Materialismionnea eli shaali ja huntu, vihdoin

Jos joku hankinta häiden suhteen oli hankala, niin huntu. Kerron nyt teille sellaisen hankintaprosessin että oksat pois.

Tilasin Aliexpressistä nätin hunnun jo syksyllä, olisiko ollut elo-tai syyskuussa. Saapumisessa kesti ja kesti ikuisuuden verran, kunnes sen saapumisesta Suomeen tuli viesti. Seurasin kuumeisesti sen matkaa, ja vihdoin sen piti olla saapunut kotikuntaani. Suunnilleen kyttäsin postinjakajan saapumista seuraavana aamuna. Ja sen seuraavana. Pakettia ei kuulunut, vaikka Postin seurannan mukaan sen piti olla jo jaettu minulle. Odotin pari päivää, kunnes otin yhteyttä Postiin. Siellä selviteltiin asiaa monta päivää, otettiin minuun yhteyttä useaan otteeseen ja lopulta todettiin, että ei tiedetä paketin olinpaikkaa. Luultavasti se jaettiin jollekin muulle, joka päätti pitää sen itsellään (häpeä!). Noh, koska tämä oli selkeästi Postin eikä lähettäjän vika, niin hain Postilta vahingonkorvausta. He laittoivat minulle hunnun hinnan tulemaan, lisäksi sain pari arkkia postimerkkejä. Samoilla merkeillä meidän hääkutsujakin on muuten pian lähdössä postiin :D

Toinen yritys, sama huntu samalta myyjältä. Taas tulossa kesti paljon oletettua pidempään, ja otin jo moneen kertaan yhteyttä myyjään. Tämä kehotti vain odottamaan vielä 10 päivää. Tänään tuo 10 päivää ja monta kuukautta hunnun odottelua loppui, ja otin yhteyttä vaatiakseni rahojani takaisin. No kappas, sieltä se huntu sitten kolahti postilaatikkoon! Eikun nopeasti perumaan korvausvaatimustani.

Huntuni maksoi noin kahdeksan euroa, ja on juuri sellainen kuin oletin sen olevan. Ihan jumalattoman pitkä muuten tuo kolme metriä, jotenkin en hahmottanut sen olevan noin pitkä. Pitää vielä testata tätä mekkoni kanssa, toivottavasti tuo kirkkaan valkoinen ei riitele sen värin kanssa. Siinä tapauksessa joudun hankkimaan uuden ja myymään tuon pois. Mutta että eipä ollut tähän mennessä helppo hankinta tuo, jonka piti olla juuri yksi niitä iiseimpiä hommia häissä.

Toista oli shaalin hankinta. Aliexpress palveli minua jälleen, kun klikkasin tämän alle kympin maksaneen shaalin ostoskoriini. Se saapui luokseni about kahdessa viikossa, ja oli juuri sitä mitä piti. Tämä ei mahdu kyllä kovin leveäharteisille, mutta itse kapeine hartioineni olen juuri sopivan kokoinen shaaliin. Mutta siitäkin oli kyllä etukäteen tieto tuotteen kommenttikentässä, jotka luen tämmöisten tilausten kohdalla tarkkaan. Väri vääristyy kuvassa, sen myyntinimike oli beige, mutta kyllä se on lähinnä sellainen harmahtavan vaaleanruskea. Sisällä on pehmeä vuori, joka tuntuu hyvältä ihoa vasten. Shaali vaikuttaa myös tosi lämpimältä, joten näissä pakkasissa tekisi mieli alkaa jo ottamaan sitä käyttöön..:D Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen hankintaani! Näin sitä saa kaikkea kivaa häihin ihan murto-osalla siitä hinnasta, mitä Suomessa saisi pulittaa. Toki kotimaista työtä olisi kiva tukea, mutta siihen meillä ei tällä kertaa ole varaa.

Kutsulistan muodostamisen vaikeudesta

Valehtelisin jos väittäisin, että häiden kutsulistan laatiminen on jotenkin simppeli homma. Sen jälkeen kun päätimme pitää suhteellisen pienet häät (alle 40 henkilöä), niin rönsyilyyn ei todellakaan ole ollut varaa. Isommissa häissä voidaan toki kutsua vaikka kaikki tutut ihmiset, mutta noin alle 25 henkilöä kummankin parin puolelta on suhteellisen pieni määrä. Karsimme väkeä jo suunnitteluvaiheessa pieneksi ihan jo budjetin, juhlapaikan koon ja sen takia, että haluaisimme ehtiä juttelemaan juhlissa kaikkien kanssa. En halua hääpäivänäni kokea paineita tai kiirettä siitä syystä, että joku vieraista olisi jäänyt jututtamatta. Tässä joitain kysymyksiä, mitä olemme joutuneet pohtimaan kutsulistan suhteen, sekä joidenkin osalta jopa vastauksia:

- Ketkä kavereista saavat kutsun? Rajasimme tämän itse suurpiirteisesti niin, että jos kunkin henkilön kohdalla täytyy miettiä, kutsuako tämä häihin vai ei, niin silloin emme kutsu. Se on mielestäni aika kattava sääntö yleensäkin kutsuttujen suhteen. Jos pitää miettiä, niin silloin tämän henkilön poissaolo ei tee juhlasta sen huonompaa. Itse en tunteillut nostalgiaperusteisesti karsiessani, eli vanhatkin kaverit karsiutuivat pois, mikäli en ole ollut heidän kanssaan riittävän tiiviissä yhteyksissä lähivuosina. Monien kavereiden kohdalla tulee myös painetta siitä, että jonkun kaverin kutsuessa pitäisi joku toinenkin "saman porukan" tyyppi kutsua. Tästä syystä sekä kaveripiirini miespainottuneisuudesta johtuen minulle on ilmeisesti tulossa myös pienet polttarit, mutta se ei minua todellakaan harmita. Jokaisen kutsutun kaverin (ja muun henkilön) kohdalla pitää myös ajatella, että yksi kutsuttu kaveri = kaksi nimeä vieraslistaan, mikäli tällä on avec. Kolmen kaverin kutsuminen toisi helposti kuusi tyyppiä häihin.

Meidän kutsuihimme tuli kuin tulikin ns. ylimääräistä tekstiä. Luin kirjaa vanhoista suomalaisista loitsuista, ja tämä iski meihin molempiin. Toisella sivulla on samaan malliin oranssille paperille kirjoitettu varsinainen kutsuteksti.

- Entä sukulaiset? Me kutsuimme vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset sekä kummit. Jätimme esimerkiksi serkut kutsuttujen ulkopuolelle, sillä emme ole heidän kanssaan niin läheisissä tekemisissä. Osa näistä serkuista on tosin aikanaan kutsunut meidät/toisen meistä häihinsä ja olemme olleet niissä vieraina, mutta en pidä vastavuoroista kutsumista minään pakottavana periaatteena. Miksi kutsuisin siis sellaisen serkun, jonka kanssa olen ollut hyvin vähän tekemisissä vain sen takia, että hän on aikanaan kutsunut minut vain osana serkkuparvea? Tällöin minulle pikkaisen läheisempi serkku jäisi kutsumatta kokonaan. Toisaalta kaikkien serkkujen ja heidän puolisoidensa kutsuminen toisi vieraslistalle heti parikymmentä henkeä lisää, ei kiitos. Serkkujen sijaan omalla puolellani on pikkuserkkuja sekä muutama muu kaukaisempi sukulainen, kenen kanssa olen jatkuvasti tekemisissä, joten kutsun heidät. Toisaalta tulevan mieheni isä ei ole tämän elämässä mukana kuin aivan satunnaisin viestein, eivätkä välit ole lämpimät. Vastustan ehdottomasti näinkin biologisesti läheisten ihmisten pakkokutsumista, mikäli siitä tulee itselle huono fiilis. Etenkin oman lapsensa pienenä hylännyt vanhempi saa jäädä minun puolestani kutsulistan ulkopuolelle.

- Perheiden sisäinen rajaaminen, ketkä mistäkin osoitteesta kutsutaan? Me karsimme lapset pois automaatiolla kutsuttujen joukosta, sillä haluamme aikuisten häät. Kirjoitamme kutsukuoriin kutsuttujen perheenjäsenten nimet, ja huomautamme hääsivustollamme, että kutsu koskee vain kutsussa nimeltä mainittuja henkilöitä. Luulisi menevän perille. Monessa tutussa perheessä osa lapsista asuu vielä kotona, kun taas heidän sisaruksensa asuvat jo omillaan. Toisaalla aikuiset lapset asuvat kotona. Ei tuntunut järkevältä tehdä rajanvetoja esimerkiksi täysikäisyyden tai kotona asumisen perusteella, sillä silloin oltaisiin aikamoisen sillisalaatin äärellä. Ja vieraslista paisuisi jälleen helposti. Lisäksi yhdenkään näiden tapausten "lapsi" ei ole meille kovin läheinen, joten emme kutsuisi muutenkaan.

- Avecien kutsuminen? Huhhuh, tämän kanssa on ollut suurimpia "tunnontuskia"! Periaatteessa emme haluaisi häihin aveceina kuin vakiparien puoliskoja, sillä ihannetapauksessa kaikki häidemme vieraista olisivat molemmille entuudestaan tuttuja. Toivoisimme kovasti joko tutustuvamme suhteellisen tuoreisiin kumppaneihin ennen häitä, tai että vierailla olisi ymmärrystä jättää ns. ei-vakikumppanit kotiin. Tietysti häätkin ovat hyvä aika tutustua kavereiden uusiin kumppaneihin, mikäli he oikeasti ovat mielestään jo vakavassa suhteessa. Muutamille kavereille, jotka eivät ole kutsujen lähettämisen aikana parisuhteessa, saavat avecittoman kutsun. Amerikkalaisissa hääelokuvissa häihin tuodaan jopa joitain ihan satunnaisia deittejä, enkä tykkää tästä kulttuurista yhtään. Meille tärkeä päivä, johon kutsumme pelkät läheiset, ei mielestäni vaadi hirveästi ylimääräisiä tuntemattomia ihmisiä. Ajattelen tätä myös vieraan näkökulmasta: olen itsekin saanut avecina kutsun mielestäni tarpeettoman aikaisessa vaiheessa parisuhdettani. Tällöin on minulle kiusallista mennä juhliin, joissa en tunne muita kuin oman kumppanini. Tämä asettaa myös tuolle parille tutulle puoliskolle omat paineensa siitä, että täytyy pitää seuraa toiselle koko ajan, jolloin omien tuttujen parissa vietetty aika jää ehkä pienemmäksi. Myös sukulaisten utelut tyyliin "no jokos te olette seuraavat?" voivat olla erityisen kiusallisia uudessa suhteessa. Toisaalta en morsiamena haluaisi jo pian häiden jälkeen katsella hääkuviani ja todeta, että tuo ja tuo pari ovatkin jo eronneet, mikähän tuonkin seurustelukumppanin nimi edes oli? Suurin osa meiltä lähtevistä kutsuista sisältääkin kaksi nimeä, eikä niinsanotusti avoimia avec-kutsuja lähde kuin muutama.

Tuleva mieheni sai oman puolen kutsulistansa valmiiksi ihan pari päivää sitten, kun taas itse hoidin omat lukkoonlyöntini jokunen aika sitten. Poikaystäväni kutsujen rajausta hankaloitti vanha kaveriporukka vanhalla kotipaikkakunnalla, joiden kanssa ei kuitenkaan ole oltu hirveästi tekemisissä vuosiin. Toivon kovasti tilaamiemme sinettitarpeiden saapuvan lähipäivinä, sillä viemme ensimmäiset kutsut perhejuhlien yhteydessä jo tulevana viikonloppuna. Postimaksujen nousseiden hintojen takia postittelut tekee mieli jättää ihan minimiin, ja onhan se nyt kiva antaa kutsut ihan henkilökohtaisesti. Vaikka ilman sinettiä. Sitten jäädäänkin vain odottelemaan sitä säätöä, minkä kutsutut saavat aikaan ilmoittautumistensa kanssa..! Sormet ristiin, että etenkin lapsettomat kutsut eivät herätä sen suurempaa närää kenessäkään, ja ettei turhia herneen nenään vetämisiä pääse muutenkaan tapahtumaan...

Kallaa kaikkialle: hääkukkapohdintaa

Tajusin, etten ole vielä ehtinyt pohdiskella sen kummemmin blogissa asti häihimme tulevia kukkia! Vaikka kukat ovat olleet yksi selkeimmistä alueista häiden suunnittelussa heti alusta asti. Ehkä juuri siksi aihe on jäänyt.

Hääkukat olivat ehkä se ensimmäinen asia, mistä vuosia sitten lähdin unelmieni häitä rakentamaan jo ihan ajatusten tasolla, ennen tulevan mieheni tapaamista tai kosintaa. Huomasin ihastuneeni erityisesti oranssiin kallaan ja sen myötä syksyisiin kimppuihin, ja tätä teemaa halusin ehdottomasti omiin häihini. Luonnollisesti syyshäät olivat silloin ainoat kyseeseen tulevat. Voisi kliseisesti sanoa, että siitä se ajatus sitten lähti. Onnekseni tapasin miehen, jonka lempiväri on oranssi. Ei ole tarvinnut käydä vaikeita keskusteluita siitä, sopivatko omat ideani hänen ideoihinsa :)

Koska osaan itse sidonnan, niin luonnollisesti haluan tehdä häidemme kukitukset itse. Kukat tulevat olemaan minulle erittäin tärkeä osa juhlaa. Mitä pidemmälle olen kukkia pohtinut, sitä vähemmän meille tullaan hankkimaan kukkia kukkakaupasta tms. Nurinkurista? Päinvastoin. Koristeidemme mentyä ajatustasolla yhä luonnollisempaan suuntaan, saavat kukatkin olla luonnollisia. Meille ei näillä näkymin tule pöytiin kukkakoristeita, vaan männyn oksia makaamaan pitkin pöytää. Juhlapaikan ulkopuolelle tai muuallekin saatan hankkia muutaman oranssin ison pallokrysanteemin, koska tykkään niistä ja ne sopivat syyshäihin. Lisäksi ne voi jatkokäyttää omassa pihassa.

Varsinaisista kukituksista meille tulee vain morsiuskimppu, heittokimppu, sulhasen ja bestmanien vieheet sekä minulle seppele. Näissä toistuvana teemana on siis oranssi kalla sekä eukalyptus. Viikinkiaikaan kuuluu tietysti luonnollisuus, joten kukituksissa pysytään rennoissa tunnelmissa. Hurjana tekona olen nyt hankkinut erilaisia siemeniä, joista pyrin kasvattamaan koristuksia häihin: daaliaa ja tummanpunaista auringonkukkaa omaan kimppuuni ja heittokimppuun sekä koristekurpitsoita pöytiin. Jos kasvattelu onnistuu hyvin, niin napsin toki kukkia hieman myös pöytiin asti. Toki heittokimppu koristaa sitten esimerkiksi tarjoilupöytää aina heittoon asti.

Männynoksien lisäksi aion kerätä luonnosta koristeisiin ja kukituksiin varmaan ainakin männynkäpyjä ja jotain marjallista oksaa, ehkä koiranheisiä, lumimarjaa tai orapihlajaa. Myös puolukan varvut saattavat päätyä kimppuun asti. Näissä mennään toki osaltaan vuodenajan mukaan, saa nähdä onko tulossa ihan normaali syksy vai alkaako talvi puskea vauhdilla päälle kuten viime syksynä. Luultavasti kerään hääpaikalle kotoa lähtiessäni mukaan isot niput vähän kaikenlaista, joista sitten väsään fiilispohjalta :)

En halua lyödä kukkiani lukkoon aikaisessa vaiheessa, sillä tiedän saavani aikaan parhaan lopputuloksen improvisoidessani sitten h-hetkessä. Syksy on kuitenkin materiaalien suhteen yllättävän hyvä aika, sillä luonnossa on hyvinkin monenlaista nättiä. Ehkä löydän vielä viimetipassa jotain, mitä haluan ehdottomasti mukaan kimppuuni, mene ja tiedä. Harkintalistalla on vielä myös esimerkiksi mehiruusuke omassa kimpussa, toteutan tai en.

Ajatusleikkinä: jos menisin naimisiin jonain muuna vuodenaikana, niin tämä näkyisi erittäin vahvasti kukissani. Esimerkiksi alkukesän häihin haluaisin syreeniä ja pionia, ja keväällä ehkä jotain sipulikukkaa. Talvella sen sijaan voisin hyödyntää vaikkapa amaryllista, tai muita joulun ajan kukkia. Yleisesti otan syksylle huomattavasti tummemmat ja voimakkaammat värit kuin mitä olisin ottanut muina vuodenaikoina. Mielestäni on kuitenkin aina hyvä idea huomioida vuodenaika kukkien valinnassa, sillä silloin kukat luultavasti ovat parhaimmillaan. Ja luovathan ne sitä juuri meneillään olevan vuodenajan tunnelmaa. Sesonkikukissa on ihanaa juuri niiden vaihtuvuus ja hetkellisyys, enkä tästä(kään) syystä haluaisi omiin hääkukkiini vaikkapa ruusua tai neilikkaa - niitä saa aina, ja ne ovat markettien kukkamyynnin myötä muuttuneet melko arkisiksi kukiksi. Toki ruusu lienee edelleen se hääkukkienkin ykkönen, mutta minulle voimakkaasti vuodenaikoihin eläytyvänä se on vaan niin plääh.

Uskoisin, että tilaan tarvitsemani kukat ja vihreät juhlakukat.fi -sivustolta, sillä heillä kukat toimitetaan postitse. Heillä hinnatkin ovat sen verran halpoja, että en usko saavani kukkia sen halvemmalla mistään. Toki aion kysellä hintoja muualtakin. On hienoa, että kuluttajalle tehdään tämmöisiä erilaisia vaihtoehtoja hankkia häiden kukat. Saahan diy-morsian niitä nykyään ihan marketistakin, ellei ole välttämätöntä saada juuri tietynlaisia kukkia :)

Mitä morsiamelle lämmikkeeksi?

Eräs pieni seikka on meinannut unohtua kokonaan pois hääjärjestelyistä: millä pidän itseni lämpimänä, jos jossain vaiheessa iltaa tulee kylmä. Ja ihme on, jos syyskuussa ei tule. Haluan kuitenkin mennä ulos fiilistelemään illan mittaan, ja sisälläkin voi olla vilpoista. Olen pohdiskellut erilaisia vaihtoehtoja, mutta mikään ei tässä vaiheessa oikein puhuttele toista kovemmin. En halua mitään jäykkiä ja jollain tapaa venäläisistä uusrikkaista muistuttavia valkoisia talvihää- karvahässäköitä, enkä toisaalta mitään elämänkoulua henkiviä tympeitä perusboleroita (sori, mutta jotenkin perinteiset bolerot ovat niin nähty).

Ainoina mieleeni tulevina hyvinä vaihtoehtoina lienevät joku neule, hartiahuivi ja sellainen huivimainen putkula, mikä kiepautetaan hartioiden ympäri. Eli tällainen:

Pitsisen mekon kanssa joku suhteellisen ilmava ja ehkä pitsimäinen lämmike miellyttäisi eniten omaa silmääni, ja väri voisi olla jotain luonnonvalkoisen, vaalean kullan ja puuterin välimaastosta. Toisaalta myös ihan ronski tekoturkiskääryle voisi myös toimia viikinkimorsiamen (tai siinä vaiheessa jo viikinkivaimon) lämmikkeenä.

Etenkin tuo alimmainen karvashaali olisi ehkä lähimmäksi sitä, mitä karvaosastolta hakisin.

Olisipa lähipiirissä joku niin neulomistaitoinen, että voisin vain teettää jonkun huivihörsylän itselleni! Toisaalta myös boheemit kimonomalliset koltut voisivat sopia häiden henkeen, ja niille tulisi varmasti käyttöä myös myöhemmin. Myös jokin ihan neuletakki olisi jatkokäytön kannalta oiva vaihtoehto. Saattaa olla, että lopulta kyllästyn vain etsimään jotain juuri häitä varten hankittavaa vaatetta, ja otan vain kihlajaisissakin päällä olleen hopeisen paljetti-bomberin mukaan. Periaatteessa se olisi kivasti jotain vanhaa, jolla olisi myös historiaa: ostin sen samana päivänä, kun minua kosittiin, se oli päälläni myös kosinnan hetkellä ja pidin sitä tosiaan vielä kihlajaisissakin. Noh, vielä on onneksi aikaa pohdiskella, mikä olisi kivoin ja kätevin versio lämmikkeeksi :)