Tässä siis listauksena sitä, millaiset ovat huonot häät.
- paikalla on ihmisiä keistä edes hääpari ei tykkää. Sovinnaisuuden vuoksi kutsutut isotädit ja kumminkaimat joita kukaan ei halua juhliin. Miksi ihmeessä? Häitä vietetään usein vain kerran elämässä, joten miksi kutsua ihmisiä, keistä ei pidä? Pelkkä velvollisuudentunto on surkea peruste maksaa jonkun läsnäolosta. Etenkin vieraat, keiden tiedät etukäteen näyttävän ankeaa naamaa, olemaan tyytymättömiä ja jopa arvostelevan juhliasi - ainakin oma vereni kiehuu jo ajatuksesta. Jos haluaa pitää häät vain omalle perhepiirille tai kavereille, niin siitä vaan! Samaan kategoriaan niputan lapsettomat häät. Mikäli pari ei toivo häihinsä lapsia, mielestäni tästä ei tule kenenkään suuttua. On myös lasten suojelua, mikäli railakkaisiin ja märkiin juhliin ei polvenkorkuisia kutsuta. Itse käymme vielä keskuteluita siitä, kutsummeko häihin lapsia ja jos kutsumme, niin kenen vaiko kaikkien. Etenkin teini-ikäisten ja melkein aikuisten kutsuminen vain vanhempien siivellä tuntuu vähän hassulta.
- pari ei ajattele itseään, vaan muita. Tätä pidän suurena helmasyntinä, johon olen törmännyt joskus häissä. Sekä musiikin, juhlapaikan, ruuan ja ohjelmien valitseminen vai sen perusteella, mitä oma mummo kaipaa häihin, on aivan älytöntä. Edelleen, nämä bileet järkätään kerran elämässä. Itse emme tykkää mistään perinteisestä tanssimusiikista, joten sitä häihimme ei tule. Emme myöskään ole kesähääihmisiä, eli ei kesällä naimisiin. Myöskään hienosteleva piperrysruoka ei ole tyyliämme, joten sitä ei tule häissämme tarjoiluun. Sen sijaan raskas musiikki, valikoidut ohjelmanumerot ja juuri meidännäköinen, ei-perinteinen paikka tulevat varmasti erottamaan häämme muista ja tekemään niistä omamme. En nyt sano, että ei kannattaisi kuunnella muidenkin toiveita häiden suhteen, mutta lopulta on parin oma päätös, mitä häihin tulee ja mitä ei. Kaikista tylsimmissä vierailemissani häissä parin persoonaa ei näkynyt lainkaan. Olisin voinut astella ihan hyvin kenen tahansa häihin, enkä juuri kyseisen parin. Tällaiset häät tuntuvat tusinahäiltä, eivätkä ne jää mieleen. Häät muodostetaan helposti esimerkiksi juuri vanhusten tai lasten makua miellyttämään, enkä itse näe kovin hauskoina mitään mummohäitä, saati oikeita lastenkekkereitä. Nämä kertomani häät olivat selkeästi tehty nimenomaan parin isovanhempia ja muita vanhoja sukulaisia silmällä pitäen, mikä teki niistä tylsät.
- tunteet eivät näy ja stressi pukkaa päälle. On ymmärrettävää, että naimisiinmeno on jännittävä tilanne, ja kahden suvun ja kaveripiirin edessä alttarille astelu voi raastaa hermoja. Viikkokausien häävalmistelut kombinoituvat viimein yhteen päivään, jonka tulisi olla elämän ihanin. Ei ihme, jos pari tuntuu lähinnä tutisevilta hermokimpuilta. Mutta miksi häitä ylipäätään järjestetään, ellei niissä ole tarkoitus voida ottaa rennosti ja pitää kivaa? Kontrollifriikit eivät tietenkään osaa delegoida tehtäviä muille, mutta ainakin itse yritän olla sen verran rento, että annan muidenkin auttaa hääjärjestelyissä. Kaaso, bestman, sisarukset, vanhemmat ja mitä näitä nyt on, kaikki haluavat kuitenkin antaa pienen panoksen avunannossa. Jonain päivänä voit itse auttaa heitä heidän juhliensa järjestelyissä. On myös todella vaivaannuttavaa, mikäli pari ei tunnu häissä yhtään rakastuneilta. Tokikaan kukaan ei oleta esimerkiksi 10 vuotta yhdessä olleen parin käyttäytyvän vastarakastuneiden lailla, mutta luulisi häissä tunteiden nousevan sen verran pintaan, että edes katseet kielisivät jotain toista kohtaan olevista hellyyden tuntemuksista. Voin paljastaa, että itse tulen satavarmasti vollottamaan häissämme vuolaasti, joten tunteiden osoittamisen puutteesta ei liene pelkoa :D
- häät eivät tunnu häiltä. On toki hyvä, että nykyisin häitä pystytään järjestämään eri teemojen ympärille ja käyttää vain niitä perinteisiä elementtejä, mitä itse halutaan. Kosinnan jälkeen olen tullut entistä enemmän siihen tulokseen, että taidan sittenkin kallistua olemaan yllättävän perinteinen morsian. Aikaisemmin ajattelin, että viittaan kintaalla kaikille perinteiselle. Mutta kuten jo moneen kertaan mainittua, naimisiin mennään sillä tarkoituksella, että se tehdään vain kerran. Tästä syystä haluan häidemme olevan häämäiset, eivätkä vain bileet. Esimerkiksi teeman liian voimakas mukaantuonti, liian kasuaali pukeutuminen tai paikan epäjuhlallisuus tekisivät häistä minulle epähäämäiset. Myös juhlapaikan koristelun pitäisi jotenkin ilmentää, että tässä pidetään nyt sitten ihan kunnon juhlia, eikä vaikkapa kokousta. Enkä tarkoita, etteikö hyviä häitä voisi pitää vaikka metsässä tai jakkupukuun pukeutuneena - kokonaisuus ratkaisee. Tässäkin mennään niin syvällä makuasioiden kiemuroissa, että monelle tällaiset seikat eivät olisi haittatekijöitä, mutta minulle ne ovat.
- ohjelmaa on liikaa tai liian vähän. En ole ollut liian paljon ohjelmanumeroita sisältävissä häissä, mutta sen sijaan eräissä juhlissa tuntui tapahtuvan aivan liikaa. Ketään ei kiinnosta kuunnella enää viidettä nokkahuilunsoittajaa, kun kaikki muut serkkutytöt ovat jo omat musiikkiesityksensä esittäneet. Vieraille pitää jättää aikaa ihan vapaalle seurustelulle ja yhdessäololle. Kukaan ei loppupeleissä edes jaksa kovin montaa ohjelmanumeroa. Toisaalta häät eivät ole häät, ellei niissä ole ainakin jonkin verran seurattavaa. Usein häissä on avecceja tai kaukaisia sukulaisia, jotka eivät edes tunne ainakaan toista hääparin osapuolista, joten jonkinlainen parin persoonaa tai parisuhdetta kuvastava ohjelmanumero ei ole koskaan pahitteeksi. Lisäksi näiden myötä hääväki saa puhuttavaa, jolla voi helposti aloittaa keskustelun vaikka vierustoverin kanssa. Eli oivallinen tapa tutustuttaa ihmiset toisiinsa. Ohjelmanumeroissa tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että ne eivät keskity liikaa vaikkapa vain hääparin kaveripiirin inside-jutuille, vaan kaikkien tulee voida seurata ohjelmaa vaivatta. On myös kivaa, että nykyisin häissä tuntuu olevan entistä enemmän tekemistä ns. omalle ajalle, kun virallista ohjelmaa ei ole - polaroid-kamerat, valokuvausseinät, parin lapsuuskuvat esillä ja kaikenlainen muu aktiviteetti on tervetullutta, etenkin ennen kuin bileet varsinaisesti lähtevät käyntiin. Asia erikseen ovat leikit, joihin porukan on pakko osallistua. Hyi! Itse inhoan kaikenlaisia mukahauskoja leikkejä, joihin osallistumisen annetaan ymmärtää kuuluvan kaikille. Valinnanvapautta pliis, kaikki eivät ole mitään leikkijöitä.
- ruoka on huonoa tai se loppuu kesken. Ruoka on tietysti makuasia, eikä kaikissa häissä ole tarkoituskaan kestitä vieraita jumalattomalla vuorella sapuskaa. Mutta mikäli ruokaa on tarjolla, niin mielestäni senkin kanssa voisi käyttää pikkuisen ajatusta. Vaikka budjetti olisi niukka, niin hyvää ruokaa saa silti kyllä aina jostain taiottua. Parin kuuluu tietysti valita ruokia, joista itse pitää, mutta tässäkin kohtuus - tulisten itämaisten ruokien ystävien kannattaa varautua siihen, että kaikki eivät välttämättä pysty syömään kovin voimakkaasti maustettua ja erikoista ruokaa. Toisaalta myös kuivakka karjalanpaisti ja keitetyt perunat -kombo saisi kyllä ainakin oman ihoni kananlihalle heti tylsyydellään.
- häiden punainen lanka on kadoksissa. Vaikka häissä ei olisi varsinaista teemaa, niin olisi silti kiva, kun olisi edes joku "juttu". Väri, teemakukka, mikä hyvänsä. Olin viime kesänä häissä, joissa kuljetettiin pitkin iltaa mukana parin innostusta japanilaiseen kulttuuriin, ja teemaa oli osattu tuoda juuri sopivissa määrin mausteeksi juhliin.Toisaalta useammissa häissä on selkeästi vain päätetty kyhätä jonkinlaiset häiden kaltaiset viritelmät pystyyn, eikä ole yhtään mietitty palasten loksahtelua yhteen. Nimenomaan häiden yhteneväisyyden takia punaisen langan määrittely olisi tosi jees. Vaikka häät eivät järjestäjää itseään hirveästi kiinnosta, niin ihan samalla vaivalla niistä tekee kuitenkin vieraille kivat kuin tylsät.
Ja lopuksi: kuten sanottua, mielipiteitä on monia. Varmasti meidänkin häistä tulee ihan paskat monenkin eri ihmisen mittapuulla. Mutta toisaalta tiedän ja uskon, että niistä tulee sekä meille että monelle vieraalle tosi ikimuistoiset ja ihanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti