En odottanut mitään järkyttäviä tunteenpurkauksia hääpukua sovittaessani, enkä sellaisia saanutkaan. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettenkö olisi ihastunut mekkooni heti. Makutuomarina mukana ollut äitini sen sijaan kävi lähellä vollottamista :D Mekko oli kaikkea sitä, mitä viimeisimmässä mekkopostauksessa toivoin sen olevan. Kaikista huvittavinta on se, että mitoiltaan se oli kuin minulle tehty. Tämä on erikoista siitä, että olen suht kurvikas ja lyhyt tapaus, mutta niin oli edellinenkin mekkoa käyttänyt morsian, jonka mittoihin se oli korjausommeltu. En joudu muokkaamaan mekkoani mitenkään. Istuvuutta parantaisi ainoastaan muutaman kilon pudotus, minkä aioin joka tapauksessa tehdä pienoisella kuntokuurilla häitä edeltävinä parina kuukautena. Maistuu ne herkutkin häissä sitten vähän erilaiselle, kun ei ole
Luonnollisesti pidän mekkoni salassa vielä häihin asti, mutta pientä esimakua saanee sneak peek-kuvasta:
Kun mekko on hankittu, voin vihdoin huokaista syvään :) Nyt kaikki häiden olennaisimmat isot jutut on varmistuneet ja voin alkaa niihin pieniin yksityiskohtiin panostamisen pikkuhiljaa. Puvun hankinta oli tehtävä ennen esimerkiksi kenkien ja asusteiden miettimistä, joten ne lienevät listalla seuraavana. Nyt yritän nauttia järjestelyistä ajan kanssa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti