Kaason ja bestmanien rooli häissämme

Nykyisin tuntuu olevan trendinä se, että kaasoja, morsiusneitoja, bestmaneja sun muita on häissä ihan pilvin pimein. Liekö perua amerikkalaisesta hääkulttuurista, jossa (ainakin elokuvien perusteella) suunnilleen serkun kummin marsukin on mukana häätohinoissa. Noh, luonnollisesti emme kokeneet omalta osaltamme tätä luontevaksi ratkaisuksi.

Häihimme tulee siis yksi kaaso sekä 1½ bestmania. Puolikas siitä, että oma 12-vuotias kummipoikani tulee mukaan seremoniaan luovuttamaan sormukset. Lisäksi toivomme, että hän olisi vihkimisen jälkeen jakamassa tähtisadetikkuja saattelukujaan. Kaasoni valinta oli minulle erityisen helppoa, sillä en omista kovin montaa naispuolista kaveria. Valitsin siten sen, jonka olen tuntenut vuosia, ja jonka kanssa olemme eniten samanhenkisiä. Mieheni sen sijaan arpoi aika kauan bestmaninsa kohdalla, ei siksi, että tarjolla oli vain huonoja vaihtoehtoja. Hänen kaveritilanteensa vaan on ollut sen verran eläväistä muuttojen myötä, että kaveruuksien punnitseminen on suhteellisen hankalaa. Bestman on kuitenkin nyt se tyyppi, kenet minäkin tunnen suhteellisen hyvin, ja jonka nurkissa sulho jopa asui hetken edellisen parisuhteensa loputtua. Lisäksi bestman on äärettömän puhelias ja "seremoniamestarityyppiä", joten hän on kuin luotu hommaan!

Meillä minä olen ollut siis pääsääntöisesti vastuullinen häiden järjestelyistä aina hankintoihin, ylimpään päätäntävaltaan sekä maileihin ja puheluihin nähden. Sulhanen osallistuu lähinnä valitsemalla minun ennakolta poimimistani vaihtoehdoista mieluisimman. Ehkä tilanne olisi eri, jos häät olisi järjestetty tiukalla aikataululla. Tällöin lisäkäsille olisi ollut tarvetta, mutta nyt olen päässyt tekemään kaikessa rauhassa kaiken. Tähän mennessä kaasolle ja bestmanille annetut tehtävät ovat käytännössä olemattomat, ja hyvä niin. Minusta ei ole toisten, omissa elämissään kiireisten ihmisten asia järjestää meidän häitämme. On ihan riittävä panostus, että he ottavat vetovastuun itse juhlallisuuksissa, jotta me saamme nauttia rauhassa. Eilen pyysin kaasoa laatimaan meille kysymykset kenkäleikkiin, ja bestman itse ehdotti puheen kirjoittamista. Olen myös kysynyt pariin otteeseen kaason mielipidettä joistain häihin liittyvistä seikoista. Lisäksi pidimme tosiaan aikaisemmin yhden istunnon, jossa kaikki pääsivät tutustumaan toisiinsa. Tässä ovat siis kaason ja bestmanin tähän mennessä häitämme varten tekemät asiat, eikä lisää ole luultavasti tulossa ennen häitä kovinkaan runsaasti. Toisaalta olen jakanut tehtäviä myös siskolleni, joka on vastannut mm. ilmoittautumisista halukkaiden pitämään ohjelmaan. Nämä jäävät meiltä pimentoon aina häihin saakka. Ja niin, toki meille varmaan ollaan järkkäämässä myös ne polttarit jossain vaiheessa!

Mutta siis huvittuneena katson esimerkiksi Facebookin hääryhmien panikointeja siinä, miten meni välit poikki kaason kanssa, bestman kiukuttelee, joku ei suostu laittamaan oikeanväristä mekkoa ja mitä vielä. Toisaalta tässäkin tuon "palvelun ostaminen" on varmaan se, joka antaa sitten vähän lupaakin määräillä ja pompotella - moni tuntuu hankkivan kaasoille ja bestmaneille vaikka mitä kaiverrettua korua ja taskumattia, tekee herkkukoreja, maksaa kampauksia, pukuja ja meikkejä, kuin palkolliselle konsanaan. Me sovimme, että heidän osallistumisensa järjestelyyn toimii itsessään häälahjana, ja me maksamme heidän yöpymisensä hääpaikalla. Bestmaneille tulee meidän puolestamme krakat, lisäksi kaikille tulee samanlaiset vaahteranlehtipinssit tunnuksiksi. Tarjosin kaasolle mahdollisuutta kaasorannekkeisiin, kukkiin jne, mutta hän ei halunnut niitä. Tässä ovat nuo asiat, mitä maksoimme valmiiksi. Kaasoa olen tiedottanut häiden teemaväreistä ja sanonut, että hankkii jotain sopivaksi kokemaansa/pistää jotain kaapista löytyvää. Tuntuisi jotenkin oudolta maksaa toisten vaatteita, ja käsittääkseni kaasollekin tämä järjestely oli täysin ok.  Ehkä muistamme kaasoa ja bestmania vielä jotenkin pienesti, jos muistamme :) Toisaalta häät ovat jo itsessään iso kustannus, joten ihan hirveän monen ihmisen paapominen tuntuu ihan turhalta menoerältä. Uskoisin, että näissä hommissa mennään yleensä vastavuoroisuuden periaatteella - ja vaikka me emme itse olisi koskaan näiden kavereiden häissä kaasoina ja bestmaneina, niin luonnollinen vaihdanta toimii kyllä silti kiertäen. Toki meidän tapauksessamme kyse on pienistä häistä, eli isommassa mittakaavassa askarreltavista kutsukorteista, paikkakorteista jne voisi oikeasti olla jo useampaa käsiparia vaativa määrä töitä. Tai jos emme kaikki asuisi ihan eri puolilla Suomea, ja yhteiset askartelu-ja suunnittelusessiot olisi jokseenkin järkevää järkätä.

Meidän custom made -kakkukoristeet

Kakkukoristeen hankinta oli taas niitä hommia, jotka teoriassa tuntuivat viiden minuutin läpihuutojutuilta, mutta johon todellisuudessa saa aikaa käytettyä aivan hulluna. Meille ongelmaksi muodostui tylsyys: perinteinen hääparikoriste on ehdoton no no, koska emme edes näytä miltään arjalaisilta peruspulliaisilta. Sitten nämä kaikki hupsunhauskat pallo jalassa -tyyppiset ratkaisut, joissa nainen raahaa miestä alttarille pleikkarin, jalkapallon ja ties minkä parista. En edes aloita kirjoittamaan siitä, miten emme halua omissa häissämme luoda mitään pirttihirmu-kaapinpaikanmäärittäjä-kaulinheiluu -vaimokuvaa minusta, ja toisaalta mieskään ei ole mikään naimisiin pakotettu osapuoli. 

Mietimme monenlaisia vaihtoehtoja, ja loppusuoralle joku silhuettikuva muoville oli harkinnassa. Ongelmana oli, että nekin olivat aika pliisuja vaihtoehtojensa puolesta. Itse tilasin jo melkein sellaisen missä oli hääpari ja heitä katseleva koira (meillä on siis corgi). Mies ei kuitenkaan lämmennyt sillekään kunnolla. Ja entäs jos ehdimme hankkia ennen häitä vielä lisää eläimiä, mikä ei todellakaan ole poissuljettua. Tässä vaiheessa suuntasimme katseemme kaikenmaailman figuureihin, jotka voisivat kuvastaa meitä. Äitini ja isäni yhteisillä viisikymppisillä kakunkoristeina toimivat Muumimamma ja Muumipappa suoraan Muumitalo-leikkisetistä, se oli erittäin kiva idea silloin. Marvelin supersankarit, erilaiset eläinhahmot, legot, kaikki käytiin häiden osalta läpi, mutta mikään ei tuntunut tarpeeksi omalta. 

Nämä nyt suositut tekstikoristeetkaan eivät tuntuneet meidän jutulta. Kakun koristelu muuten on aivan ihana!

Googlailun kautta kaikista lähimmäksi osuivat valmiit viikinkihahmot, joissa ongelmaksi muodostui useaan otteeseen joko figuurien hinta tai postimaksujen suuruus ulkomailta tilattaessa. Tai sitten tuote oli loppu verkkokaupasta. Lopulta bongasin Etsystä tyypin, kenellä oli myynnissä tosi söpö viikinkifiguuri. Tiedustelin häneltä mahdollisuutta saada custom made -hahmot meidän väreissämme ja lookeissamme. Myyjä oli heti erittäin yhteistyöhaluinen, ja selkeästi halusi tehdä meille viikinkihahmot. Pallottelimme hetken viestejä, ja lopulta saimme tilauksen tehtyä. Posti toi eilen hahmot kotiin, ja voi pojat että olemme tyytyväisiä! Maksoimme hahmoista posteineen yhteensä alle 20e, eli mielestäni erittäinkin sopuhinta (jopa alihinta?) käsityönä tehdyistä koristeista. Nämä ovat jotenkin tosi symppiksen näköisiä, ja sopivan rentoja ja kotikutoisia tyyliltään. Pääsevät ehdottomasti johonkin hyllylle häiden jälkeen koristeeksi. Suosittelen lämpimästä tuota kyseistä Etsy-myyjää, hän tekee varmasti mielellään muitakin kakunkoristehahmoja kuin viikinkejä!

Halusimme sittenkin muistaa myös koiraamme kakkukoristeissa figuurin muodossa. Yksittäisiä hahmoja voi lisätä koristekavalkaadiin, mikäli eläinkuntamme tästä vielä laajenee ennen juhlia. Aliexpress toimitti erittäin corgimaisesti pötköttävän mini-Jackimme parissa viikossa.

Nyt meillä on erittäin hienot kakunkoristeet, jotka kustansivat yhteensä alle 25e. Enää tarvitsee suunnitella muut kakunkoristeet näiden ympärille. Onneksi Pinterest-kansioni pursuaa jo kakkukoristeideoita...