Meidän häidemme ohjelma

Olen itse ollut mukana sen verran monissa häissä vieraan roolissa, että olen muodostanut näkemykseni kivoista hääohjelmista. Kävimme läpi jo ensimmäisessä palaverissa hääseurueen kanssa, että minkäänlaista nolaamista ei sitten järjestetä missään tapauksessa, ei vieraille eikä meille. Kaikista hirveintä ohjelmaa on mielestäni tutustumiseen väkisin tuputtavat leikit ja tosiaan kaikki typerä nolaaminen, mikä kuuluu ennemmin fuksiaisiin tai mopottamiseen kuin rakkauden juhlintaan. Myös kaikenlainen vaippojen nukeille pukeminen on mielestäni älyttömän ahdistavaa, etenkin kun meille mikään naimisiinmenon tarkoitus ei todellakaan ole lastenhankinta. Ahdistun ihan jo lapsikyselyistä tarpeeksi ilman, että hääohjelmaan otettaisiin tämmöistä mukaan. Emme myöskään mieheni kanssa ole mitään hassunhauskoja, spontaaneja hulluttelijoita, joten meidän häissämme kaikki hulluttelu joutui pannaan heti kättelyssä. Siskoni lupasikin auliisti, että mikäli joku meinaa ilmoittamatta pitää jotain nolostuttavaa ohjelmaa, niin hän vaikka vilahtaa :D Tykkään kuitenkin, että häissä on monenlaista ohjelmaa! Parhaimmillaan se tutustuttaa vähän vieraammat häävieraat sekä hääpariin, että luonnollisella tavalla toisiin vieraisiin. Loppujen lopuksi meillä oli ohjelmaa ehkä hitusen yläkanttiin johtuen ns. yllätysohjelman suuresta määrästä, mutta kaikilla tuntui silti olevan hauskaa ohjelman parissa. Mitä meidän ohjelmaamme sitten kuului?

Kaikki kuvat: Sami Ukkonen.

Meillä oli pöydissä ohjelmarunko, jossa luki kahvittelujen ja ruokailujen ohessa vain "ohjelmaa" muutamassa eri kohdassa. Tämä siksi, että osa ohjelmasta oli meillekin yllätys. Jätimme pariin kohtaan tilaa puheille, jotka oli pitänyt ilmoittaa etukäteen siskolleni. Puheita pitivät lopulta kaaso, bestman sekä yksi sulhasen kaveri (hän ihan spontaanisti). Jollain tapaa mahdollisuus pitää puheita kuuluu mielestäni häihin, ja siinä mahdollistetaan häihin osallistuville muistelu sekä onnitteluiden jakelu. Meillä puheet olivat juuri sopivan mittaisia ja hauskoja, pelkäsin joutuvani vollottamaan!

Eräs itsekeksimäni ja lopulta häiden suosituin ohjelma on hieman monimutkainen selittää tekstin muodossa, mutta yritän parhaani. Pöytiin oli jaettu monivalintainen tietokilpailukysymyslomake minun ja mieheni historiasta, elämästä ja mieltymyksistä. Kysymyksiä oli helpoista vaikeimpiin niin, että kaikille olisi varmasti haastetta (tyylillä ensimmäinen yhteinen osoite, missä tapasimme, kuka sanoi ensitapaamisella kenelle minkäkin lauseen). Kun kysymyksiin oli vastattu joukkueittain, alkoi seuraava ohjattu osio. Siinä pyydettiin vieraiden joukosta kahta vapaaehtoista, toinen mies ja toinen nainen. Heidän tehtävänsä oli esittää minua ja miestäni, toki ristiin niin, että mies esitti naista ja nainen miestä. Esiintyjille annettiin vieläpä peruukit, jotta he muistuttaisivat meitä. Hauskaa tästä teki sen, että meitä kutakin esittäneet eivät hirveästi tunteneet esitettäväänsä! Vapaaehtoisiksi tarjoutuivat sellaiset tyypit, jotka olivat esitettävälle tuttuja vain parin tapaamiskerran perusteella. Tällöin he pohjasivat esityksensä melko puhtaasti muutamaan piirteeseen, jotka olivat meihin ehtineet liittää. Ohjelma eteni niin, että samalla kun bestman luki kirjoittamaani huumorilla höystettyä tarinaa minusta ja miehestäni, niin nämä esiintyjät esittivät tarinaa aina sopivissa kohdissa. Yleisön tehtäväksi jäi bongailla tarinasta oikeat vastaukset kysymyksiin. Esitys oli ihan huippuhauska, ja välillä pyyhittiin naurun kyyneliä silmäkulmista! Lopuksi esiintyjät saivat pienet kiitoslahjat, ja myös eniten oikeita vastauksia keränneet saivat pienissä pussukoissa konvehteja palkinnoksi. Tarinasta jäi selkeästi vieraiden mieleen hauskoja nippelitietoja, ja pitkin iltaa sain kuulla muisteluita, että mitkäs ne teidän lampaiden nimet taas olikaan ja kaikkea lapiolla naamaan lyömisestä (fraasi, jolla mieheni kuvaili minun ensinäkemistäni).

Ihan perinteisistä hääohjelmista otimme mukaan kenkäleikin, joka sekin on mielestäni hauska oikein toteutettuna. Meillä kaaso teki kysymykset leikkiin ja pyysin häntä olemaan laittamatta mitään "kumpi teillä määrää kaapin paikan" -tasoisia kysymyksiä. Meistä ei ole erityisen hauskaa naureskella kaulin kädessä kuria pitävän vaimon stereotypialle, eikä toisaalta tossun alle jäävän miehen ajatukselle. Emme tästä syystä myöskään polkaisseet kakkua leikatessamme, koska emme pidä sitä nykyaikaiseen parisuhteeseen sopivana. Noh, kenkäleikin kysymykset olivat tosi hyviä, ja sekä meillä että vierailla oli kivaa.

Meillä oli myös ns. jatkuvaa ohjelmaa, eli vieraiden itsenäisestä tehtävää puuhaa. Eräs näistä oli valokuvabingo, jossa piti bongata ja kuvata mm. hienoin koriste, pusu, hääpari nauramassa ja mitä näitä nyt olikaan. Voittaja sai tietysti pienen palkinnon. Pistimme myös yhteen erilliseen huoneeseen puuhanurkkauksen, missä oli sekä vieraskirjaa, polttarivideoitamme pyörimässä, valokuvia polttareista että ystäväkirjan sivuja (jotka eivät olleet hitti, vain kaksi täytti ne..). 

Puheiden lisäksi meidän osaltamme yllättävä ohjelma oli morsiamen ryöstö. Kun ryöstö alkoi, olin pikkuisen kahden vaiheilla. Toisaalta ryöstö on mielestäni kaikista kulunein ja huonoin ohjelma ikinä, johon sisältyy usein juurikin se pelkäämämme sulhasen nolaaminen. Toisaalta ryöstäjäni ilmestyivät paikalle viikinkikypäröissä ja sopivasti meteliä pitäen. Minut vietiin erääseen pihapiirissä olleeseen näyttelyrakennukseen, annettiin takkia päälle ja tuoppia käteen ja juttelimme siellä mukavia viitisen minuuttia. Sillä aikaa mies sai runotehtävän: jokaisesta pöydästä annettiin yksi mahdollisimman random sana, jota miehen piti käyttää minua takaisin anelevassa runossa. Lopulta ryöstäjät palasivat kanssani juhlapaikalle, ja mieheni luki runonsa ääneen. Luonnollisesti se oli melkoisen lennokas, ja morsian pääsi palaamaan juhliin. Ryöstä oli osattu toteuttaa tosi kivasti, sopivaan aikaan ja teemaamme sopien, eli ei todellakaan jäänyt paska maku suuhun!

Olimme tiedottaneet vieraita etukäteen mahdollisuudesta open guitar -meiningille. Eli olimme varanneet ohjelmaan sopivan raon halukkaille esiintyjille akustisen kitaran kanssa. Lopulta mahdollisuuteen tarttui yllättävän moni eli kolme ihmistä, jotka esittivät yhteensä neljä biisiä. Koska meillä ei ollut muuta livemusiikkia, niin tämä toi kivaa tunnelmaa. Suosittelen ehdottomasti, jos lähipiirissä voisi olla musikaalista porukkaa!

Häiden klassikko-ohjelmasta mukaan otettiin myös kimpun-sekä sukkanauhan heitot, molemmat ihan perinteisellä kaavalla. Oma siskoni toivoi kimpunheittoa, kun en ollut sitä alunperin edes ottamassa mukaan. Lopulta molempiin löytyi halukkaita osallistujia yllättävän monta, ja minun kimpustani käytiin kovaa taistelua juurikin siskoni sekä pikkuserkkuni puolelta. Lopulta he tyytyivät jakamaan kimpun. Sukkanauhan puolestaan nappasi tyytyväisenä sulhasen kummisetä. Olimme varanneet sukkanauhan heittäjälle ihan hirveän kirpparilta ostetun 90-luvun hääoppaan, joka oli tarkoitus antaa kiertopalkintona eteenpäin. Unohdimme antaa sen! Lukaisin kirjan läpi, ja huomaa, miten aika on purrut häävalmisteluiden osalta melkoisella tavalla: oppaassa kehotettiin mm. hankkimaan HANURISTI riittävän aikaisin :D

Aloitimme häidemme tanssiosion häätanssilla, jota emme harjoitelleet lainkaan. Biisinä oli Seether feat. Amy Lee -kokoonpanon kappale Broken, joka on meille molemmille mieluinen kappale pitkän ajan takaa. Emme siis olleet valmistelleet mitään koreografiaa, vaan ihan hytkyimme läpi biisin. Tuon jälkeen vapaa tanssi alkoi ilman mitään vanhempien tanssittamisia, ja musiikkivalikoimassa oli sekä kevyitä, hitaita tanssibiisejä, baarijytkyttelymusiikkia eri vuosikymmeniltä että tanssittavaa raskaampaa musiikkia.

Kokonaisuutenaan meillä oli siis melkoisen paljon ohjelmaa. En toisaalta osaa sanoa, että jättäisinkö mitään pois, jos pääsisin järjestämään nämä häät uudelleen - kaikki ohjelmat olivat hyviä ja tykättyjä, ja niille tuntui olevan paikkansa juhlissa. Ainoa turha oli ystäväkirja, jota tosiaan vieraat eivät joko löytäneet tai ehtineet täyttämään. Olisin periaatteessa halunnut myös "seisomisleikin" (eli missä vuoronperään käsketään vieraiden nousta ylös esimerkiksi sen mukaan, ketkä ovat sulhasen serkkuja/ketkä ovat nähneet hääparin kännissä/ketkä ovat paikalla vain aveceina), mutta luonnollisesti näin pitkään ohjelmalistaan sitä olisi ollut mahdotonta tupata mukaan. Toisaalta runsas ohjelma tarkoitti meillä selkeästi sitä, että vieraat viihtyivät häissä melko myöhään, eikä aikaisia nukkumaanmenijöitä ollut! Etenkin häissä, missä porukka ei välttämättä ole sitä parkettien kovinta partaveistä, tämä oli mukava asia.