Syyshäät 2018 ja kevätkihlajaiset 2017

Hei ja tervetuloa lukemaan syksyn 2018 morsiamen mietteitä! Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen pääsääntöisesti omaksi muistiinpanoalustakseni, jotta en mene ideoideni kanssa aivan sekaisin. Olen blogien kirjoittamisen suhteen melko jokapaikanhöylä, sillä olen historiassani kirjoitellut lukuisia blogeja eri aiheista aina matkustukseen, lukemiseen sekä jouluun liittyen (reissu-ja joulublogit ovat yhä elossa, niihin linkit tässä ja tässä). Koen sekä itseni että lukijoiden kannalta järkevämmäksi pitää eri aiheet omissa blogeissaan, sillä kullakin aihealueella on niin erilaiset lukijakunnat. Kun en aio tehdä bloggaamisesta elämäntyötäni tai suhtaudu itseeni muutenkaan brändäävällä asenteella, niin tämä järjestelmä on toiminut tähän asti hyvin. Toki aiheet hyppelevät blogeista toiseen, mikäli tarinat yhdistyvät jossain kohtaa.:)

Takaisin hääblogin pariin. Seurustelin tulevan aviopuolisoni kanssa reilun vuoden, kunnes tämä uudenvuodenyönä rakettien paukkuessa polvistui eteeni. Olimme olleet kumpikin aiemmin pitkissä parisuhteissa, mutta toistemme kohdalla palaset vain jotenkin heti loksahtivat paikoilleen. Suhde oli ollut tähänkin asti vakavaksi nimitettävä, mutta emme esimerkiksi asuneet yhdessä. Näistä syistä kosinta tuli minulle todellisena yllätyksenä, ja voin sanoa tuon hetken menevän elämäni toplistan kärkeen. Herkkiksenä pillahdin itkuun heti kun tajusin mitä tapahtuu, joten nyt vain harmittaa, etten tiedä yhtään mitä poikaystäväni edes sanoi kosiessaan. Saati mitä itse vastasin :D Noh, lopputulos on se mikä ratkaisee. Kosinnan jälkeen kuulin poikaystäväni katselleen meille yhteistä asuntoa, mutta järkisyistä muutin pian hänen nurkkiinsa pyörimään.

Pian kosinnan jälkeen Aurajokirannassa. Onneksi mukana oli runsain joukoin (humaltuneita) kanssajuhlijoita, joista yksi antoi puhelimensa kameran laulaa :)

Kosinnan jälkeen hankimme sormukset, sillä poikakaverini ei ollut osannut päättää millaisen haluaa minulle. Olen ollut kerran aiemmin kihloissa, ja tiesin sormusmateriaaleista jo etukäteen. Valintani rajautui nopeasti joko punakultaan, palladiumiin tai platinaan. Lyhyt kierros parissa kultasepänliikkeessä ja valinta oli tehty, päädyin jo aiemmin netissä katselemaani Kohinoorin punakultaiseen siroon sormukseen, joka oli juuri sellainen kuin halusin: ei kiviä, kapea ja silti pitäisi olla jokin "juju". Niin minun näköiseni sormus! Sulhaseni tykästyi Ilkka Marttiinin titaaniseen, leveään sormukseen, joka on myös kuin hänelle tehty. Vaikka sormukset eivät olekaan keskenään samannäköiset, niin saimme kumpikin juuri sellaiset kuin itse haluamme.

Sormusten hankinnan jälkeen kävi nopeasti selväksi, että poikakaverini haluaa pitää isot kihlajaiset. Itse olisin tyytynyt täysin kahvitteluun lähisuvun kesken, mutta toisaalta poikakaverin ja minun peräkkäisinä päivinä olevat synttärit huhtikuussa olisi helppo yhdistää kihlajaisiin. Lisäksi poikakaverin mittariin tulee tasakymmen 30, joita hän haluaa juhlia isosti. Eli reilun kuukauden päästä tiedossa on kihlajaissynttärit, jonne kutsuimme kaveripiiriämme ja sukuamme leveällä kauhalla. Ennen häitä on siis tulossa postauksia kihlajaisten järjestämisestä meidän tyylillämme.

Entäs ne häät sitten? Sovimme melkein heti kosinnan jälkeen, että emme ryntää alttarille. Meillä oli kuitenkin tiedossa hääpaikka, jonka halusimme ehdottomasti häillemme. Vierailimme viime kesänä Rosalan viikinkikeskuksessa, ja olimme kumpikin miettineet tahoillamme, että täällä tulemme menemään aikanaan naimisiin. Muutamia tulevia morsiamia kuunnellessani tajusin, että pitäähän se hääpaikka varata hyvissäajoin, jos aikoo joskus mennä naimisiin asti. Tiedustelin varovaisesti poikakaveriltani, että mitä jos varaisin ensi vuoden syksylle, reilun puolentoista vuoden päähän hääpaikan, niin se olisi sitten ainakin saatuna. Voisimme alkaa hääsuunnittelun ilman paineita vähitellen, kun meille tärkein yksittäinen tekijä olisi varmistunut. Hän oli kuin olikin kanssani samaa mieltä, ja nyt on sekä hääpaikka että ruokapaketti varattuna! (näidenkin yksityiskohdista myöhemmin..)

Eli mitä blogissa on sitten jatkossa tiedossa? Yhdet keväiset ja todella vapaamuotoiset kihlajaissynttärit sekä myöhemmin syysteemaa noudattavat, viikinkihenkiset hääkestit. Kihlajaisiin suhtaudun kasuaalin rennosti, eli niihin en tule panostamaan läheskään samalla tapaa kuin häihin. Kihlajaiset ovat lisäksi siinä mielessä enemmän budjettibileet, että porukkaa pitäisi olla tulossa huomattavasti enemmän kuin häihimme. Tällöin yhtä vierasta kohden käytetyn rahasumman tulee jäädä pieneksi. Haluamme myös säästää varsinaiset isot wau-efektit häihin.

Vaikka en olekaan koskaan pitänyt naimisiin"pääsyä" tai häitä minään maailman tärkeimpänä asiana, niin juuri meidännäköisten häiden järkkääminen on minulle tärkeää. Ovathan ne periaatteessa ne yhdet bileet elämässä, kun rahaa kulutetaan suhteellisen avokätisesti vieraiden kestitsemiseen, joten niiden olisi parasta olla myös ne parhaat bileet. Vaikka budjettimme ei tule huimaamaan kenenkään päätä, niin häistämme on tulossa aivan mahtavat ja ei-niin-perinteiset. Olemme molemmat raskaan musiikin kuuntelijoita ja tosiaan kiinnostuneita viikinkikulttuurista, joten nämä teemat tulevat näkymään häissämme takuulla. Kun morsiamen lempivuodenaika on syksy ja sulhasen lempiväri on oranssi, niin teemojen yhdistäminen tapahtuu kuin itsestään :) Suosittelen olemaan kuulolla, mikäli pienet syksyiset häät sekä isommat kihlajaisten muotoon"megapartyt" (ironisesti) kiinnostavat!