Rajasin melko nopealla tahdilla nettiä selattuani silmääni miellyttävät sormukset ihan muutamaan eri versioon. Erääseen sormukseen taisin tykästyä muita enemmän, mutta se ei istunutkaan kihlani rinnalle yhtään. Kävin sovittelemassa sormuksia parissa eri kaupassa, ja otin kahdesta eri vaihtoehdosta kuvia (oikeastaan taisin valikoiman rajallisuuden takia sovittaa yhteensä vain n. 5-6 eri sormusta). Toinen oli periaatteessa ok, perinteinen ja käytännöllinen (kuvassa alla), ja toiseen taas ihastuin todella. Ongelmana oli kiven istutus: se ei mahtunut kihlani rinnalle ulkonevan osion takia. Esittelin kuvia sormuksista puolille tutuistani ja sain hyvin eriävää mielipidettä siitä, voisinko hankkia kyseisen ihastussormuksen silti. Olisin siirtänyt kihlasormuksen toiseen käteen pois sen tieltä.
Noh, tiesin kokemuksesta sormusalejen alkavan joulun alla. Kävin vielä kerran sovittelemassa Kultajousessa sormuksia ja valittelin myyjälle, miten harmittavaa on kun lempparisormukseni ei mahdu kihlani rinnalle. Olin silti sen verran ihastunut sormukseen, että aioin tilata sen joka tapauksessa. No myyjä tiesi sanoa, että näissä tapauksissa voidaan kysyä mahdollisesta muokkauksesta kultasepän mielipidettä, ja sormuksen matskua voidaan poistaa ehkä sen verran, että istuvuus taataan. Toisena vaihtoehtona olisi ollut sormusten juottaminen yhteen, jolloin ne ainakin istuisivat hyvin yhteen. Enpä ollut tämmöisiä vaihtoehtoja edes osannut miettiä, eikä osannut minua samassa liikkeessä aikaisemmin palvellut myyjä. Harvoin joku ostotilanne menee noin nappiin! Liike laittoi sormuksen arvioitavaksi sepälle ja ilmoitti minulle pian, että sormusta voidaan tosiaan muokata. Sormus oli siis myynnissä alennettuun hintaan, jonka päälle sain vielä Kultajousen kanssa samassa ostoskeskuksessa töissä olleena tuntuvan henkilökunta-alen. Täydellistä. Kannattaa siis tämmöinenkin mahdollinen alennus kysyä, jos sormusta ostaessa on jonkinlainen epämääräinenkin kytkös myyntipaikkaan :D Sormukselle jäi hintaa muokkauksineen piirun verran alle 300e, mikä on mielestäni todella sopuhinta. Kaikki vastaavat sormukset olivat huomattavasti kalliimpia, ja itse en kaipaa mitään valtavia karaattimääriä tai jättitimantteja omaan pitosormukseeni. Kun vieläpä kihlasormuksenikin oli aavistuksen halvempi kuin alunperin olin valmis maksamaan, niin en voi olla kuin tyytyväinen ostokseeni.
Yllä kuvassa siis tuleva sormusyhdistelmäni, josta olen erittäin fiiliksissäni. Punakulta materiaalina sopii loppujen lopuksi minulle erittäin hyvin ollen samalla kestävä, kaunis, mutta ei-perinteinen valinta. En alunperin ajatellut hankkia mitään näin näyttävää kivellistä korua, mutta jotenkin sormuksia aikani tutkittua halusin tämmöisen vanhaa aikaa henkivän ja kaukana nykyajan muotisormuksista olevan version omaan käteeni. Tahdon, että sormus tulee kestämään aikaa mahdollisimman hyvin, eikä näytä muutamien vuosien päästä tämän hetken muotikorulta siinä missä monet muut sormukset tulevat näyttämään. Iso kivi on morganiittia, jonka samppanjaan ja vaaleanpunaiseen vivahteleva väri kestänee aikaa mainiosti. Se myös sopii tosi kivasti punakullan väriin. Reunustan pikkuriikkiset timantit taas kehystävät sitä tuoden vielä vähän lisäblingiä kokonaisuuteen. En kyllä millään jaksaisi odottaa vielä syksyyn, että pääsen pitämään tätä sormusyhdistelmää! Laitoin korun rasioineen yöpöytäni laatikkoon helposti saataville ihan siltä varalta, että haluan sovitella sitä kuitenkin tuon tuosta..:)
Niin ja hei, tämä on tosiaan vihdoin se vuosi kun minä sanon tahdon! Häiden suunnittelu on entistä kovempana käynnissä, ja kohta olisi aika alkaa miettiä ainakin kutsukortteja. Toivotaan, että saan vihdoin päätettyä, millaiset haluan. Ja että tuleva mies hyväksyy suunnitelmani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti