ylijääneitä lehtiä (samoja kuin esimerkiksi tiekylteissämme) ja kuumaliimaa, ja siinä se! Näin saa pienellä vaivalla persoonallisen valoketjun ihan perusvalosarjasta. Erittäin hyvä idea, jos omaan teemaan sopivia valoketjuja ei tunnu löytyvän mistään. Nyt vähän harmittaa, etten tajunnut tätä jo vieraiden pöytien koristeita suunnitellessani...Heitin jo loput näistä lehdistä yhteen hääkamalaatikoistamme, jos niille sattuu keksimään vielä hääpaikalla jotain käyttöä.