Ideatasoni on tällä hetkellä siinä vaiheessa, etten tiedä edes haluamani mekon väriä. Olen periaatteessa ihastunut myös hempeisiin pastelliväreihin, eli joku ihan hennon mintunvihreä tai vaaleanpunertava voisi olla aivan yhtä hyvä kuin perinteinen valkea. Alunperin halusin ehdottomasti vihreän häämekon, mutta toisaalta: tuntuvatko häät häiltä ilman suht. perinteistä häämekkoa? Vai onko olo kuin vanhojentansseissa? En ole sulkenut vihreää silti pois, sopivan mekon sattuessa kohdalle voin aivan hyvin kallistua siihen.
Unelmamekkoni saisi joka tapauksessa olla ei-prinsessmekko. Ei missään tapauksessa mikään valtavan iso, missä ei pysty itse käymään edes vessassa. Tällä hetkellä tuntuu, että mekossa saisi olla jonkun verran hihaa, jopa pitkät pitsiset hihat voisivat sopia syyshäihin. Pitsi on muutenkin materiaali, mistä pidän eniten. Haluan kevyen keijukaismaisen mekon, mikä päällä voisin olla periaatteessa miltä vuosisadalta tahansa. Kaipaan ajattomuutta, enkä mitään tönkköjä kermakakkuja. Koska paikkana on viikinkikylä, niin modernin morsiamen valinnat eivät oikein istu kuvioihin. Hieman linnanneitoa ja metsän keijua. Melko kapea malli, ei hihattomuutta eikä halterneckiä. Ei jalokiviä tai muuta hörhöä. Pitkä ja tyköistuva kumminkin.
Mekon osto liikkeestä tuntuu jotenkin tosi työläältä. En tunne mitään hienoa häämekkosanastoa, enkä varmaan osaa kuvailla haluamaani mekkoa tarpeeksi hyvin. Onneksi ideakuvia voi varmasti viedä mukanaan ja antaa osaavan myyjän kiikuttaa sopiaa tarjolle. Tai sitten ihan vaan lähteä heiluttelemaan rekkejä siinä toivossa, että tietää itse mitä haluaa sitten kun sen löytää. En ole mikään himoshoppaaja, vaan tilaan vaatteeni yleensä mielummin netistä. Sovituskopit aiheuttavat pienoista kammoa, ja yleensä sovitetut vaatteet aiheuttavat lähinnä inhoa - kuka tämänkin hirvityksen on suunnitellut, eihän se istu lainkaan. Toivon löytäväni omalle melko hankalalle kropalleni mekon, joka sekä imartelee oikeita kohtia että sopii makuuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti